kirjoittanut Pertti Mustajoki | touko 21, 2021 | Artikkelit
Ruokakaupoissa myytävissä elintarvikkeiden pakkauksissa pitää EU-määräysten mukaan ilmoittaa ravintotiedot. Kuvassa on esimerkkinä eineshyllyn broilerikiusauksen tietoja.
Pakkauksen takaosan taulukossa kaupan asiakkaille esitetään vain kylmät faktat. Pakkausseloste ei ota antaa tuotteen terveellisyyteen. Vaatii huomattavaa koulutustasoa ymmärtää, mitä terveydelle merkitsevät sataa grammaa ja annosta kohden ilmoitetut energian kJ/kcal ja hiilihydraattien, sokerin, suolan, kuidun ja tyydyttyneiden rasvahappojen määrät. Ruokien vaikeaselkoiset ravintotiedot on yksi syy terveyden eriarvoisuuteen.
Koulutustason lisäksi on suuria ihmisryhmiä, jotka muista syistä ovat heikommassa asemassa valitessaan ruokia ja juomia. Suomessa on puoli miljoonaa erilaista oppijaa, joiden lukihäiriön tai muun hahmotushäiriön vuoksi on vaikeampaa ymmärrä kirjoitettua tekstiä. Toinen iso ryhmä ovat koululaiset. Vaikka he osaavat lukea, ravintotietojen merkitys jää lapsilta ymmärtämättä.
Selkeä tieto pakkauksen etupuolelle
Monissa maissa on ryhdytty kehittämään selkeämpiä ruokapakkausten merkintöjä, jotka antavat kuluttajille tietoa terveellisyydestä. Niille on yhteistä, että merkki sijaitsee pakkauksen etupuolella, se on kooltaan riittävän iso, ja informaatio ilmoitetaan yksinkertaisessa muodossa.
Suomen Sydänmerkki ilmoittaa eri elintarvikeryhmissä terveellisemmän vaihtoehdon. Muissa pohjoismaissa vastaavaan tarkoitukseen on Avaimenreikä-merkki. Monissa Euroopan maissa käytetään Nutri-Score merkintäjärjestelmää, joka luokittelee tuotteen yleisterveellisyyden tietyn ravintoaineiden algoritmin perusteella. Sen tavoitteena on vähentää runsaasti energiaa, tyydyttynyttä rasvaa, sokeria tai suolaa sisältävien elintarvikkeiden kulutusta.
Sydänmerkin, Avaimenreiän ja Nutri-Scoren käyttö ovat vapaaehtoista. Siksi ne eivät kata läheskään kaikkia elintarvikkeita.
Joissakin maissa on säädetty epäterveellisyydestä kertovat merkit pakollisiksi. Tunnetuin esimerkki ovat Chilen mustavalkoiset varoitusmerkit, joita on käytettävä, jos sokerille, kovalle rasvalle, suolalle tai energiatiheydelle asetetut raja-arvot ylittyvät. Enimmillään pakkauksessa voi olla neljä merkkiä. Kuvassa on esimerkkinä keksipaketti, jossa on varoitus runsaista kaloreista, kovasta rasvasta ja sokerista.
Etuosan merkinnät toimivat
Ruokapakkausten etuosaan painettujen ravintotietojen vaikutuksia on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Yleisenä huomiona on, että lähes kaikki kaupan asiakkaat huomaavat pakkauksen etuosan merkinnät, jos ne ovat riittävän isoja. Niiden on todettu vaikuttavan kuluttajien valintoihin. Merkinnät, joissa on vain vähän tekstiä tai numeroita, vaikuttavat myös vähemmän koulutettujen ja pienituloisten kuluttajien ostopäätöksiin. Varoitusmerkkien antama informaatio ymmärretään keskimäärin hieman paremmin kuin liikennevalojen.
Varoitusmerkit ohjaavat kuluttajien valintoja. Ne muuttavat myös ruokatarjontaa terveellisemmäksi, koska elintarvikkeiden tuottajat ryhtyvät kehittämään tuotteita, joiden pakkauksissa ei tarvitse käyttää merkkiä.
Ruokakaupassa tarvitaan selkeää ruokatietoa
Viime vuosikymmeninä Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia ja ihmisille on toistuvasti annettu terveellisen syömisen ohjeita. Niistä huolimatta ylimääräisten kaloreiden saanti on lisääntynyt. Suomessa on tällä hetkellä enemmän ylipainoisia kuin terveessä painossa olevia.
Liiallisten kaloreiden saannin lisäksi myös terveyteen vaikuttavien ravintoaineiden saantisuositukset toteutuvat huonosti. Suomalaisista 95 %:lla suolan saanti ylittää suosituksen 5 g päivässä. Useimmat saavat liikaa tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa. Varsinkin lapset saavat ruuista ja juomista liikaa sokeria.
Kokemukset ja tutkimustulokset muista maista antavat pohjan sille, minkälaiset merkinnät toimivat. Koon pitää olla niin suuri, että merkki selvästi erottuu hyllyyn sijoitetussa pakkauksessa. Yksinkertaisuus on valttia. Ei prosentteja, ei numeroita, selkeät symbolit, korkeintaan 2 -3 sanaa. Merkin pitää olla sellainen, että ruokakaupan asiakas yhdellä silmäyksellä näkee tuotteen terveellisyyden. Ollakseen tehokkaita pakkausmerkinnät pitää laeilla säätää pakollisiksi.
Valittavana on kaksi tietä. Merkki ilmoittaa yleisesti terveellisyyden asteen, esimerkiksi liikennevaloilla. Tai merkki varoittaa vain epäterveellisyydestä. Oli valinta kumpi tahansa se olisi suuri parannus verrattuna nykyiseen vaikeasti ymmärrettävään ravintoselosteeseen pakkauksen takaosassa. Tutkimusten perusteella Chilen mallinen varoitusmerkki on tehokkain.
Lopuksi
Kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus elintarvikkeita ostaessaan tietää tuotteen terveellisyys.
Suomessa on jo Sydänmerkki kertomassa terveellisistä tuotteista. Teollisuutta tulee kannustaa Sydänmerkki-hakuun, jotta suurempi osa kriteerit täyttävistä elintarvikkeista olisi kuluttajien tiedossa.
Sydänmerkin rinnalle tarvitaan symboli, joka ilmoittaa elintarvikkeen epäterveellisyydestä. Tällaisia tuotteita ruokamarketissa on paljon: sokerijuomia, makeisia, perunalastuja ja muita suolaisia naposteltavia, keksejä, muroja, pikaruokia, rasvaisia juustoja ja makkaroita jne.
Varoitusmerkki lisää kuluttajan elintarviketurvallisuutta – aivan kuten liikennemerkit liikenneturvallisuutta. Epäterveellisyydestä kertova merkki ruokapakkauksen etuosassa antaa ostoshetkellä tietoa sellaisessa muodossa, jonka jokainen ymmärtää. Asiakas voi vapaasti päättää, ostaako merkityn tuotteen vai jättääkö hyllyyn. Jos tuote siirtyy ostoskoriin, se ei tapahdu vanhan automaation tai tottumuksen ohjaamana vaan tietoisena päätöksenä.
Varoitusmerkit auttavat ruokakaupan asiakasta myös epäsuoralla tavalla. Hän voi turvallisella mielellä keskittyä elintarvikkeisiin, joista merkit puuttuvat.
Artikkelin tieteelliset lähteet
Artikkelin pääkuva: Yiqun Tang on Unsplash
kirjoittanut Päivi Strömsholm | touko 17, 2021 | Blogi
Lasten ylipaino lisääntyy hälyttävässä määrin Suomessakin. Me diabeteshoitajat havaitsemme sen vastaanotoillamme. Lasten diabetestyyppi on perinteisesti tyyppi 1, insuliinipuutosdiabetes. Tyypin 2 diabetekseen sairastuvat yleensä aikuiset ja se linkittyy vahvasti yksilön elintapoihin. Nykyään diabetesvastaanotoilla nähdään myös lapsia, joilla on 2-tyypin diabetes. Ilmiö on uusi ja huolestuttava. Tyypin 2 diabetes on vakava sairaus. Sitä sairastaa jo nyt puoli miljoonaa suomalaista aikuista, osa tietämättään. Suurin yksittäinen riskitekijä sairauden puhkeamiseen on ylipaino sekä lapsilla että aikuisilla.
Vanhat keinot eivät riitä lihavuusepidemian torjuntaan
Keinoja ylipainon estämiseen tai siitä eroon pääsemiseen tiedetään. Valitettavasti kuitenkaan ns. valistuksella tai terveellisten elintavoista tiedottamalla ei lihavuuden torjunnassa ole onnistuttu. Terveydenhuollon lisäksi tarvitaan vahvempaa ja vaikuttavampaa yhteiskunnan panostusta tähän terveyshaasteeseen. Kaikkein tehokkain on ennaltaehkäisy, joka kannattaa aloittaa jo neuvolasta alkaen. Kouluterveydenhuolto tarvitsee reilusti enemmän hoitajaresursseja. Lisäksi mukaan talkoisiin on saatava perheet, opettajat ja kaikki lapsen elämään vaikuttavat tahot.
Ei pelkästään moniammatillinen vaan koko yhteiskunnan yhteinen haaste
Vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa ja terveellisten elämäntapojen tarjoamiseen lapsilleen ja samalla itselleen. Tarvitaan neuvolan terveydenhoitajia, fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutteja, lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka osaavat auttaa. Olisiko aika aktivoida malli, jossa hoitajat tulisivat kotiin auttamaan vanhempia vanhemmuuden haasteissa kokonaisvaltaisesti? Onko lapsen lihavuus jopa lastensuojelullinen asia?
Missä päättäjät piileskelevät?
Yhteiskunnallisilla toimenpiteillä, kuten epäterveellisten ruokien ja juomien markkinointikiellolla lapsille, kouluissa myytävien sokeripitoisten tuotteiden myynnin kiellolla ja karkkien, limujen yms. tuotteiden paljousalennusten poistolla olisi mahdollista tervehdyttää ruokaympäristöä. Päätöksiin tarvitaan poliittista tahtoa – onko lapsiemme terveys riittävä peruste mm. sokeriverolle?
Meillä kasvaa sukupolvi, joka ei jaksa ja joka sairastaa. Yhteiskunnan terveydenhuolto kuormittuu entistä enemmän ja työurat lyhenevät. Onko meillä varaa tähän?
Päivi Strömsholm
Puheenjohtaja
Diabeteshoitajat ry
kirjoittanut Pertti Mustajoki | huhti 27, 2021 | Blogi
Nykyisen ihmislajin kaikilla yksilöillä paino oli terveellä alueella ensimmäiset 300 000 vuotta. Valtavaa ajanjaksoa on vaikea hahmottaa. Sen vuoksi havainnollistan ihmislajin historiaa vaelluksena, jossa jokainen vuosi on yksi metri.
Ensimmäiset esi-isämme ja -äitimme lähtevät Kristiinankaupungista 300 kilometrin taipaleelle Porin kautta kohti Helsingin Senaatintoria. Tuhannet sukupolvet matavat eteenpäin metri vuodessa nopeudella.
Vihdoin 290 kilometrin jälkeen – jossain Kauniaisten risteyksen tienoilla – ihminen keksii maanviljelyksen. Siihen mennessä vaeltajien keskuudessa ei ollut yhtään lihavaa ihmistä. Tiedämme tämän, koska maapallolla on meidän päiviimme asti löytynyt ihmisryhmiä, jotka ovat eläneet samanlaista elämää kuin kivikaudella. Näiden metsästäjä-keräilijöiden joukossa ei ole tavattu yhtään ylipainoista ihmistä. Terve paino rullasi automaattisesti eteenpäin vaakasuoralla pinnalla.
Vuosituhansien ajan maaviljelyn keksimisen jälkeen harvoilla ihmisillä oli ylipainoa, koska vain pienellä eliitillä oli mahdollisuus saada ylimääräisiä kaloreita.
Aleksanterinkadulla Senaatintoria lähestyttäessä alkaa ilmestyä ensimmäisiä merkkejä ylipainon yleistymisestä. Mutta vielä 299,9 kilometrin jälkeen – sata vuotta sitten – terveyden rinne oli loiva. Painonhallinta oli valtaosalle helppoa.
Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsaan kohdalla ihmisten paino alkaa kiihtyvästi nousta. Kun he saapuvat perille 40 vuotta myöhemmin Snellmanin kadun reunaan, ylipainoisia on Suomessa enemmän kuin terveessä painossa olevia.
Ihmisen pitkän vaelluksen aikana geenimme sopeutuivat täydellisesti pitämään laji hengissä ja lisääntymiskykyisenä kivikauden oloissa. Geenien tärkein tehtävä oli ohjata hankkimaan riittävästi ravintoa ja energiaa. Mitään jarruja ei kehittynyt lihomiselle, sillä muutaman kilon vararavinto ihon alla auttoi selviämään niukempien aikojen yli.
Matkalla Aleksanterin patsaalta Snellmaninkadulle ruokatarjonta runsastui moninkertaisesti. Tällä hetkellä supermarkettien tuhansien nimikkeiden valikoimasta melkein puolet koostuu epäterveellisistä tuotteista. Painonhallinnan rinne jyrkentyi nopeasti.
Supermarketin käytävillä kävellessä geeniemme kivikauden tehdasasetukset olettavat meidän liikkuvan edelleen savannilla. Runsaan ravinnon äärellä ne ohjaavat meitä varautumaan niukempiin aikoihin ja syömään kaloreita varastoon. Terveyden rinne on muuttunut liian jyrkäksi. Suurimmalla osalla suomalaisia voimat eivät riitä ylläpitämään tervettä painoa.
Siinä suomalaiset nyt seisovat Snellmaninkadun reunassa kivikautisine geeneineen. Kukaan ei halua olla ylipainoinen, sillä kansa tietää lihavuuden aiheuttavan paljon sairauksia. Siitä huolimatta heille on kertynyt ylimääräisiä kiloja. Valitettavasti nykyisessä lihottavassa ruokaympäristössä geenien paine on useimmille ylivoimainen. Suomalaiset kohottavat katseensa edessä kohoavan Valtioneuvoston linnan ikkunoihin ja huutavat: ”AUTTAKAA!”.
Ylipaino on voimakkaasti lisääntynyt kaikkialla maailmassa. Muutamissa Suomea edistyneemmissä maissa – esimerkiksi Meksikossa ja Chilessä – on veroilla ja säädöksillä ryhdytty suojelemaan kansalaisia epäterveellisten elintarvikkeiden houkutuksilta. Suurin osa suomalaisista toivoo samaa. Tuoreen väestökyselyn mukaan he haluavat sokeriveron, kieltää epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamisen lapsille, lopettaa lelujen jakamisen lasten hampurilaisaterioiden yhteydessä ja evätä energiajuomien myynnin alle 15-vuotiaille.
Terveyden rinne on jyrkentynyt, vaikka Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia, ja kansalaisille on toistuvasti jaettu terveellisen syömisen ohjeita. Niistä huolimatta ylipainoa on kertynyt entistä enemmän. Sen vähentäminen ei onnistu ilman yhteiskunnan toimenpiteitä.
Hyvä tavoite olisi tällä vuosikymmenellä palauttaa suomalaisten painotilanne Aleksanterin patsaan tilanteeseen – 40 vuoden takaiselle tasolle. Se voi toteutua vain, jos yhteiskunta ryhtyy laeilla ja muilla säädöksillä loiventamaan terveyden rinnettä.
Pertti Mustajoki
Lääkäri, professori
Terve Paino ry:n puheenjohtaja
Blogin tieteelliset lähteet
Blogin pääkuva: Sharon McCutcheon on Unsplash
kirjoittanut Pertti Mustajoki | huhti 19, 2021 | Tieteelliset lähteet
Kirjoituksessa käytettyjä tieteellisiä lähteitä.
Ylipainoisia Suomessa
Tutkimuksia ylipainon vaikutuksesta työkykyyn
- Rissanen A, Heliövaara M, Knekt P, Reunanen A, Aromaa A, Maatela J. Risk of disability and mortality due to overweight in a Finnish population. BMJ 1990; 301(6756):835-7. doi: 10.1136/bmj.301.6756.835.
- Roos E, Laaksonen M, Rahkonen O ym. Relative weight and disability retirement: a prospective cohort study. Scand J Work Environ Health 2013;39:259-6
- Korpela K., Roos E., Lallukka T. ym.: Different measures of body weight as predictors of sickness absence. Scand J Public Health, 2013; 41(1): 25-31.
- Henriksson P, Henriksson H, Tynelius P ym. Fitness and body mass index during adolescence and disability later in life. Ann Intern Med 2019;170;230-9.
- Santtila M, Pihlainen K, Koski H ym. Physical fitness in young men between 1975-ND 2015 with a focus on the years 2005-2015. Med Sci Sports Exerc 2017; 50: 292-8.
- Vesikansa A, Jokelainen J, Mehtälä J ym. Lihavuuden yhteys elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Suom Lääkl 2020; 45: 2377-82.
Ruokaympäristön muuttuminen syynä lihavuusepidemiaan
- Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 131:1345-52.
- Silventoinen K, Sans S, Tolonen H ym. Trends in obesity and energy supply in the WHO MONICA project. Int J Obesity 2004;28:710-8.
Liikennekuolemat
- Liikennekuolemat vähentyneet reilusti. Toim. Jukka Harju, HS 3.2.2020
Yhteiskunnan toimia epäterveellisten elintarvikkeiden vähentämiseksi
- Smith Taillie L, Busey E, Mediano Stolze F ym. Governmental policies ro reduce unhealthy marketing to children. Nutrition Reviews 2020; ahead of print
- Public health product tax in Hungary: An example of succesful intersectorial action using a fiscal tool to promote healthier food choices and raise revenues for public health. WHO
- Guerrero-López CM, Molina M, Colchero MA. Employment changes associated with the introduction of taxes on sugar-sweetened beverages and nonessential energy-dense food in Mexico. Prev Med. 2017 Dec;105S:S43-S49
- Corvalan C, Reyes M, Garmendia ML, Uauy R. Structural responses to the obesity and non-communucable diseases epidemic: update on the Chilean law of food labelling and advertising. Obesity Rev 2019;0:367-74.
- Lobstein T, Neveux M, Landon J. Costs, equity and acceptability of three policies to prevent obesity: A narrative review to support policy development. Obes Sci Practice 2020;6:562-83.
Terveydenhuollon kulut 2000 – 2018
