Monet länsimaat kamppailevat nykyään valtion budjetin kanssa. Inflaatio, koronapandemia, Ukrainan sota, kasvavat terveydenhuollon kustannukset jne. asettavat hallitukset vaikeaan tilanteeseen. Ratkaisut vaihtelevat budjettileikkauksista veronkorotuksiin. Päätökset eivät ole poliittisesti helppoja: leikkaukset rasittavat haavoittuvia väestönosia ja veronkorotukset haittaavat talouskasvua.
Tässä tilanteessa terveysalan asiantuntijat ovat tuoneet esiin terveyteen liittyvät haittaverot, kuten enenevästi tehdään ympäristö- ja ilmastotoimien edistämiseksi.
Tupakkaveroa on laajasti käytetty, ja hintaa pidetään yleisesti tehokkaimpana keinona vähentää tupakointia. Näin onkin Euroopassa yleisesti toimittu, mutta veron osuus tupakan hinnassa vaihtelee EU:n alueella Suomen 91 prosentista Saksan 70 prosenttiin, puhumattakaan Itä-Euroopan paljon matalammasta tasosta. Viime aikoina näitä veroja on kohdistettu myös markkinoille tulleisiin uusiin nikotiinituotteisiin.
Alkoholin verotus on hankalampaa johtuen alkoholiin liittyvistä kulttuurieroista, eroista maataloudessa ja hyvin erityyppistä alkoholijuomista. Pohjois-Euroopassa alkoholivero on melko korkea, mikä tuo valtioille merkittävästi verotuloja.
Euroopassa kulutetaan eniten alkoholia, minkä myötä siellä on todennäköisesti eniten alkoholiin liittyviä terveysongelmia. WHO:n Euroopan aluetoimisto onkin toistuvasti vaatinut tiukempia toimia alkoholihaittojen vähentämiseksi, myös korkeampaa alkoholiveroa.
Uudempi ja merkittävästi mahdollisia lisätuloja tuova mahdollisuus on epäterveellisten ruokien verotus. Vaikka ravinto on todennäköisesti tärkein kansantautien taustatekijä, ongelmana ovat monenlaiset epäterveelliset ruuat, ja siten terveysperusteisten verojen kriteerit.
Keskustelua on kiihdyttänyt lihavuusepidemian kasvu ja siitä aiheutuvat suuret kansanterveydelliset ja yhteiskunnalliset kustannukset, mikä on nostanut sokeriverotuksen keskiöön. Sokeriverotus on yleensä kohdistettu sokeroitujen juomien verotukseen, koska sokeroidut juomat ovat keskeisenä tekijänä lasten ylipainossa.
Maailmanpankki ja WHO suosittelevat tätä veroa, joka on eri tavoin toteutettu yli viidessäkymmenessä maassa. Maailmanpankki listaa tällaiselle verolle neljä etua: 1) korkeampi hinta vähentää kulutusta, 2) porrastettu vero edistää tuotteiden sokeripitoisuuden vähentämistä, 3) vero tuo valtiolle tuloja ja 4) se on julkisen vallan signaali tarpeesta vähentää sokerin kulutusta.
Kun tutkimukset ovat lisääntyvästi osoittaneet sokeriveron myönteisen vaikutuksen, monet asiantuntijat ja jopa maat ovat alkaneet pohtia laajemminkin epäterveellisten ruokien terveysperusteista verotusta, erityisesti veroa muille tärkeille sokerin lähteille sekä mahdollisesti myös runsaasti suolaa tai tyydyttynyttä rasvaa sisältäville tuotteille.
Näissä keskusteluissa on usein ehdotettu, että sen sijaan että verotuksella nostetaan epäterveellisten ruokien hintaa, laskettaisiin terveellisten ruokien hintaa. Tietenkin se olisi tervetullutta, mutta vaatisi huomattavasti varoja. Voidaan myös kysyä, johtaisiko esimerkiksi vihannesten hinnan halpeneminen todella nuorten virvoitusjuomien kulutuksen vähenemiseen.
On selvää, etteivät tällaiset terveysverot voi dramaattisesti ratkaista valtioiden budjettien tasapainottamista. Kuitenkin tupakka-, alkoholi- ja ravintoterveysverot voivat yhdessä tuoda merkittävästi lisätuloa valtioille. Lisäksi ne ovat ”pienemmän pahan” ratkaisuja, koska kuluttajat voivat välttää niitä omalla käytöksellään ja terveemmillä valinnoilla. Ja ennen kaikkea, ne ovat ”win-win”-ratkaisuja valtioiden budjettien ja kansanterveyden parantumisen kannalta. Ne myös vähentävät terveydenhuollon ja yhteiskunnallisia kustannuksia.
Pekka Puska, professori, Terve Paino ry:n vt. puheenjohtaja
Kirjoitus on suomennos European Journal of Public Health -lehden pääkirjoituksesta: Health related taxes in focus: a win–win | European Journal of Public Health | Oxford Academic (oup.com), March, 2024