kirjoittanut Pertti Mustajoki | marras 15, 2020 | Artikkelit
Suomessa terveyserojen kaventaminen on ollut terveyspoliittisena tavoitteena 1980-luvulta asti. Runsas kymmenen vuotta sitten Sosiaali- ja terveysministeriö laati terveyserojen kaventamiseen tähtäävän toimintaohjelman. Hallitusohjelmissa – myös nykyisessä – terveyden tasa-arvon lisääminen on ollut toistuvasti tavoitteena.
Ylipaino ja terveyden eriarvoisuus
Ylipaino aiheuttaa yli 30 sairautta, joihin joka vuosi kuolee ennen aikaisesti 6 000 suomalaista.
Suomessa yli 30-vuotiasta miehistä 72 % ja naisista 64 % on ylipainoisia. Lapsistamme 200 000 on painoa liikaa painoa.
Paino ei ole noussut tasaisesti, vaan ylipainoa on vähemmän koulutetuilla enemmän. Perusasteen suorittaneista yli 30-vuotiaista miehistä reilusti lihavia (painoindeksi yli 30) on selvästi useampi (35 %) kuin korkean asteen koulutetuilla (23 %). Myös naisissa on koulutukseen liittyviä painoeroja, joskaan ei yhtä suuria kuin miehillä.
Koulutustason vaikutus näkyy myös nuorilla. Ammattikouluissa tytöillä ja pojilla on selvästi enemmän ylipainoa kuin lukiota käyvillä.
Tanskassa on tutkittu, miten lihavuus viimeisten 20 vuoden aikana on lisääntynyt 11 – 15 -vuotiailla. Vanhempien tulotaso ja koulutus vaikutti selvästi. Sosioekonomisesti heikoimman kolmanneksen perheissä lihoneiden nuorten osuus oli yli kaksi kertaa suurempi kuin ylimmän kolmanneksen perheissä.
Pelkät terveellisen ravinnon ohjeet lisäävät terveyseroja
Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia ja ihmisiä on toistuvasti kannustettu terveellisempään syömisen. Näistä huolimatta viime vuosikymmeninä sekä ylipaino että terveyserot ovat kasvaneet. Valitettavasti terveellisiin elintapoihin tähtäävät kampanjat tavoittavat pääasiassa hyvin koulutetun väestön.
Terveellisestä ravinnosta tiedottaminen ei ole kovin tehokasta, mutta aina joku muuttaa tottumuksiaan terveellisemmiksi. Tämä ”joku” on todennäköisesti tavallisesta enemmän koulutettu henkilö, koska vähemmän koulutettua väestönosaa kampanjat tavoittavat huonommin. Terveysvalistus on varmasti ollut hyödyllistä, mutta se vaikuttaa pääasiassa hyvin koulutettuun väestöön. Tämä voi näkyä keskimäärin tyydyttävänä tuloksena, mutta terveyserot ovat samalla suurentuneet.
Edellä kerrotulle ilmiölle on annettu nimi inverse prevention law, ”ehkäisevän työn käänteislaki”. Pyrkimyksenä on tehdä hyvää ja ehkäistä jotain ikävää, mutta saadaankin päinvastainen tulos. Ne jotka eniten tarvitsevat tietoa terveellisestä ravinnosta, saavat sitä vähiten.
Ravitsemustietoa ja -ohjausta terveelliseen ravintoon luonnollisesti tarvitaan edelleen. Sitä Suomessa toteutetaan aktiivisesti lasten, nuorten ja perheiden kohdalla jatkumona, joka alkaa äitiysneuvoloissa ja jatkuu kouluissa ja opiskelijoiden terveydenhuollossa. Mutta jos halutaan vähentää terveyseroja, sen rinnalla tarvitaan yhteiskunnan säätelyä, joka suojaa epäterveellisten elintarvikkeiden vaikutuksilta.
Lyhyt koulutus ja matala tulotaso – heikommat mahdollisuudet terveellisiin ruokavalintoihin
Vaikka terveellisen ravinnon ohjeet tavoittaisivat niitä eniten tarvitsevat, heidän mahdollisuutensa niiden toteuttamiseen ovat heikommat. Tähän löytyy useita syitä.
- Alempi koulutustaso merkitsee niukempaa toimeentuloa. Tämä aiheuttaa huolta ja stressiä, joiden vallitessa voimia ei riitä terveellisestä syömisestä ja juomisesta huolehtimiseen.
- Suomessa on puoli miljoonaa lukihäiriöistä, joilla tekstin ymmärtäminen on tavallista vaativampaa.
- Ravitsemusohjeiden sisäistäminen voi muutenkin olla vaikeaa. Niitä laativat akateemisesti koulutetut henkilöt, mikä näkyy terveysohjeiden kielessä. Usein niissä käytetään ilmauksia ja lauserakenteita, jotka ovat eivät helposti avaudu tavalliselle kansalle.
- Myös nykyinen tapa ilmoittaa ruokapakkausten ravitsemustiedot antaa etumatkaa hyvin koulutetuille. Tiedot ovat pakkausten takaosassa ja yleensä pienellä fontilla. Tarkan näön lisäksi vaatii huomattavaa koulutustasoa ymmärtää, mitä terveydelle merkitsevät energian kJ/kcal tai suolan, kuidun ja kovan rasvan määrät sataa grammaa ja annosta kohden.
- Vähemmän koulutetut ovat alttiimpia ruokamainosten vaikutuksille.
Ei ole mitenkään yllättävää, että vähäinen koulutustaso ja siihen liittyvä niukempi toimeentulo näkyy syömistottumuksissa. Verrattuna keski- ja suurituloisiin, pienituloiset suomalaiset syövät epäterveellisempää ruokaa: käyttävät vähemmän kasviksia, ruisleipää ja vähärasvaista maitoa sekä vastaavasti enemmän sokeroituja virvoitusjuomia.
Terveyden eriarvoisuus vähenee yhteiskunnan ohjauksella
Vuonna 2011 Unkarissa otettiin käyttöön epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistuvat verot.
Kolme vuotta myöhemmin niiden vaikutuksia selvitettiin WHO:n perusteellisessa tutkimuksessa. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %,ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %.
Kuva kertoo eri koulutusryhmissä, kuinka suuri osa vastaajista vähensi epäterveellisiä elintarvikkeita.
Vähiten koulutetut (primary education, harmaat pylväät) muuttivat tottumuksiaan terveellisempään suuntaan huomattavasti useammin on kuin korkeimmin koulutetut (tumman siniset pylväät).
Vastaavia tuloksia todettiin Meksikossa, kun sokeripitoisten virvoitusjuomien hintaa nostettiin verotuksella. Eniten niiden käyttö väheni perheissä, joissa oli alhainen tulotaso.
Miksi epäterveellisten elintarvikkeiden hintojen nostaminen vaikuttaa enemmän vähän koulutusta saaneiden tottumuksiin? Taustalla vaikuttaa se, että heillä epäterveellinen syöminen on yleisempää kuin hyvin enemmän koulutetuilla.
Oletetaan että epäterveellisesti syöviä vähän koulutetuissa on 60 % ja korkeakoulutetuissa 30 %. Jos molemmissa ryhmissä puolet muuttaa tottumuksiaan terveellisemmiksi, se merkitsee, että sataa hyvin koulutettua kohden 15 henkeä muuttaa tottumuksiaan ja heikosti koulutusta saaneista kaksi kertaa enemmän eli 30. Jotain vastaavaa on nähtävissä kuvassa: vähän koulutettujen joukossa terveempään suuntaan muutoksia tehneitä on kaksi kertaa enemmän kuin korkeakoulutetuilla.
Unkarin kokemusten jälkeen lakien ja muiden säädösten vaikutuksia on selvitetty monissa maissa. Tänä vuonna ilmestyi perusteellinen tieteellinen selvitys siitä, miten vaikuttavat sokeria sisältävien juomien verottaminen, selkeät ravitsemustiedot ruokapakkausten etuosassa ja epäterveellisten ruokien markkinointirajoitukset lapsille. Jokaisen todettiin vaikuttavan myönteisellä tavalla terveyteen liittyvään tasa-arvoon. Kaikki olivat highly cost effective, yhteiskunnan kannalta ne voitiin toteuttaa pienin kustannuksin.
Tarvitaan konkreettisia päätöksiä
Suomessa terveyserojen kaventaminen nousi ensi kertaa tavoitteeksi 1980, samalla vuosikymmenellä kun lihavuuskäyrät kääntyivät jyrkempään nousuun. Seuraavina vuosikymmeninä molemmat muuttuivat huonompaan suuntaan – ylipainoisten määrä alkoi nopeasti kasvaa ja terveyserot levenivät. Tämän tuskin on sattumaa. Lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat kasvattaneet terveyden eriarvoisuutta.
Terveyteen liittyvän tasa-arvon lisäämistä on toistettu hallitusohjelmasta toiseen, mutta toistaiseksi ei ole tehty mitään toimivaa terveyserojen vähentämiseksi. Ylipainon torjuminen ja terveyserojen kaventaminen on jätetty kokonaan yksittäisten kansalaisten harteille. Se on nykyisen runsaan 24/7 ruokakulttuurin vallitessa useimmille suomalaisille ylivoimainen tehtävä.
Jos Suomen päättäjät eivät aio tehdä mitään toimivaa terveyserojen kaventamiseksi, ei ole kovin rehellistä toistaa terveyden tasa-arvon ylevää tavoitetta vuodesta toiseen.
Jos sen sijaan aidosti haluatte kaventaa sosiaaliryhmien välistä terveyskuilua, käyttäkää niitä keinoja, jotka ovat hallussanne. Laatikaa lakeja ja säädöksiä, jotka ohjaavat kaikkia suomalaisia terveellisempiin ruokavalintoihin.
PS
Ennen toimeen ryhtymistä ei tarvitse asettaa pitkään istuvia asiantuntijoiden työryhmiä, sillä Valtioneuvoston selvitys- tutkimustoiminnan julkaisusarjassa on äskettäin ilmestynyt kaksi nykyisen ruokaympäristön perusteellista selvitystä. Molemmat suosittelevat terveysperusteista verottamista.
Suomessa ei tarvitse ryhtyä keksimään pyörää uudestaan. Tänä syksynä ilmestyi WHO:n raportti Improving dietary intake and achieving food product improving. Se kertoo, millä keinoilla muissa maissa on jo onnistuttu toteuttamaan haitallisten tuotteiden verottamista, kehittämään ruokapakkausten terveysmerkintöjä ja rajoittamaan epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia lapsille. Toimivia esimerkkejä, joita voidaan soveltaa Suomen oloihin.
Kirjoituksessa käytetyt tieteelliset lähteet
kirjoittanut Pertti Mustajoki | syys 19, 2020 | Blogi
Liikennekuolemien ehkäiseminen on kunniakas luku Suomen historiassa. Vuoden 1970-luvun alussa liikenteessä kuoli joka vuosi 1200 suomalaista, viime vuonna 211.
Viisikymmentä vuotta sitten ymmärrettiin, ettei liikenneturvallisuutta voida merkittävästi parantaa tehostamalla ajo-opetusta. Ryhdyttiin laatimaan lakeja ja asetuksia – nopeusrajoitukset, turvayöt, alkoholin promillerajan alentaminen jne – joiden avulla onnettomuudet lähtivät jyrkkään laskuun.
Ylipainoa on toistaiseksi yritetty ehkäistä opettamalla ”ajamaan paremmin” yhä lihottavammaksi muuttuneessa ruokamaailmassa. Viime vuosikymmeninä on julkaistu useita ravitsemussuosituksia, ja kansalaisille on tiuhaan jaettu terveellisen syömisen ohjeita. Nämä keinot eivät ole onnistuneet estämään suomalaisten lihomista. Tällä hetkellä suurin osa aikuisista on ylipainoisia ja keskuudessamme on 200 000 ylipainoista lasta.
Lihavuuden aiheuttamien sairauksien listassa on yli 30 diagnoosia. Joukossa on kansantauteja – diabetes, sepelvaltimotauti, aivohalvaukset – jotka aiheuttavat paljon ennenaikaisia kuolemia. Niiden lisäksi lihavuussairauksien joukossa on yli kymmenen syöpädiagnoosia.
Terveydenhuollon Palveluvalikoimaneuvoston tuore suositusluonnos elintapaohjauksen menetelmistä kertoo, että suomalaisten kuolemista 11 prosenttia johtuu lihavuudesta. Se merkitsee, että joka vuosi 6 000 suomalaista menehtyy ennenaikaisesti lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin. He ovat aivan yhtä kuolleita kuin liikenteen uhrit.
Ylipainon torjunnalla terveyden tasa-arvoa
Terveyteen liittyvän eriarvoisuuden kaventaminen on vuosikausia ollut eri hallitusten listoilla. Sanna Marinin hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi.
Tasa-arvoon kuuluu, ettei mitään ihmisryhmää jätetä yhteiskunnan suojelutoimien ulkopuolelle. Liikenneturvallisuus on hieno esimerkki siitä, miten kaikkia maantiellä kulkijoita suojellaan yhteiskunnan säädöksillä ennenaikaiselta kuolemalta ja loukkaantumisilta. Tupakkalait ovat huomattavasti vähentäneet tupakoinnista ja tupakka-altistumisesta johtuvia sairauksia. Suomessa toteutetaan alkoholipolitiikkaa, jolla ehkäistään alkoholista aiheutuvia sairauksia ja sosiaalisia haittoja.
Meillä kaikilla pitäisi olla oikeus elää ympäristössä, jossa terveyttä edistävien valintojen tekeminen on tehty helpommaksi. Tämän päivän ylirunsas ruokamaailma, jossa on tarjolla lihottavia ja houkuttelevia tuotteita 24/7, ei ole sellainen. Koska emme ole tasa-arvoisia siinä, millaiset geenit tai taipumukset olemme perineet, niin ympärillämme oleva maailma pitäisi luoda sellaiseksi, että se tukisi jokaisen hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla.
Testattuja keinoja terveemmän ruokaympäristön puolesta löytyy
Lihottavien elintarvikkeiden kulutusta voidaan vähentää laeilla ja säädöksillä, jotka vaikuttavat niiden hintaan ja tarjontaan. Suomen ei tässä tarvitse olla tienavaaja, sillä monessa maassa on jo ryhdytty yhteiskunnan toimenpiteillä vähentämään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjontaa. Keinoina ovat olleet sokeripitoisiin virvoitusjuomiin ja muihin lihottaviin tuotteisiin kohdistuvat haittaverot, epäterveellisten elintarvikkeiden lapsiin kohdistuvan markkinoinnin kieltäminen ja epäterveellisyydestä kertovat ruokapakkausten varoitusmerkit.
Suomessa on ryhdyttävä toteuttamaan tasa-arvoa myös ylipainon torjunnassa, ja ryhdyttävä vähentämään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjontaa ja kulutusta. Toiminta tulee aloittaa lapsista, jotka ovat kaikista suojattomampia lihottavien elintarvikkeiden markkinoinnin vaikutuksille.
Valtaosassa lapsille suunnatuista ruokamainoksissa houkutellaan lapsia ostamaan epäterveellisiä elintarvikkeita: sokeripitoisia juomia, makeisia, keksejä, hampurilaistuotteita sekä perunalastuja ja muita suolaisia naposteltavia. Terve Paino vaatii, että näiden markkinointi lapsille kielletään. Tämän lisäksi vaadimme, että säädetään haittavero runsaasti sokeria sisältäville tuotteille.
Pertti Mustajoki
Lääkäri, professori
Terve Paino ry:n puheenjohtaja
kirjoittanut Pekka Puska | huhti 16, 2020 | Blogi
Elintavat vaikuttavat terveyteemme paljon. WHO:n mukaan keskeiset tekijät liittyvät ravintoon, liikuntaan, tupakkaan ja alkoholiin. Näin on myös Suomessa.
Viime vuosikymmenien kuuluessa monet elintavat ovat Suomessa kehittyneet suotuisasti. Ja sillä on ollut ratkaiseva merkitys eliniän pitenemiseen ja kansanterveyden paranemiseen. Huolestuttavia seikkoja ovat ylipainon suuri yleistyminen ja alkoholin kulutuksen korkea taso.
Terveyspolitiikan iso kysymys on, missä määrin ja miten yhteiskunta voi vaikuttaa kansalaisten terveyskäyttäytymiseen. On selvää, että kansalaisten elintapoja ei saa liikaa määräillä. Näin voi tehdä vain poikkeusoloissa, kuten korona-pandemian kohdalla. Toisaaalta perustuslaki sanoo, että “julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä”. Miten tämä voidaan toteuttaa?
Kuten kasvatuksessa yleensä, tarvitaan keppiä ja porkkanaa – ja oikeassa suhteessa. Porkkana on myönteistä vaikuttamista: tukea, terveyskasvatusta, palveluja, taloudellista tukea ym. Keppi taas merkitsee rajoittamista: kieltoja, elinkeinoelämän säätelyä, veroja ym.
Positiiviset vaihtoehdot ovat ihmisille ilman muuta mieluisammat; rajoitukset koetaan usein ikäviksi. Terveyspolitiikan paradoksi on, että suositut myönteiset vaihtoehdot vaikuttavat väestötasolla usein varsin vähän ja vaativat varoja. Sen sijaan rajoittavat toimet ovat usein vaikuttavia eivätkä vaadi julkisia varoja, mutta voivat olla poliittisesti vaikeita. Vastustusta tulee niin eräistä väestöryhmistä kuin elinkeinoelämän taholta.
Yksilöitä rajoittavien toimien tulee olla oikeassa suhteessa yhteiskunnan intressiin. Näin on mm. liikennerajoitusten, tupakan, huumeiden ja alkoholin kohdalla. Kysymys on sekä kansanterveydestä että suurista yhteiskunnallisista kustannuksista. Ravinto on, vaikka kansanterveydellisesti vaikuttavin tekijä, hyvin monitahoinen asia eikä niin yksiselitteisesti säädeltävissä kuin liikennenopeus, tupakka tai alkoholi.
Lihavuuden suuri yleistyminen varsinkin nuorilla ja sen aiheuttamat monet sairaudet yksilötasolla sekä haitat kansanterveydelle ja kustannukset sote-järjestelmälle antavat syyn pohtia, millä keinoilla ongelmaa voidaan vähentää. Liikunnan osalta tulevat kysymykseen lähinnä vain toimenpiteet väestön liikuntamahdollisuuksien edistämisessä.
Ravinnon kohdalla kysymys on ennen kaikkea energiatiheiden elintarvikkeiden kulutuksen vähentämisestä, jolloin samalla kylläisyyden asteella tai janon tyydyttämisellä saataisiin vähemmän kaloreja. Kun ihmisten syömistä ei voi suoraan säädellä, avainasemassa on ruokaympäristö. Se säätelee olennaisesti ihmisten syömistä. Elintarvikeympäristöön vaikuttavat tuotanto, kauppa, joukkoruokailu ja markkinointi.
Varsinkin lasten tuotevalintoihin voidaan vaikuttaa markkinointia säätelemällä sekä koulujen ruokailua ja makean myyntiä koskevilla säädöksillä. Väestötasolla erittäin houkutteleva keino on haittaverot. Kieltojen sijaan nostetaan epäterveellisten tuotteiden hintaa verolla, jolloin niistä joutuu maksamaan enemmän ja kulutus vähenee. Se ohjaa myös teollisuuden tuotantoa ja antaa valtiolle lisätuloja kansanterveyden parantuessa.
Elintarvikkeiden haittaverot ovat teknisesti hankalampia kuin esimerkiksi tupakan tai alkoholin kohdalla, koska pohjimmiltaan kysymys on elintarvikkeen terveysprofiilista kokonaisuutena. Mutta haittaverot ovat mahdollisia, kuten usean maan päätökset osoittavat. Meilläkin on kokemuksia virvoitusjuomaverosta ja sokeriverosta.
Hallitusohjelmakin edellyttää asian valmistelua. Sokerivero olisi nopeastikin säädettävissä ja laajemman valmistelun jälkeen yleisempi ravinto-terveysvero koskien sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa. Koronan jälkeisessä jälleenrakentamisessa ja valtiontalouden pulmassa tarvitaan kipeästi lisää budjettituloja, joita tällaiset haittaverot toisivat – edistäen samalla kansanterveyttä ja vähentäen kalliin sote-järjestelmän painetta.
On myös muistettava, että tällaisella terveyspolitiikalla ei vain edistetä yleensä kansanterveyttä, vaan tuetaan ihmisiä. Kaikkien tutkimusten mukaan valtaosa ihmisistä haluaa elää terveellisesti: laihtua, lopettaa tupakointi ym. Tässä he tarvitsevat tukea. Tavoitteena on WHO:n piirissä usein käytetty sanonta “Tehdään terveellinen vaihtoehto helpoksi vaihtoehdoksi”.
Esteenä terveelliselle ruokaympäristölle ei useinkaan ole väestön enemmistön tuen puute, vaan asianomaisen teollisuudenalan lobbaus. Tarvitaan kansalaistoimintaa, joka edistää niin kansanterveyden kuin ihmisten suuren enemmistön etua ja toiveita.
Pekka Puska
