Tieteelliset lähteet: Elintarviketeollisuusliitto ei tiedä mitä ruokakaupoissa myydään

Kasvaneiden pakkaus- ja annoskokojen vaikutukset

Zlatevska N, Dubelaar C, Holden SS. Sizing up the effects of portion size on consumption: a meta-analysis. J Marketing 2014 

Livingstone MBE, Pourshahidi LK. Portion size and obesity. Adv. Nutr. 2014;5:829-34. 

Pomeranz JL, Brownell KD. Portion sizes and beyond – governements legal authority to regulate food industry practices. New Engl J Med 2012;367:1383-5. 

Hollands GJ, Shemilt I, Jebb S ym. Portion, package or tableware size for changing selection and consumption of food, alcohol and tobacco. The Cochrane collaboration 2015, issue 9.

Terveysverojen vaikutuksia 

WHO: Public health product tax in Hungary: An example of succesful intersectorial action using a fiscal tool to promote healthier food choices and raise revenues for public health.

Linkki yhteenvetoon.

Lobstein T, Neveux M, Landon J. Costs, equity and acceptability of three policies to prevent obesity: A narrative review to support policy development. Obes Sci Practice 2020;6:562-83.

Linkki artikkeliin.

Harding M, Lovenheim M. The effect of prices on nutrition: comparing the impact of product- and-nutrient-specific taxes. NBER Working Paper Series January 2014.

Moore J, Fielding BA. Taxing confectionery, biscuits, and cakes to control obesity. BMJ 2019;366:I5298.

Sánchez-Romero, Canto-Osorio R, Colchero MA ym. Association between tax on sugar sweetend beverages and soft drink consumption in adults in Mexico: open cohort longitudinal abalysis of Heasth Workers Cohort Study. BMJ 2020; 369:m1311.

Nakhimovsky SS, Feigi AB, Avila C ym. Taxes on Sugar-Sweetened Beverages to Reduce Overweight and Obesity in Middle-Income Countries: A Systematic Review. PLoS One 2016;11:e0163358.

Britannian sokeriveron vaikutuksia

Jones A, Wu JHY, Buse K. UK´s sugar tax hits the sweet pot. BMJ 2021;372:n463.

 

 

 

Elintarviketeollisuusliitto ei tiedä mitä ruokakaupoissa myydään

Elintarviketeollisuusliitto ei tiedä mitä ruokakaupoissa myydään

Hesarissa ilmestyi 4.6. mielipidekirjoitus, jonka olivat kirjoittaneet Elintarviketeollisuusliiton johtajat Heli Tammivuori ja Marleena Tanhuanpää. Kirjoitusta lukiessa tuntui siltä, että suuri keskusjärjestö on liian kaukana siitä maailmasta, jota ruohonjuuritason ruokakauppa edustaa. Jokainen avoimin silmin ruokamarketissa kulkeva voi todeta, etteivät monet kirjoituksessa esitetyt väitteet pidä paikkaansa.

Seuraavaan listaan olen poiminut kirjoituksesta kohtia, jotka eivät vastaa ruokamarketin todellisuutta.

”Tuotekehitystä elintarvikeyrityksissä ohjaavat hyvän ravitsemuksen periaatteet”

  • Supermarketin ruokavalikoima ei lainkaan vastaa ravitsemussuosituksia.
  • Terveellisen ravinnon ruokapyramidissä kärkeen sijoitettujen epäterveellisten ”sattumien” osuus on vain 4 %.
  • Yllä oleva kuva näyttää erään supermarketin tilanteen. Tasapainottomassa ”pyramidissa” yli 40 prosenttia hyllytilasta on varattu epäterveellisille tuotteille.

”Yritykset auttavat hahmottamaan ihanteellisia annoskokoja”

  • Pakkaus- ja annoskokojen kasvu viime vuosikymmeninä on ollut merkittävä syy siihen, että ihmiset saavat liikaa kaloreita.
  • Suuria pakkauksia on etenkin epäterveellisten tuotteiden yhteydessä: sokeripitoiset juomat, makeiset, perunalastut, keksit jne.

”Yritykset auttavat hahmottamaan ihanteellisia pakkausmerkintöjä”

  • Ruokapakkausten takaosassa sijaitset ravintotiedot eivät ole elintarviketeollisuuden ansiota, vaan ne ovat EU-määräysten mukaan pakolliset.
  • Ravintotiedot annetaan sellaisessa muodossa, ettei keskivertokuluttajalla ole mahdollista tulkita niitä.
  • Ollakseen hyödyllisiä, terveellisyydestä tarvitaan pakkauksen etuosaan sijoitettu selkeä merkintä.

”Yksittäiset ruoka-aineet eivät edistä tai heikennä terveyttä vaan ruokavalio on kokonaisuus”

  • Kokonaisuus koostuu yksittäisitä tuotteista. Jos huomattava osa niistä on epäterveellisiä, kokonaisuus muuttuu epäterveelliseksi.
  • Ei ole olemassa ”epäterveellistä kokonaisuutta” ilman yksittäisiä epäterveellisiä ruoka-aineita.

Edellä mainittujen lisäksi ruokakaupassa on muita epäterveellisiä elintarvikkeita suosivia käytäntöjä. Tarjoushinnoittelu liittyy pääasiassa epäterveellisiin tuotteisiin, ja niitä houkutellaan ostamaan kassajonossa. Kymmeniä erilaisia makeisia sisältävät makeislokerikot hyödyntävät ”suuresta valikoimasta ostetaan enemmän” -viettiä.
Elintarviketeollisuusliitto ei ilmeisesti ole ehtinyt perehtyä terveysverojen vaikutuksia selvittäneisiin tutkimuksiin.

”Kulutusta ohjaavilla veroilla ei ole todettu erityisen tehokasta ohjaavaa vaikutusta

  • Sopivasti suunnatun verotuksen on todettu vähentävän epäterveellisten tuotteiden kulutusta.
  • Esimerkki: WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %.
  • Äskettäin ilmestynyt katsausartikkeli päätyi samaan johtopäätökseen: Sokeria sisältävien juomien verotus on erittäin kustannustehokas ja sitä kannattavat sekä terveyden asiantuntijat että suuri yleisö.

”Terveysperusteinen vero…osuisi tasaverona kaikkein voimakkaimmin pienituloisiin kansalaisiin.”

  • Tulkitsen lauseen tarkoittavan, että terveysvero vaikuttaisi haitallisesti vähän koulutettujen ja köyhempien suomalaisten elämään.
  • Tieteellinen näyttö antaa päinvastaista tietoa, terveysveron vaikutukset heidän kohdallaan ovat positiivisia.
  • Lukuisat tutkimukset eri maissa osoittavat, että terveysverot edistävät suhteellisesti enemmän heikommin toimeentulevien terveyttä.
  • Erityisiä haittoja ei ole todettu.

Tammivuori ja Tanhuanpää ovat erityisen huolestuneita terveysverojen vaikutuksesta  suomalaisiin elintarvikealan yrityksiin.

”Terveysvero ei näivettäisi ainoastaan ruoka- ja juoma yrityksiä vaan iskisi suomalaiseen elintarvikeketjuun alkutuotannosta jalostavaan teollisuuteen, päivittäistavarakauppaan, sekä matkailu- ja ravintolapalveluihin.”

  • Mihin nämä rankat väitteet perustuvat?
  • Terveysverot eivät vähennä elintarvikkeiden kysyntää. Ihmiset tarvitsevat jokapäiväisen ravintonsa ja ostavat elintarvikkeita entiseen tapaan.
  • Verotus ainoastaan siirtää kulutusta terveellisempään suuntaan, ja ohjaa samalla elintarviketeollisuutta muuttamaan tuotteita terveellisemmiksi.
  • Tästä esimerkki on Britanniassa vuonna 2018 tullut virvoitusjuomavero. Elintarviketeollisuutta informoitiin tulevasta verosta kaksi vuotta ennen sen voimaantuloa. Veroa seuranneena vuonna virvoitusjuomien kulutus ei vähentynyt lainkaan, mutta sokerin saanti juomista väheni 10 prosenttia. Teollisuus oli reagoinut kehittämällä vähemmän sokeria sisältäviä juomia. Kansanterveys hyötyi ja virvoitusjuomateollisuuden liiketoiminta jatkui entiseen malliin.

Hesarin kirjoituksessa todetaan, että elintarvikkeiden terveysperusteinen verotus koetaan ”erittäin vaikeaksi”. Mistä tämä käsitys on peräisin? Monissa maissa terveysveroja on kyetty toteuttamaan hyvin tuloksin. En voi kuvitella, että Suomessa poliitikot ja virkamiehet olisivat tässä asiassa osaamattomampia kuin muissa maissa.

* * *

Terve Paino ry kannattaa lämpimästi kotimaisia ruoan tuottajia. Suomessa on saatavilla terveellisiä ja korkealaatuisia elintarvikkeita.

Mutta teollisesti valmistettujen ja pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden joukossa on epäterveellisiä tuotteita, joiden runsas kulutus lisää ylipainoa ja sairauksia. Niiden kohdalla yhteiskunnan tulee säädöksillä ohjata suomalaisia terveellisempiin vaihtoehtoihin. Samalla ne antavat teollisuudelle virikkeen kehittää epäterveellisiä tuotteita vähemmän haitallisiksi.

Viime vuosina Suomessa on kehitetty erilaisia terveellisiä innovaatioita korvaamaan vähemmän terveellisiä elintarvikkeita. Kannustamme ennakkoluulottomia ideoijia keksimään vaihtoehtoja niille maahamme tunkeutuneille epäterveellisille ”vieraslajeille”, joita viimeisen viidenkymmenen aikana on ulkomailta markkinoitu Suomeen.

Toivottavasti perunalastujen, juustonaksujen, popcornien, makeisten, energiajuomien, hampurilaistuotteiden jne hinnan nostaminen verotuksella antaa terveellisemmille kotimaisille innovaatioille mahdollisuuden menestyä.

Pertti Mustajoki
lääkäri, professori
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Käytettyjä lähteitä

Tieteelliset lähteet: Ruokien pakkausmerkinnät – oikeus selkeään tietoon ravinnosta

Katsaus erilaisista pakkausmerkinnöistä:
Kanter R, Vanderlee L, Vandevijvere S. Front-of-package nutrition labelling policy: global progress and future directions. Publ Health Nutr 2018;21:1399-1408.

Chilen varoitusmerkit:
Corvalan C, Reyes M, Garmendia ML, Uauy R. Structural responses to the obesity and non-communucable diseases epidemic: update on the Chilean law of food labelling and advertising. Obesity Rev 2019;0:367-74.

Pakkausmerkinnät ja vähemmän koulutetut:
Lobstein T, Neveux M, Landon J. Costs, equity and acceptability of three policies to prevent obesity: A narrative review to support policy development. Obes Sci Practice 2020;6:562-83.

Varoitusmerkit ymmärretään paremmin kuin liikennevalot:
Khandpur N, de Morais Sato P, Amaral Mais L ym. Are front-of-package warning labels more effective at communicating nutrition information than traffic-light labels? A randomixed controlled experiment in a Brazilian sample. Nutrients 2018;10:688.

Nieto C, Jáuregui A, Contreras-Manzano A ym. Understanding and use of food labeling system among Whites and Latinos in the United States and among Mexicans: Results from the International Food Policy Study, 2017. Int J Behav Nutr Phys Act 2019;16:87.

Arrúa A, Cucutchet MR, Rey N ym. Impact of front-of-pack nutrition information and label design on children´s choice of two snack foods: comparison of warnings and the traffic-light system. Appetite 2017;116:139-46.

 

 

 

Ruokien pakkausmerkinnät – oikeus selkeään tietoon ravinnosta

Ruokien pakkausmerkinnät – oikeus selkeään tietoon ravinnosta

Ruokakaupoissa myytävissä elintarvikkeiden pakkauksissa pitää EU-määräysten mukaan ilmoittaa ravintotiedot. Kuvassa on esimerkkinä eineshyllyn broilerikiusauksen tietoja.

Pakkauksen takaosan taulukossa kaupan asiakkaille esitetään vain kylmät faktat. Pakkausseloste ei ota antaa tuotteen terveellisyyteen. Vaatii huomattavaa koulutustasoa ymmärtää, mitä terveydelle merkitsevät sataa grammaa ja annosta kohden ilmoitetut energian kJ/kcal ja hiilihydraattien, sokerin, suolan, kuidun ja tyydyttyneiden rasvahappojen määrät. Ruokien vaikeaselkoiset ravintotiedot on yksi syy terveyden eriarvoisuuteen.

Koulutustason lisäksi on suuria ihmisryhmiä, jotka muista syistä ovat heikommassa asemassa valitessaan ruokia ja juomia. Suomessa on puoli miljoonaa erilaista oppijaa, joiden lukihäiriön tai muun hahmotushäiriön vuoksi on vaikeampaa ymmärrä kirjoitettua tekstiä. Toinen iso ryhmä ovat koululaiset. Vaikka he osaavat lukea, ravintotietojen merkitys jää lapsilta ymmärtämättä.

Selkeä tieto pakkauksen etupuolelle

Monissa maissa on ryhdytty kehittämään selkeämpiä ruokapakkausten merkintöjä, jotka antavat kuluttajille tietoa terveellisyydestä. Niille on yhteistä, että merkki sijaitsee pakkauksen etupuolella, se on kooltaan riittävän iso, ja informaatio ilmoitetaan yksinkertaisessa muodossa.

Suomen Sydänmerkki ilmoittaa eri elintarvikeryhmissä terveellisemmän vaihtoehdon. Muissa pohjoismaissa vastaavaan tarkoitukseen on Avaimenreikä-merkki. Monissa Euroopan maissa käytetään Nutri-Score merkintäjärjestelmää, joka luokittelee tuotteen yleisterveellisyyden tietyn ravintoaineiden algoritmin perusteella. Sen tavoitteena on vähentää runsaasti energiaa, tyydyttynyttä rasvaa, sokeria tai suolaa sisältävien elintarvikkeiden kulutusta.

Sydänmerkin, Avaimenreiän ja Nutri-Scoren käyttö ovat vapaaehtoista. Siksi ne eivät kata läheskään kaikkia elintarvikkeita.

Joissakin maissa on säädetty epäterveellisyydestä kertovat merkit pakollisiksi. Tunnetuin esimerkki ovat Chilen mustavalkoiset varoitusmerkit, joita on käytettävä, jos sokerille, kovalle rasvalle, suolalle tai energiatiheydelle asetetut raja-arvot ylittyvät. Enimmillään pakkauksessa voi olla neljä merkkiä. Kuvassa on esimerkkinä keksipaketti, jossa on varoitus runsaista kaloreista, kovasta rasvasta ja sokerista.

Etuosan merkinnät toimivat

Ruokapakkausten etuosaan painettujen ravintotietojen vaikutuksia on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Yleisenä huomiona on, että lähes kaikki kaupan asiakkaat huomaavat pakkauksen etuosan merkinnät, jos ne ovat riittävän isoja. Niiden on todettu vaikuttavan kuluttajien valintoihin. Merkinnät, joissa on vain vähän tekstiä tai numeroita, vaikuttavat myös vähemmän koulutettujen ja pienituloisten kuluttajien ostopäätöksiin. Varoitusmerkkien antama informaatio ymmärretään keskimäärin hieman paremmin kuin liikennevalojen.

Varoitusmerkit ohjaavat kuluttajien valintoja. Ne muuttavat myös ruokatarjontaa terveellisemmäksi, koska elintarvikkeiden tuottajat ryhtyvät kehittämään tuotteita, joiden pakkauksissa ei tarvitse käyttää merkkiä.

Ruokakaupassa tarvitaan selkeää ruokatietoa

Viime vuosikymmeninä Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia ja ihmisille on toistuvasti annettu terveellisen syömisen ohjeita. Niistä huolimatta ylimääräisten kaloreiden saanti on lisääntynyt. Suomessa on tällä hetkellä enemmän ylipainoisia kuin terveessä painossa olevia.

Liiallisten kaloreiden saannin lisäksi myös terveyteen vaikuttavien ravintoaineiden saantisuositukset toteutuvat huonosti. Suomalaisista 95 %:lla suolan saanti ylittää suosituksen 5 g päivässä. Useimmat saavat liikaa tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa. Varsinkin lapset saavat ruuista ja juomista liikaa sokeria.

Kokemukset ja tutkimustulokset muista maista antavat pohjan sille, minkälaiset merkinnät toimivat. Koon pitää olla niin suuri, että merkki selvästi erottuu hyllyyn sijoitetussa pakkauksessa. Yksinkertaisuus on valttia. Ei prosentteja, ei numeroita, selkeät symbolit, korkeintaan 2 -3 sanaa. Merkin pitää olla sellainen, että ruokakaupan asiakas yhdellä silmäyksellä näkee tuotteen terveellisyyden. Ollakseen tehokkaita pakkausmerkinnät pitää laeilla säätää pakollisiksi.

Valittavana on kaksi tietä. Merkki ilmoittaa yleisesti terveellisyyden asteen, esimerkiksi liikennevaloilla. Tai merkki varoittaa vain epäterveellisyydestä. Oli valinta kumpi tahansa se olisi suuri parannus verrattuna nykyiseen vaikeasti ymmärrettävään ravintoselosteeseen pakkauksen takaosassa. Tutkimusten perusteella Chilen mallinen varoitusmerkki on tehokkain.

Lopuksi

Kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus elintarvikkeita ostaessaan tietää tuotteen terveellisyys.

Suomessa on jo Sydänmerkki kertomassa terveellisistä tuotteista. Teollisuutta tulee kannustaa Sydänmerkki-hakuun, jotta suurempi osa kriteerit täyttävistä elintarvikkeista olisi kuluttajien tiedossa.

Sydänmerkin rinnalle tarvitaan symboli, joka ilmoittaa elintarvikkeen epäterveellisyydestä. Tällaisia tuotteita ruokamarketissa on paljon: sokerijuomia, makeisia, perunalastuja ja muita suolaisia naposteltavia, keksejä, muroja, pikaruokia, rasvaisia juustoja ja makkaroita jne.

Varoitusmerkki lisää kuluttajan elintarviketurvallisuutta – aivan kuten liikennemerkit liikenneturvallisuutta. Epäterveellisyydestä kertova merkki ruokapakkauksen etuosassa antaa ostoshetkellä tietoa sellaisessa muodossa, jonka jokainen ymmärtää. Asiakas voi vapaasti päättää, ostaako merkityn tuotteen vai jättääkö hyllyyn. Jos tuote siirtyy ostoskoriin, se ei tapahdu vanhan automaation tai tottumuksen ohjaamana vaan tietoisena päätöksenä.

Varoitusmerkit auttavat ruokakaupan asiakasta myös epäsuoralla tavalla. Hän voi turvallisella mielellä keskittyä elintarvikkeisiin, joista merkit puuttuvat.

Artikkelin tieteelliset lähteet

Artikkelin pääkuva:  Yiqun Tang on Unsplash

 

Tieteelliset lähteet, blogi: Suomalaisten ote lipsuu terveyden rinteessä 27.4.2021