Tieteelliset lähteet: Elintarviketeollisuusliitto ei tiedä mitä ruokakaupoissa myydään

Kasvaneiden pakkaus- ja annoskokojen vaikutukset

Zlatevska N, Dubelaar C, Holden SS. Sizing up the effects of portion size on consumption: a meta-analysis. J Marketing 2014 

Livingstone MBE, Pourshahidi LK. Portion size and obesity. Adv. Nutr. 2014;5:829-34. 

Pomeranz JL, Brownell KD. Portion sizes and beyond – governements legal authority to regulate food industry practices. New Engl J Med 2012;367:1383-5. 

Hollands GJ, Shemilt I, Jebb S ym. Portion, package or tableware size for changing selection and consumption of food, alcohol and tobacco. The Cochrane collaboration 2015, issue 9.

Terveysverojen vaikutuksia 

WHO: Public health product tax in Hungary: An example of succesful intersectorial action using a fiscal tool to promote healthier food choices and raise revenues for public health.

Linkki yhteenvetoon.

Lobstein T, Neveux M, Landon J. Costs, equity and acceptability of three policies to prevent obesity: A narrative review to support policy development. Obes Sci Practice 2020;6:562-83.

Linkki artikkeliin.

Harding M, Lovenheim M. The effect of prices on nutrition: comparing the impact of product- and-nutrient-specific taxes. NBER Working Paper Series January 2014.

Moore J, Fielding BA. Taxing confectionery, biscuits, and cakes to control obesity. BMJ 2019;366:I5298.

Sánchez-Romero, Canto-Osorio R, Colchero MA ym. Association between tax on sugar sweetend beverages and soft drink consumption in adults in Mexico: open cohort longitudinal abalysis of Heasth Workers Cohort Study. BMJ 2020; 369:m1311.

Nakhimovsky SS, Feigi AB, Avila C ym. Taxes on Sugar-Sweetened Beverages to Reduce Overweight and Obesity in Middle-Income Countries: A Systematic Review. PLoS One 2016;11:e0163358.

Britannian sokeriveron vaikutuksia

Jones A, Wu JHY, Buse K. UK´s sugar tax hits the sweet pot. BMJ 2021;372:n463.

 

 

 

Elintarviketeollisuusliitto ei tiedä mitä ruokakaupoissa myydään

Elintarviketeollisuusliitto ei tiedä mitä ruokakaupoissa myydään

Hesarissa ilmestyi 4.6. mielipidekirjoitus, jonka olivat kirjoittaneet Elintarviketeollisuusliiton johtajat Heli Tammivuori ja Marleena Tanhuanpää. Kirjoitusta lukiessa tuntui siltä, että suuri keskusjärjestö on liian kaukana siitä maailmasta, jota ruohonjuuritason ruokakauppa edustaa. Jokainen avoimin silmin ruokamarketissa kulkeva voi todeta, etteivät monet kirjoituksessa esitetyt väitteet pidä paikkaansa.

Seuraavaan listaan olen poiminut kirjoituksesta kohtia, jotka eivät vastaa ruokamarketin todellisuutta.

”Tuotekehitystä elintarvikeyrityksissä ohjaavat hyvän ravitsemuksen periaatteet”

  • Supermarketin ruokavalikoima ei lainkaan vastaa ravitsemussuosituksia.
  • Terveellisen ravinnon ruokapyramidissä kärkeen sijoitettujen epäterveellisten ”sattumien” osuus on vain 4 %.
  • Yllä oleva kuva näyttää erään supermarketin tilanteen. Tasapainottomassa ”pyramidissa” yli 40 prosenttia hyllytilasta on varattu epäterveellisille tuotteille.

”Yritykset auttavat hahmottamaan ihanteellisia annoskokoja”

  • Pakkaus- ja annoskokojen kasvu viime vuosikymmeninä on ollut merkittävä syy siihen, että ihmiset saavat liikaa kaloreita.
  • Suuria pakkauksia on etenkin epäterveellisten tuotteiden yhteydessä: sokeripitoiset juomat, makeiset, perunalastut, keksit jne.

”Yritykset auttavat hahmottamaan ihanteellisia pakkausmerkintöjä”

  • Ruokapakkausten takaosassa sijaitset ravintotiedot eivät ole elintarviketeollisuuden ansiota, vaan ne ovat EU-määräysten mukaan pakolliset.
  • Ravintotiedot annetaan sellaisessa muodossa, ettei keskivertokuluttajalla ole mahdollista tulkita niitä.
  • Ollakseen hyödyllisiä, terveellisyydestä tarvitaan pakkauksen etuosaan sijoitettu selkeä merkintä.

”Yksittäiset ruoka-aineet eivät edistä tai heikennä terveyttä vaan ruokavalio on kokonaisuus”

  • Kokonaisuus koostuu yksittäisitä tuotteista. Jos huomattava osa niistä on epäterveellisiä, kokonaisuus muuttuu epäterveelliseksi.
  • Ei ole olemassa ”epäterveellistä kokonaisuutta” ilman yksittäisiä epäterveellisiä ruoka-aineita.

Edellä mainittujen lisäksi ruokakaupassa on muita epäterveellisiä elintarvikkeita suosivia käytäntöjä. Tarjoushinnoittelu liittyy pääasiassa epäterveellisiin tuotteisiin, ja niitä houkutellaan ostamaan kassajonossa. Kymmeniä erilaisia makeisia sisältävät makeislokerikot hyödyntävät ”suuresta valikoimasta ostetaan enemmän” -viettiä.
Elintarviketeollisuusliitto ei ilmeisesti ole ehtinyt perehtyä terveysverojen vaikutuksia selvittäneisiin tutkimuksiin.

”Kulutusta ohjaavilla veroilla ei ole todettu erityisen tehokasta ohjaavaa vaikutusta

  • Sopivasti suunnatun verotuksen on todettu vähentävän epäterveellisten tuotteiden kulutusta.
  • Esimerkki: WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %.
  • Äskettäin ilmestynyt katsausartikkeli päätyi samaan johtopäätökseen: Sokeria sisältävien juomien verotus on erittäin kustannustehokas ja sitä kannattavat sekä terveyden asiantuntijat että suuri yleisö.

”Terveysperusteinen vero…osuisi tasaverona kaikkein voimakkaimmin pienituloisiin kansalaisiin.”

  • Tulkitsen lauseen tarkoittavan, että terveysvero vaikuttaisi haitallisesti vähän koulutettujen ja köyhempien suomalaisten elämään.
  • Tieteellinen näyttö antaa päinvastaista tietoa, terveysveron vaikutukset heidän kohdallaan ovat positiivisia.
  • Lukuisat tutkimukset eri maissa osoittavat, että terveysverot edistävät suhteellisesti enemmän heikommin toimeentulevien terveyttä.
  • Erityisiä haittoja ei ole todettu.

Tammivuori ja Tanhuanpää ovat erityisen huolestuneita terveysverojen vaikutuksesta  suomalaisiin elintarvikealan yrityksiin.

”Terveysvero ei näivettäisi ainoastaan ruoka- ja juoma yrityksiä vaan iskisi suomalaiseen elintarvikeketjuun alkutuotannosta jalostavaan teollisuuteen, päivittäistavarakauppaan, sekä matkailu- ja ravintolapalveluihin.”

  • Mihin nämä rankat väitteet perustuvat?
  • Terveysverot eivät vähennä elintarvikkeiden kysyntää. Ihmiset tarvitsevat jokapäiväisen ravintonsa ja ostavat elintarvikkeita entiseen tapaan.
  • Verotus ainoastaan siirtää kulutusta terveellisempään suuntaan, ja ohjaa samalla elintarviketeollisuutta muuttamaan tuotteita terveellisemmiksi.
  • Tästä esimerkki on Britanniassa vuonna 2018 tullut virvoitusjuomavero. Elintarviketeollisuutta informoitiin tulevasta verosta kaksi vuotta ennen sen voimaantuloa. Veroa seuranneena vuonna virvoitusjuomien kulutus ei vähentynyt lainkaan, mutta sokerin saanti juomista väheni 10 prosenttia. Teollisuus oli reagoinut kehittämällä vähemmän sokeria sisältäviä juomia. Kansanterveys hyötyi ja virvoitusjuomateollisuuden liiketoiminta jatkui entiseen malliin.

Hesarin kirjoituksessa todetaan, että elintarvikkeiden terveysperusteinen verotus koetaan ”erittäin vaikeaksi”. Mistä tämä käsitys on peräisin? Monissa maissa terveysveroja on kyetty toteuttamaan hyvin tuloksin. En voi kuvitella, että Suomessa poliitikot ja virkamiehet olisivat tässä asiassa osaamattomampia kuin muissa maissa.

* * *

Terve Paino ry kannattaa lämpimästi kotimaisia ruoan tuottajia. Suomessa on saatavilla terveellisiä ja korkealaatuisia elintarvikkeita.

Mutta teollisesti valmistettujen ja pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden joukossa on epäterveellisiä tuotteita, joiden runsas kulutus lisää ylipainoa ja sairauksia. Niiden kohdalla yhteiskunnan tulee säädöksillä ohjata suomalaisia terveellisempiin vaihtoehtoihin. Samalla ne antavat teollisuudelle virikkeen kehittää epäterveellisiä tuotteita vähemmän haitallisiksi.

Viime vuosina Suomessa on kehitetty erilaisia terveellisiä innovaatioita korvaamaan vähemmän terveellisiä elintarvikkeita. Kannustamme ennakkoluulottomia ideoijia keksimään vaihtoehtoja niille maahamme tunkeutuneille epäterveellisille ”vieraslajeille”, joita viimeisen viidenkymmenen aikana on ulkomailta markkinoitu Suomeen.

Toivottavasti perunalastujen, juustonaksujen, popcornien, makeisten, energiajuomien, hampurilaistuotteiden jne hinnan nostaminen verotuksella antaa terveellisemmille kotimaisille innovaatioille mahdollisuuden menestyä.

Pertti Mustajoki
lääkäri, professori
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Käytettyjä lähteitä

Ruokien pakkausmerkinnät – oikeus selkeään tietoon ravinnosta

Ruokien pakkausmerkinnät – oikeus selkeään tietoon ravinnosta

Ruokakaupoissa myytävissä elintarvikkeiden pakkauksissa pitää EU-määräysten mukaan ilmoittaa ravintotiedot. Kuvassa on esimerkkinä eineshyllyn broilerikiusauksen tietoja.

Pakkauksen takaosan taulukossa kaupan asiakkaille esitetään vain kylmät faktat. Pakkausseloste ei ota antaa tuotteen terveellisyyteen. Vaatii huomattavaa koulutustasoa ymmärtää, mitä terveydelle merkitsevät sataa grammaa ja annosta kohden ilmoitetut energian kJ/kcal ja hiilihydraattien, sokerin, suolan, kuidun ja tyydyttyneiden rasvahappojen määrät. Ruokien vaikeaselkoiset ravintotiedot on yksi syy terveyden eriarvoisuuteen.

Koulutustason lisäksi on suuria ihmisryhmiä, jotka muista syistä ovat heikommassa asemassa valitessaan ruokia ja juomia. Suomessa on puoli miljoonaa erilaista oppijaa, joiden lukihäiriön tai muun hahmotushäiriön vuoksi on vaikeampaa ymmärrä kirjoitettua tekstiä. Toinen iso ryhmä ovat koululaiset. Vaikka he osaavat lukea, ravintotietojen merkitys jää lapsilta ymmärtämättä.

Selkeä tieto pakkauksen etupuolelle

Monissa maissa on ryhdytty kehittämään selkeämpiä ruokapakkausten merkintöjä, jotka antavat kuluttajille tietoa terveellisyydestä. Niille on yhteistä, että merkki sijaitsee pakkauksen etupuolella, se on kooltaan riittävän iso, ja informaatio ilmoitetaan yksinkertaisessa muodossa.

Suomen Sydänmerkki ilmoittaa eri elintarvikeryhmissä terveellisemmän vaihtoehdon. Muissa pohjoismaissa vastaavaan tarkoitukseen on Avaimenreikä-merkki. Monissa Euroopan maissa käytetään Nutri-Score merkintäjärjestelmää, joka luokittelee tuotteen yleisterveellisyyden tietyn ravintoaineiden algoritmin perusteella. Sen tavoitteena on vähentää runsaasti energiaa, tyydyttynyttä rasvaa, sokeria tai suolaa sisältävien elintarvikkeiden kulutusta.

Sydänmerkin, Avaimenreiän ja Nutri-Scoren käyttö ovat vapaaehtoista. Siksi ne eivät kata läheskään kaikkia elintarvikkeita.

Joissakin maissa on säädetty epäterveellisyydestä kertovat merkit pakollisiksi. Tunnetuin esimerkki ovat Chilen mustavalkoiset varoitusmerkit, joita on käytettävä, jos sokerille, kovalle rasvalle, suolalle tai energiatiheydelle asetetut raja-arvot ylittyvät. Enimmillään pakkauksessa voi olla neljä merkkiä. Kuvassa on esimerkkinä keksipaketti, jossa on varoitus runsaista kaloreista, kovasta rasvasta ja sokerista.

Etuosan merkinnät toimivat

Ruokapakkausten etuosaan painettujen ravintotietojen vaikutuksia on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Yleisenä huomiona on, että lähes kaikki kaupan asiakkaat huomaavat pakkauksen etuosan merkinnät, jos ne ovat riittävän isoja. Niiden on todettu vaikuttavan kuluttajien valintoihin. Merkinnät, joissa on vain vähän tekstiä tai numeroita, vaikuttavat myös vähemmän koulutettujen ja pienituloisten kuluttajien ostopäätöksiin. Varoitusmerkkien antama informaatio ymmärretään keskimäärin hieman paremmin kuin liikennevalojen.

Varoitusmerkit ohjaavat kuluttajien valintoja. Ne muuttavat myös ruokatarjontaa terveellisemmäksi, koska elintarvikkeiden tuottajat ryhtyvät kehittämään tuotteita, joiden pakkauksissa ei tarvitse käyttää merkkiä.

Ruokakaupassa tarvitaan selkeää ruokatietoa

Viime vuosikymmeninä Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia ja ihmisille on toistuvasti annettu terveellisen syömisen ohjeita. Niistä huolimatta ylimääräisten kaloreiden saanti on lisääntynyt. Suomessa on tällä hetkellä enemmän ylipainoisia kuin terveessä painossa olevia.

Liiallisten kaloreiden saannin lisäksi myös terveyteen vaikuttavien ravintoaineiden saantisuositukset toteutuvat huonosti. Suomalaisista 95 %:lla suolan saanti ylittää suosituksen 5 g päivässä. Useimmat saavat liikaa tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa. Varsinkin lapset saavat ruuista ja juomista liikaa sokeria.

Kokemukset ja tutkimustulokset muista maista antavat pohjan sille, minkälaiset merkinnät toimivat. Koon pitää olla niin suuri, että merkki selvästi erottuu hyllyyn sijoitetussa pakkauksessa. Yksinkertaisuus on valttia. Ei prosentteja, ei numeroita, selkeät symbolit, korkeintaan 2 -3 sanaa. Merkin pitää olla sellainen, että ruokakaupan asiakas yhdellä silmäyksellä näkee tuotteen terveellisyyden. Ollakseen tehokkaita pakkausmerkinnät pitää laeilla säätää pakollisiksi.

Valittavana on kaksi tietä. Merkki ilmoittaa yleisesti terveellisyyden asteen, esimerkiksi liikennevaloilla. Tai merkki varoittaa vain epäterveellisyydestä. Oli valinta kumpi tahansa se olisi suuri parannus verrattuna nykyiseen vaikeasti ymmärrettävään ravintoselosteeseen pakkauksen takaosassa. Tutkimusten perusteella Chilen mallinen varoitusmerkki on tehokkain.

Lopuksi

Kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus elintarvikkeita ostaessaan tietää tuotteen terveellisyys.

Suomessa on jo Sydänmerkki kertomassa terveellisistä tuotteista. Teollisuutta tulee kannustaa Sydänmerkki-hakuun, jotta suurempi osa kriteerit täyttävistä elintarvikkeista olisi kuluttajien tiedossa.

Sydänmerkin rinnalle tarvitaan symboli, joka ilmoittaa elintarvikkeen epäterveellisyydestä. Tällaisia tuotteita ruokamarketissa on paljon: sokerijuomia, makeisia, perunalastuja ja muita suolaisia naposteltavia, keksejä, muroja, pikaruokia, rasvaisia juustoja ja makkaroita jne.

Varoitusmerkki lisää kuluttajan elintarviketurvallisuutta – aivan kuten liikennemerkit liikenneturvallisuutta. Epäterveellisyydestä kertova merkki ruokapakkauksen etuosassa antaa ostoshetkellä tietoa sellaisessa muodossa, jonka jokainen ymmärtää. Asiakas voi vapaasti päättää, ostaako merkityn tuotteen vai jättääkö hyllyyn. Jos tuote siirtyy ostoskoriin, se ei tapahdu vanhan automaation tai tottumuksen ohjaamana vaan tietoisena päätöksenä.

Varoitusmerkit auttavat ruokakaupan asiakasta myös epäsuoralla tavalla. Hän voi turvallisella mielellä keskittyä elintarvikkeisiin, joista merkit puuttuvat.

Artikkelin tieteelliset lähteet

Artikkelin pääkuva:  Yiqun Tang on Unsplash

 

Suomalaisten ote lipsuu terveyden rinteessä

Suomalaisten ote lipsuu terveyden rinteessä

Nykyisen ihmislajin kaikilla yksilöillä paino oli terveellä alueella ensimmäiset 300 000 vuotta. Valtavaa ajanjaksoa on vaikea hahmottaa. Sen vuoksi havainnollistan ihmislajin historiaa vaelluksena, jossa jokainen vuosi on yksi metri.

Ensimmäiset esi-isämme ja -äitimme lähtevät Kristiinankaupungista 300 kilometrin taipaleelle Porin kautta kohti Helsingin Senaatintoria. Tuhannet sukupolvet matavat eteenpäin metri vuodessa nopeudella.

Vihdoin 290 kilometrin jälkeen – jossain Kauniaisten risteyksen tienoilla – ihminen keksii maanviljelyksen. Siihen mennessä vaeltajien keskuudessa ei ollut yhtään lihavaa ihmistä. Tiedämme tämän, koska maapallolla on meidän päiviimme asti löytynyt ihmisryhmiä, jotka ovat eläneet samanlaista elämää kuin kivikaudella. Näiden metsästäjä-keräilijöiden joukossa ei ole tavattu yhtään ylipainoista ihmistä. Terve paino rullasi automaattisesti eteenpäin vaakasuoralla pinnalla.

Vuosituhansien ajan maaviljelyn keksimisen jälkeen harvoilla ihmisillä oli ylipainoa, koska vain pienellä eliitillä oli mahdollisuus saada ylimääräisiä kaloreita.

Aleksanterinkadulla Senaatintoria lähestyttäessä alkaa ilmestyä ensimmäisiä merkkejä ylipainon yleistymisestä. Mutta vielä 299,9 kilometrin jälkeen – sata vuotta sitten –  terveyden rinne oli loiva. Painonhallinta oli valtaosalle helppoa.

Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsaan kohdalla ihmisten paino alkaa kiihtyvästi nousta. Kun he saapuvat perille 40 vuotta myöhemmin Snellmanin kadun reunaan, ylipainoisia on Suomessa enemmän kuin terveessä painossa olevia.

Ihmisen pitkän vaelluksen aikana geenimme sopeutuivat täydellisesti pitämään laji hengissä ja lisääntymiskykyisenä kivikauden oloissa. Geenien tärkein tehtävä oli ohjata hankkimaan riittävästi ravintoa ja energiaa. Mitään jarruja ei kehittynyt lihomiselle, sillä muutaman kilon vararavinto ihon alla auttoi selviämään niukempien aikojen yli.

Matkalla Aleksanterin patsaalta Snellmaninkadulle ruokatarjonta runsastui moninkertaisesti. Tällä hetkellä supermarkettien tuhansien nimikkeiden valikoimasta melkein puolet koostuu epäterveellisistä tuotteista. Painonhallinnan rinne jyrkentyi nopeasti.

Supermarketin käytävillä kävellessä geeniemme kivikauden tehdasasetukset olettavat meidän liikkuvan edelleen savannilla. Runsaan ravinnon äärellä ne ohjaavat meitä varautumaan niukempiin aikoihin ja syömään kaloreita varastoon. Terveyden rinne on muuttunut liian jyrkäksi. Suurimmalla osalla suomalaisia voimat eivät riitä ylläpitämään tervettä painoa.

Siinä suomalaiset nyt seisovat Snellmaninkadun reunassa kivikautisine geeneineen. Kukaan ei halua olla ylipainoinen, sillä kansa tietää lihavuuden aiheuttavan paljon sairauksia. Siitä huolimatta heille on kertynyt ylimääräisiä kiloja. Valitettavasti nykyisessä lihottavassa ruokaympäristössä geenien paine on useimmille ylivoimainen. Suomalaiset kohottavat katseensa edessä kohoavan Valtioneuvoston linnan ikkunoihin ja huutavat: ”AUTTAKAA!”.

Ylipaino on voimakkaasti lisääntynyt kaikkialla maailmassa. Muutamissa Suomea edistyneemmissä maissa – esimerkiksi Meksikossa ja Chilessä – on veroilla ja säädöksillä ryhdytty suojelemaan kansalaisia epäterveellisten elintarvikkeiden houkutuksilta. Suurin osa suomalaisista toivoo samaa. Tuoreen väestökyselyn mukaan he haluavat sokeriveron, kieltää epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamisen lapsille, lopettaa lelujen jakamisen lasten hampurilaisaterioiden yhteydessä ja evätä energiajuomien myynnin alle 15-vuotiaille.

Terveyden rinne on jyrkentynyt, vaikka Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia, ja kansalaisille on toistuvasti jaettu terveellisen syömisen ohjeita. Niistä huolimatta ylipainoa on kertynyt entistä enemmän. Sen vähentäminen ei onnistu ilman yhteiskunnan toimenpiteitä.

Hyvä tavoite olisi tällä vuosikymmenellä palauttaa suomalaisten painotilanne Aleksanterin patsaan tilanteeseen – 40 vuoden takaiselle tasolle. Se voi toteutua vain, jos yhteiskunta ryhtyy laeilla ja muilla säädöksillä loiventamaan terveyden rinnettä.

Pertti Mustajoki
Lääkäri, professori
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Blogin tieteelliset lähteet
Blogin pääkuva: Sharon McCutcheon on Unsplash

Terveempi kansa – parempi työllisyys

Terveempi kansa – parempi työllisyys

Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa julkisen talouden kestävyyden turvaaminen on keskeinen tavoite. Väestön ikääntyminen on heikentänyt huoltosuhdetta – huollettavien määrä on suurentunut suhteessa työntekijöihin. Työllisyyttä pitää nostaa, jotta nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan ylläpitää.

Tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosentin tasolle. Se edellyttää, että Suomen työelämään saadaan töihin vähintään 60 000 ihmistä lisää vuoteen 2023 mennessä. Työllisyyden parantamiseksi hallituksen tulisi löytää toimivia ja kustannustehokkaita ratkaisuja.

Hallituksen työllisyystoimissa on kuitenkin kokonaan unohdettu ne tekijät, joiden vuoksi suomalaisia ennenaikaisesti eläköityy. Työllisyys lisääntyisi, jos ihmiset pysyisivät terveinä.

Ylipaino lisää lukuisia sairauksia ja ennenaikaista eläköitymistä

Ylipainoisten määrä on jyrkästi noussut viimeisten vuosikymmenten aikana. Terveessä painossa olevia on Suomessa merkittävästi vähemmän kuin ylipainoisia, joita on 30+ vuotiasta miehistä 72 % ja naisista 63 %.

Lihavuus aiheuttaa yli 30 sairautta, joista monet ovat yleisiä kansantauteja. Ne ovat yleistyneet sitä mukaa kuin ylipainoisten määrä on kasvanut. Lihavuussairaudet koskettavat ainakin kahden miljoonan suomalaisen elämää. Ne heikentävät työkykyä ja vähentävät työllisten suomalaisten määrää.

Jo 30 vuotta sitten julkaistiin laaja tutkimus, jossa seurattiin yli 30 000 työssä käyvän suomalaisen siirtymistä eläkkeelle 10 – 16 vuoden aikana. Lihavuus johti työkyvyttömyyseläkkeeseen yli kaksi kertaa useammin kuin terveessä painossa olevilla.

Vastaavia tuloksia saatiin tutkimuksessa, jossa selvitettiin Helsingin kaupungin 6500 työntekijän eläköitymistä kahdeksan vuoden aikavälillä.

Kuvasta nähdään, että terveeseen painoon verrattuna jo lievä painonnousu (painoindeksi 25-30) lisää eläköitymistä. Selvä lihavuus (painoindeksi 30-35) johtaa melkein kaksi kertaa useammin eläkkeelle siirtymiseen. Riski yli kolminkertaistuu vaikeassa lihavuudessa (painoindeksi yli 35).

Ruotsissa saatiin saman suuntaisia tuloksia armeijan kutsuntoihin osallistuneiden 16 – 19-vuotiaiden poikien pitkässä seurannassa. Heillä riski joutua tulevina vuosikymmeninä (mediaani seuranta-aika 28 v) työkyvyttömäksi oli suorassa yhteydessä painoindeksiin. Kutsuntaiässä lihavia (painoindeksi 30–35) kohtasi työkyvyttömyys kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoisia. Vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35–40) työkyvyttömyys oli kolme kertaa yleisempi.

Suomessa vuonna 2015 asevelvollisuuden aloittaneista miehistä 30 % oli ylipainoisia.

Lihavuussairaudet vaikuttavat myös työssä käyvien pärjäämiseen. Lihavuus lisäsi Helsingin kaupungin työntekijöiden pitkiä sairauslomia. Sama todettiin Finterveys 2017 tutkimuksessa, jossa kysyttiin lähes 5 000 suomalaiselta heidän kokemustaan työkyvystä ja edeltävän vuoden sairauslomista. Terveessä painossa oleviin verrattuna lihavat (painoindeksi yli 30) kokivat työkykynsä selvästi heikommaksi, ja heillä oli edeltävän vuoden aikana ollut kaksi kertaa enemmän sairauspoissaolopäiviä.

Globaali lihavuusepidemia johtuu yhteiskunnan muutoksista

Lihavuuden yleistyminen on seurausta yhteiskunnallisista muutoksista, joista merkittävin on epäterveellisten elintarvikkeiden runsas tarjonta: näihin lukeutuu lähes puolet ruokakauppojen tuotteista.


Ruokaympäristön muuttumisen vuoksi terveyden säilyttäminen on paljon vaikeampaa kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Olemme aivan samanlaisia kuin 40 vuotta sitten. Jyrkentyneen ”painorinteen” vuoksi lihavuussairaudet ovat yleistyneet ja johtaneet työkyvyn menetykseen.

Yhteiskunta voi madaltaa rinnettä

Suomalainen yhteiskunta on kiitettävällä tavalla puuttunut ihmisten terveysuhkiin. Liikennekuolemat vähenivät murto-osaan nopeusrajoituksilla, turvavyöpakolla ja muilla turvallisuutta lisäävillä laeilla ja säädöksillä. Tupakkalaeilla vähennetään tupakoinnin aiheuttamia haittoja.

Myös ylipainon aiheuttamia sairauksia on mahdollista vähentää yhteiskunnan toimenpiteillä. ”Painorinteen” jyrkkyyttä voidaan madaltaa epäterveellisiä elintarvikkeita verottamalla ja muilla säädöksillä.

Näitä on jo ryhdytty toteuttamaan monissa maissa.

Yleisin on sokeripitoisten virvoitusjuomien hinnan nostaminen verottamalla, mikä jossain muodossa on voimassa ainakin 40 maassa. Muita toimia ovat olleet epäterveellisten ruokien markkinointikielto lapsille ja ruokapakkausten varoitusmerkit epäterveellisyydestä.

Terveyden ja työllisyyden parantamiseksi yhteiskunnan on ryhdyttävä madaltamaan terveyden rinnettä Suomessa.  ”Elintarviketurvallisuutta” pitää parantaa useilla ratkaisuilla, vastaavasti kuin liikenneturvallisuutta.

Äskettäin toteutetun väestökyselyn mukaan kansalaiset kannattavat terveyspäätöksiä. Niille on siis jo äänestäjien tuki, joten lakien ja säädösten ajaminen olisi puolueille kannattavaa. Suurin osa suomalaisista haluaa, että yhteiskunta:

  • nostaa runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hintaa verottamalla
  • kieltää epäterveellisten elintarvikkeiden lapsiin suunnatun mainonnan
  • kieltää epäterveellisiin tuotteisiin liittyvät mainoslelut
  • kieltää energiajuomien myynnin alle 15-vuotiaille
  • säätää epäterveellisten ruokien ja juomien kilo- ja litrahinta samaksi, jotta suuret annokset olisivat vähemmän houkuttelevia

Terveempi paino – miljardien säästöt yhteiskunnalle

Edellä esitetyt näkökohdat liittyvät suomalaisten työkykyyn ja työllisyyteen. Terveempi paino vaikuttaa edullisesti myös huoltosuhteen toiseen tekijään, terveydenhuollon kuluihin.

Tämän vuosituhannen aikana terveydenhuollon kulujen jyrkkä nousu on heikentänyt huoltosuhdetta. Vuonna 2000 terveydenhuollon käyttömenojen osuus bruttokansantuotteesta oli 7,1 %, vuonna 2018 se oli 9,0 %.

Lihavuussairauksien aiheuttama rasitus terveydenhuollolle on suuri, koska niiden joukossa on yleisiä ja kalliita kansantauteja – tyypin 2 diabetes, sepelvaltimotauti, aivoverenkierron häiriöt, tule-sairaudet, uniapnea jne. Lisäksi lihavuus lisää sairastumista yli kymmeneen syöpätyyppiin. Lihavuudesta johtuvaa lisälaskua terveydenhuollon menoihin ei ole selvitetty, mutta joka tapauksessa puhutaan miljardeista euroista.

Lihavuus vaikuttaa myös ikääntyneiden selviytymiseen. Lihavuussairaudet heikentävät liikkumiskykyä ja mahdollisuutta itsenäiseen pärjäämiseen. Lihavuus aikaistaa ikäihmisten siirtymistä hoivapalvelujen piiriin.

Ylipainon vähentäminen olisi Suomelle hyvin tuottoisa projekti. Lisää työllisyyttä, vähentää terveydenhuollon kuluja, ja haitallisten elintarvikkeiden verotus tuo lisäeuroja valtion kassaan.

Artikkelissä käytetyt tieteelliset lähteet.