Pertti Mustajoki

Elinturhake, elinhaitake

Elinturhake, elinhaitake

Elintarvikeasetus: ”Tässä asetuksessa ’elintarvikkeella’ tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, myös jalostettua, osittain jalostettua tai jalostamatonta tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi.”

Sanaa elintarve alettiin suomen kielessä käyttää 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nimi ilmaisi hyvin sen ajan ruokamaailmaa. Kaikki maataloissa tuotetut ja sen ajan kaupoissa myydyt vähäiset syötävät tarvittiin elämän ylläpitoon. Viime vuosisadan alussa sana muuttui elintarvikkeeksi, mikä vielä 1960–70-luvuille asti sopi kuvaamaan ruokakauppojen tarjontaa. Sen jälkeen muutaman vuosikymmenen aikana ”ihmisten nautittavaksi tarkoitettujen tuotteiden” myynti on muuttunut radikaalilla tavalla.

Muutosta voidaan havainnollistaa vertaamalla terveellisen syömisen ravintopyramidia tämän päivän ruokamarkettiin.

Pyramidin kärjessä on pieni alue ”sattumat”, joka tarkoittaa sokerijuomia, makeisia, perunalastuja, pikaruokia ja muuta epäterveellistä. On ravitsemusasiantuntjoilta viisas ratkaisu jättää virallisiin ohjeisiin pientä herkuttelua. Tutkimuksista tiedetään, että useimmat terveessä painossa pysyneet ja myös laihduttamisessa pysyvästi onnistuneet syövät ja juovat ”sattumia” silloin tällöin. Ehkä monet ovat onnistuneet painonhallinnassa juuri siksi. Terveellinen perussyöminen saattaa toteutua paremmin, jos on lupa silloin tällöin herkutella.

Terveellisen ruokapyramidin koko pinta-alasta sattumat muodostavat neljä prosenttia. Pieni määrä ei vaaranna terveyttä, eikä sen takia olisi tarpeen muuttaa elintarvikkeen määritelmää.

Valitettavasti epäterveellisten elintarvikkeiden osuus ei oikeassa elämässä jää neljään prosenttiin. Tämän päivän ruokamarketeissa epäterveellisten sattumien osuus elintarvikehyllyillä on kymmenen kertaa suurempi, noin 40 prosenttia. Niiden päälle tulee vielä viime aikoina yleistynyt makeisten, perunalastujen ja muun epäterveellisen myynti kioskeissa sekä rautakauppojen ja muiden myymälöiden kassojen tuntumassa.

Suomessa myydään niin paljon epäterveellisiä ruokia ja juomia, ettei kaikkien elintarvikkeiden määrittäminen samaan nippuun enää toimi. Siksi ruuat ja juomat pitää jakaa kahteen luokkaan.

Ruokapyramidin kärkiosan alapuolelle jääviä kerroksia voidaan edelleen kutsua elintarvikkeiksi.

Jäljelle jäävät ei-elintarvikkeet, joita ruokapyramidin huipussa on neljä prosenttia mutta ruokakaupoissa kymmenen kertaa enemmän. Sokerijuomat, makeiset, suklaa, sipsit ja muut suolaiset naposteltavat, keksit, sokerimurot, pikaruuat jne. Mitä sanaa voisi käyttää näiden kohdalla?

Ensimmäisenä mieleen tulee elinturhake, sillä pyramidin kärkiosan tuotteita ei lainkaan tarvita elämiseen. Ehkä paremmin niitä kuvaa elinhaitake, koska ei-elintarvikkeet ovat selvästi haitallisia.  Paljon sokeria, suolaa, kovaa rasvaa ja etenkin kaloreita. Suurin osa suomalaisista on ylipainoisia, ja lihavuus aiheuttaa yli kolmekymmentä sairautta.

Jokaisena vuonna Suomessa kuolee ennenaikaisesti lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin tuhansia suomalaisia. Niiden päälle tulevat liiallisen suolan, kovan rasvan ja sokerin käyttöön liittyvät sairaudet, jotka normaalipainossakin lyhentävät elinikää. En sentään kuitenkaan ole ehdottamassa, että ei-elintarvikkeita ryhdytään kutsumaan kuolintarvikkeiksi.

Ei-elintarvikkeille tullaan aikanaan keksimään sopiva nimi. Tärkeintä on, että niihin aletaan suhtautua eri tavalla kuin oikeisiin elintarvikkeisiin.

Pertti Mustajoki

Terve paino ry:n puheenjohtaja

Aineenvaihdunnan erikoislääkäri

Elinturhake, elinhaitake

Elintarvikeasetus: ”Tässä asetuksessa ’elintarvikkeella’ tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, myös jalostettua, osittain jalostettua tai jalostamatonta tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi.”...

lue lisää