Pertti Mustajoki

Kaloreiden alennusmyynti

Helsingin sanomien Visio-lehdessä haastateltiin jokin aika sitten menestyvää turkulaisen ruokamarketin kauppiasta. (Huolestunut kauppias, HS Visio 3.9.2022)

Ruokakaupoilla on yksinkertainen ansaintalogiikka. Jos tuote ei riittävästi myy, se poistetaan hyllystä, tai keksitään jokin keino menekin lisäämiseksi.

Paria kuukautta aiemmin kauppias oli perustanut liikkeeseensä alennusosaston, jossa myydään tuotteita selkeästi edullisemmilla hinnoilla. ”Yhdenkin suklaan normaalimyynti oli 15 – 20 rasiaa viikossa. Nyt laskimme hintaa ja laitoimme sen osastolle, ja myynti nousi melkein 2 000 kappaleeseen viikossa”.

Satakertainen menekki on loistavaa bisnestä, mutta aikana jolloin suurin osa suomalaisista on ylipainoisia, pari tuhatta suklaarasiaa viikossa ei ole ihan pikku juttu. Terveellinen ateria sisältää energiaa 100-130 kilokaloria sataa grammaa kohden. Samassa määrässä suklaata kaloreita on neljä kertaa enemmän, reilusti yli 500 kcal.

Supermarkettien suklaarasioissa on sisältöä tavallisesti 200 g, mikä merkitsee 1100 kilokaloria. Tämän perusteella voidaan arvioida, että yhden turkulaisen ruokakaupan yhden ainoan tarjoustuotteen mukana levisi turkulaisiin koteihin joka viikko tiheitä kaloreita 2 200 000 kcal. Koteihin, joissa aikuisista suurin osa ja lapsista joka neljäs on ylipainoisia.

Nämä ovat vain yhden supermarketin lukuja. Jokainen Turun Supermarket, S-market ja Lidl toteuttavat ansaintalogiikkaansa myymällä tarjoushinnoilla epäterveellisiä elintarvikkeita. Eikä pelkästään Turussa vaan kaikkialla Suomessa. Eikä pelkästään ruokakaupoissa vaan R-kioskeissa ja rautakauppojen, Motonettien, Tokmannien, Löytötexien jne. kassojen tuntumassa.

Runsas ja tehostettu sokerikaloreiden myynti on ollut keskeinen tekijä siinä onnettomassa kehityksessä, jonka seurauksena enemmistö suomalaisista on ylipainoisia. Lihavuuden yleistyminen merkitsee enemmän sairauksia.

Yhteiskunnalla on käytettävissä useita keinoja, joilla voidaan vähentää sokerituotteiden houkuttavuutta. Yksi keino on tehdä ”oluet”.

Suomen viranomaiset ovat tehneet viisaan alkoholipoliittisen ratkaisun säätäessään keskioluen myynnille rajoituksia, joiden avulla ruokakaupan asiakkaita suojellaan runsaan alkoholin haitoilta.  Ette ole nähneet ”kaksi tölkkiä yhden hinnalla” tarjouksia, koska oluen kohdalla ne on kielletty. Toinen kulutusta suitsiva säädös määrää, että isoissa pakkauksissa oluen litrahinnan pitää olla vähintään sama kuin pienissä 1/3 litran tölkeissä.

Suomessa tarvitaan vastaavat sokeripoliittiset säädökset. Olutsäännöt tarjoavat valmiin mallin sokerikaloreiden vähentämiseksi. Silloin kun sokerin määrä tuotteessa ylittää tietyn rajan, sitä ei saa myydä alennettuina tarjoustuotteena, eikä suurissa pakkauksissa kilohinta saa olla alhaisempi kuin pienissä.

PS: Sokeripolitiikassa tarvitaan olutsäännön lisäksi laaja sokerivero, lue lisää tästä.