Mitä lihavuus maksaa Suomelle?

  • Suomessa yli 30-vuotiaista miehistä 72 % ja naisista 64 % on ylipainoisia, ja yli miljoonalla suomalaisella on liikapainoa enemmän kuin 15 kiloa.
  • Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kuluja, vievät ikääntyneet aikaisemmin hoivan piiriin ja vähentävät työn tuottavuutta.
  • Tutkimusten mukaan lihavuudesta johtuva vuosittainen lisäkustannus Suomelle on ainakin 5 miljardia euroa.
  • Lihavuutta voidaan torjua epäterveellisiin elintarvikkeisin kohdistuvalla verotuksella ja muilla kulutusta vähentävillä säädöksillä.

1980-luvulta lähtien Suomessa ja muissa rikkaissa maissa lihavuus alkoi yleistyä aiempaa jyrkemmin. Muutos liittyy ajankohtaan, jolloin supermarketit alkoivat yleistyä ja niissä ruvettiin myymään yhä enemmän teollisesti tuotettuja epäterveellisiä elintarvikkeita (1-4).

Neljässäkymmenessä vuodessa ylipainoisten aikuisten määrä kaksinkertaistui ja lasten kolminkertaistui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 Finterveys-tutkimuksen viimeisten tilastojen mukaan yli 30 ikäisistä ylipainoisia on (5)

  • miehistä 72 prosenttia
  • naisista 64 prosenttia.

Lasten ylipainosta on tehtyjen tutkimusten mukaan 2 – 18-vuotiaista ylipainoisia (6)

  • pojista 29 prosenttia
  • tytöistä 19 prosenttia.

Näiden lukujen perusteella voidaan laskea, että Suomessa on 2 950 000 ylipainoista kansalaista. Heistä yli miljoonalla painoindeksi on yli 30, mikä merkitsee vähintään 15 kilon liikapainoa.

Mikä lihavuudessa maksaa?

Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, kuinka paljon enemmän lihavilla ilmenee sairauksia normaalipainoisiin verrattuna, kun painoindeksi 30 ylittyy (7):

  • Riski 10-kertainen:
    – Tyypin 2 diabetes
  • Riski 3 – 5 -kertainen:
    – Rasvamaksa, uniapnea
  • Riski 2 – 3 -kertainen:
    – Eteisvärinä, sydäninfarkti, kohtusyöpä, maksasyöpä, lapsettomuus, sappikivet, maksakirroosi, verenpaine koholla, psoriaasi
  • Riski 1,5 – 2 -kertainen:
    – Astma, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus, keskenmeno, haimasyöpä, paksusuolisyöpä, rintasyöpä, sappirakon syöpä.

Monet näistä sairauksista ovat hyvin yleisiä. Suomessa on melkein puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa, joilla melkein kaikilla sairaus on lihavuuden aiheuttama (8). Uniapneaa sairastaa useampi kuin joka kymmenes 30 – 70-vuotias (9). Lihavuuden aiheuttamaa (alkoholista johtumatonta) rasvamaksaa todetaan joka viidennellä suomalaisella (10). Kohonnut verenpaine, sydäninfarkti, sydämen eteisvärinä ja astma ovat yleisiä, ja lihavuus lisää sairastumista yli kymmeneen syöpätyyppiin (11).

Lihavuus tulee Suomelle kalliiksi siksi, että sen aiheuttamat sairaudet

  • kuormittavat raskaasti terveydenhuoltoa, hoivapalveluja, sosiaaliturvaa ja elinkeinoelämää,
  • vähentävät työn tuottavuutta ja
  • vähentävät verotuloja.

Vaikka tässä kirjoituksessa keskitytään lihavuuden aiheuttamiin kustannuksiin yhteiskunnalle, on tärkeää korostaa, että lihavuutta pitää ehkäistä myös siksi, että siitä johtuvat vaivat ja sairaudet aiheuttavat valtavasti inhimillistä kärsimystä ja joka vuosi tuhansia ennenaikaisia kuolemia (12).

Lihavuuden aiheuttama lisäkustannus terveydenhuollolle

Vuonna 2018 OECD julkaisi raportin The heavy burden of obesity (13). Lihavuuden yleisyys Suomessa vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa.

Raportin mukaan OECD-maissa sairauksien hoitokustannuksista on lihavuudesta johtuvia

  • diabeteksessa 70 %
  • sydän ja verisuonitaudeissa 23 %
  • syöpätaudeissa 9 %.

Kun lihavuuden yleisyys maassamme vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa, lukuja voidaan soveltaa Suomeen. Esitettyjä yleisluontoisia lukuja voidaan täydentää suomalaisten tutkimusten avulla.

Tyypin 2 diabetes on selvästi yleistynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Muutoksen selittää väestön lihominen, joka oli jyrkintä vuosisadan vaihteen tienoilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä 15 % ja naisista 10 % eli 430 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta (14). Kaikkien tyypin 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät kuitenkaan ole rekisterissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää FinDM tietokantaa, johon on kerätty tietoja tiedossa olevien diabetespotilaiden hoidosta Suomessa usealta vuosikymmeneltä (15).

Äskettäin ilmestyi tietokantaan perustuva tutkimus, jonka perusteella tyypin 2 diabeteksen hoitokustannuksiksi vuonna 2017 laskettiin 2,5 miljardia euroa (16). Kustannuksissa otettiin huomioon perusterveydenhuollon avohoitokäynnit, erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynnit ja vähintään yhden yön kestäneet hoitojaksot. Etenkin diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet nostivat kustannuksia. Täysin kattavia luvut eivät ole, koska kaikkien tyyppi 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät ole terveydenhuollon potilasrekisterissä.

Lihavuuden aiheuttamista sairauksista tyypin 2 diabetes aiheuttaa selvästi suurimmat kustannukset, mutta luonnollisesti lisäkustannuksia aiheutuu myös muista lihavuuteen liittyvistä sairauksista.

Viime vuonna ilmestyi tutkimus, joka selvitti lihavuuden aiheuttamia kokonaiskustannuksia terveydenhuollolle. Tutkimus hyödynsi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 väestötutkimukseen osallistuneiden 5587 suomalaisen tuloksia (17). Tutkittavista 27 % oli lihavia eli painoindeksi oli yli 30. Näillä lihavilla henkilöillä julkisen terveydenhuollon kokonaiskulut olivat vuodessa keskimäärin 2665 euroa/henkilö, kun ne normaalipainoisilla (painoindeksi alle 25) olivat 1527 euroa/henkilö. Luvut merkitsevät, että lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kustannuksia keskimäärin 75 % normaalipainoisiin verrattuna.

Edellä olevassa tutkimuksessa lihavat olivat muutaman vuoden iäkkäämpiä kuin normaalipainoiset, mikä voi hieman vääristää vertailua. Toisaalta laskelmissa on huomioitu vain yli 30 painoindeksin kustannukset. Myös lievemmin ylipainoisilla – painoindeksin 25 -30 välillä – esiintyy liikakilojen aiheuttamia sairauksia, varsikin jos liikarasva on kertynyt vatsaonteloon sisäelinten väliin ja maksaan. Sairauksien riski on pienempi kuin painoindeksi yli 30 -ryhmässä, mutta koska lievästi ylipainoisia on enemmän, ylimääräisiä hoitokustannuksia kertyy merkittävässä määrin. Tarkkaa lukua ei voida antaa, mutta se on joka tapauksessa satoja miljoonia euroja.

Edellisten lisäksi Suomessa on 750 000 kansalaista, joilla verensokeri on koholla (esidiabetes), mutta diabetesdiagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät täyty (5,18). Äskettäin ilmestyi tutkimus, jossa varsinaissuomalaisessa kuntayhtymässä verrattiin 2017 esidiabetesta sairastavien (veren glukoosi 6,1-6,9 millimoolia litrassa) kustannuksia normaalin verensokerin ryhmään (19). Esidiabetes-potilaiden hoitokulut olivat keskimäärin 530 euroa korkeammat. Lukujen perusteella voidaan laskea (750 000×530 e) pelkän esidiabeteksen hoitokuluiksi noin 400 miljoonaa euroa.

Kovin tarkkoja lukuja lihavuuden terveydenhuollolle aiheuttamista kuluista ei voida antaa, koska tarkastelun näkökulmasta riippuen tulokset jonkin verran poikkeavat toisistaan. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että lisäkulu on vähintään 2 miljardia euroa ja saattaa olla 3 miljardia euroa.

Lihavuus vie ikääntyneet aikaisemmin hoivapalvelujen piiriin

Professori Sari Stenholmin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin keskimäärin 53-vuotiaiden suomalaisten pärjäämistä yli 20 vuoden seurannan aikana (20).

Lihavuus vaikutti yllättävän vähän elinvuosiin. Elinajanodote keskimäärin:

  • normaalipainoisilla > 24,5 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35) > 23,5 vuotta.
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40) > 22,8 vuotta

Sen sijaan lihavuus vähensi huomattavasti mahdollisuutta elää terveitä vanhuusvuosia, koska se aiheutti kroonisia sairauksia kiihtyvään tahtiin – diabetes, aivohalvaus, sydänsairaus, keuhkosairaus, syöpiä jne.

Terveitä seniorivuosia oli keskimäärin:

  • normaalipainoisilla                                            14,4 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35)                             9,7 vuotta
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40)              6,0 vuotta

Toinen Stenholmin johtama tutkimus osoitti, että lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet näkyivät ikääntyneillä erityisesti heikentyneenä kävelykykynä (21). Mitä pitempään lihavuus oli jatkunut sitä huonompaa oli liikkuminen. Jos lihavuus oli alkanut jo alle 30-vuotiaana, heikentynyt kävelykyky todettiin peräti 9 kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. Lihominen 30-50 vuoden iässä lisäsi heikon kävelykyvyn riskin 4-kertaiseksi.

Suomessa on tutkittu ikääntyneiden hoivakustannuksia kuudessa suurimmassa kaupungissa, joissa asukkaita on yhteensä 1,8 miljoonaa (22). Ympärivuotisen hoivan kokonaiskustannus oli näissä kaupungeissa 2,2 miljardia, mikä tekee 1236 euroa asukasta kohden laskettuna. Kun tämä suhteutetaan koko maahan, saadaan hoivakulujen summaksi 6,9 miljardia.

Kuuden kaupungin tutkimuksessa ei selvitetty, miten suuri osuus hoivakuluista liittyi lihavuuteen, mutta sitä voidaan arvioida olemassa olevien muiden tietojen perusteella. Taulukko kertoo kuinka monta 50 – 69 vuotiaista suomalaista sijoittuu eri painoluokkiin (5).

 

Normaali paino Painoindeksi 25-30 Painoindeksi yli 30
405 000 600 000 460 000

 

Kolmasosalla painoindeksi on yli 30, jolloin lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat yleisiä ja huomattavasti heikentävät liikkumista. On selvää, että nämä 460 000 suomalaista tarvitsevat hoivapalveluja tavallista aikaisemmin.

Tarkempia lukuja ei ole saatavissa, mutta lihavuuden aiheuttamien sairauksien yleisyyden ja heikon liikuntakyvyn perusteella voidaan arvioida, että puhutaan miljardiluokan hoivapalvelujen lisäkuluista.

Lihavuus vähentää työn tuottavuutta

Suomessa on tehty kaksi laajaa tutkimusta lihavuuden vaikutuksesta työkykyyn.

Vuonna 1990 julkaistussa tutkimuksessa yli 20 000 suomalaisen aineistossa todettiin, että lihavat suomalaiset (painoindeksi yli 30) olivat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoiset (23).

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 6542 keski-ikäisen Helsingin kaupungin työtekijän terveyttä keskimäärin 7,8 vuotta (24). Ylipaino vaikutti selvästi eläköitymiseen.

Normaalipainoisiin verrattuna eläkkeelle joutuivat

  • ylipainoiset (painoindeksi 25-30) 1,6 kertaa useammin
  • lihavat (painoindeksi 30-35)                       2,3 kertaa useammin
  • vaikeasti lihavat (painoindeksi yli 35) 3,9 kertaa useammin

Painoindeksin 30 ylittyessä eläkkeelle jouduttiin 2-3 kertaa useammin kuin normaalipainossa. Painoindeksi 30 ylittyy suomessa yli miljoonalla kansalaisella.

Työkyvyttömyys on tavallisesti seuraus pitkään jatkuneesta sairastelusta. Jo ennen työkyvyn menetystä lihavuuteen liittyvät sairaudet vaikuttavat työelämään.

THL:n Finterveys-tutkimukseen 2017 osallistuneilta 20–64-vuotiailta suomalaisilta kysyttiin heidän elämänlaadustaan ja työkyvystään edeltäneen vuoden aikana (5). Ylipainoisten (painoindeksi 25-30) ja lihavien (painoindeksi yli 30) elämänlaatu oli merkitsevästi heikompi kuin normaalipainoisten. Lihavilla oli yli 14 sairauspoissaolopäivää kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. He myös arvioivat fyysisen ja psyykkisen työkykynsä heikommaksi kuin normaalipainoiset (25).

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käytetty termiä absenteeism kuvaamaan toistuvia poissaoloja lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi. Sen rinnalla käytetään termiä presenteeism kuvaamaan sitä, että lihavuudesta johtuvat sairaudet, huonompi yöuni, liikkumisvaikeudet ja alentunut vireystila heikentävät työpanosta työpaikalla. Lihavuuden työelämälle aiheutuneita kustannuksia selvittäneen systemaattisen katsauksen mukaan presenteeism aiheuttaa enemmän kuluja kuin absenteeism (26).

Työn tuottavuuteen vaikuttavat myös työikäisten varhaiset kuolemat. Terveeseen painoon verrattuna painoindeksi yli 30 (vähintään 15 kiloa liikapainoa) lisää alle 55-vuotiailla kuolemanriskin 1,7-kertaiseksi ja 55–64-vuotiailla kaksinkertaiseksi (27).

Kansainvälisissä tutkimuksissa lihavuuden elinkeinoelämälle aiheuttamat kustannukset arvioidaan suuremmiksi kuin vaikutukset terveydenhuollon kustannuksiin. Puhutaan siis yli 2 miljardin euron kustannuksista.

Tärkeä huomautus

Tämän artikkelin tarkoituksena on käsitellä neutraalilla tavalla eri tutkimusten antamia tietoja lihavuuden kustannuksista. Kirjoittajat haluavat korostaa, ettei ylipainoisia suomalaisia saa syyttää ylipainon aiheuttamista kustannuksista tai heikommasta työtehosta. Eikä kenenkään ylipainoisen pidä tuntea syyllisyyttä asiasta.

Kukaan ei ole halunnut tulla lihavaksi tai olla lihava. Päinvastoin, suomalaiset haluavat eroon liikakiloistaan. THL:n Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan naisista kolmasosa ja miehistä neljäsosa – yhteensä 950 000 suomalaista – yrittää joka vuosi vakavissaan laihduttaa (28). Valitettavasti harvoin saadaan pysyviä tuloksia, koska monilla on perinnöllisistä syistä heikommat mahdollisuudet nykyisessä epäterveellisessä ruokaympäristössä pysyä terveessä painossa (29).

Lopuksi

Edellä esitetyn perusteella voidaan laskea, että Suomessa väestön lihominen aiheuttaa joka vuosi yhteiskunnalle ainakin 5 miljardin euron lisäkustannuksen.

OECD-maiden raportissa (12) ennustetaan, että lihavuuden vuoksi OECD-maissa bruttokansantuote laskee tulevina vuosikymmeninä keskimäärin 3,2 %. Suomelle laskettu luku on 2,8 %. Viime vuonna maamme bruttokansantuote oli 234 miljardia euroa. Siitä 2,8 %:n alenema on 6,5 miljardia.

Tämä kirjoitus kuvaa tätä hetkeä ja OECD:n raportti tulevaisuutta, ja tutkimusmenetelmät olivat erilaisia. Siitä huolimatta on päädytty saman hintaluokan tuloksiin, mikä lisää tutkimustulosten luotettavuutta. Väestöjen lihominen on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävällä tavalla valtioiden talouteen.

Väestöjen nopean lihomisen on pääasiassa aiheuttanut epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt tarjonta ja niiden aktiivinen markkinointi (2,30,31). Lihavuuden ja sen aiheuttamien kustannusten torjunta on keskeinen kansanterveyden ja kansantalouden haaste.

Viime vuosien kansainvälisissä raporteissa lihavuuden asiantuntijat ovat esittäneet varsin yhteneväisiä suosituksia siitä, millä keinoilla yhteiskunta voi vähentää epäterveellisten ruokien ja juomien kulutusta ja sen avulla kääntää ylipainoluvut laskuun.

Maailman mittakaavassa yleisimmin käytetty on haitallisten elintarvikkeiden hinnan nostaminen verottamalla. Tämä vähentää niiden kulutusta ja veronporrastus saa teollisuuden kehittämään tuotteita terveellisempään suuntaan. Valtiontalouden kannalta tärkeää on myös veron tuomat lisätulot.

Tänä syksynä valtiovarainministeriö on ottanut ensi askeleen tähän suuntaan ehdottamalla virvoitusjuomaveron porrastamista sokeripitoisuuden perusteella (32). Virvoitusjuomavero ei kuitenkaan yksinään riitä, koska suomalaisten sokerin saannista vain viidesosa tulee juomista. Sen rinnalle tarvitaan laaja-alainen sokerivero, jolla nostetaan makeisten, keksien, sokerimurojen ja muiden runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hintaa. Terve Paino ry:n arvion mukaan laajennetulla sokeriverolla olisi mahdollista saada valtiolle verotuloja ainakin 500 miljoonaa.

Verotuksen lisäksi haitallisten elintarvikkeiden kulutuksen vähentämiseksi tarvitaan myös muita säädöksiä ja toimia. Ne kohdistuisivat pääasiassa makeisiin ja suklaaseen, sokerijuomiin, perunalastuihin ja muihin suolaisiin naposteltaviin, sokerimuroihin, kekseihin ja pikaruokiin.

Tärkeitä toimia olisivat ainakin seuraavat:

  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden markkinointi lapsille. Aiheesta on valtion rahoittaman asiantuntijaryhmän raportti, joka suosittelee mainonnan rajoittamista alle 18-vuotiaille (33).
  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden paljousalennukset, kuten alkoholin kohdalla on alkoholilaissa:
    • Haitallisten elintarvikkeiden isoissa pakkauksissa kilo- ja litrahinta ei saa olla alempi kuin pienimmässä pakkauksessa
    • Kielletään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjousalennukset, esim. ”kaksi yhden hinnalla”.
  • Kielletään lasten lelut hampurilaisaterioiden sekä muiden epäterveellisten ruokien ja juomien yhteydessä.

Tavoitteeksi tulisi asettaa, että vuoteen 2033 mennessä Suomeen palautetaan 40 vuotta sitten vallinnut tilanne. Silloin maassamme oli lihavia aikuisia vain puolet ja lihavia lapsia kolmasosa nykyisistä luvuista.

Terve Paino ry:n tuottama artikkeli

Kirjoittajat:

Pertti Mustajoki
Professori, sisätautilääkäri
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Pekka Puska
Professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja

Kirsi Pietiläinen
Kliinisen aineenvaihdunnan Gyllenberg professori
Lihavuuden tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto

Käytettyjä lähteitä

  1. WHO Europe regional obesity report 2022. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/353747/9789289057738-eng.pdf
  2. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 151:1345-52. https://www.duodecimlehti.fi/duo12373
  3. Chandon P, Wansink B. Does food marketing need to make us fat? A review and solutions. Nutr Rev 2012;70(10):571-93.
  4. Mattes RD, Tan SY. Obesity: the influence of the food environment on ingestive behaviors. Kirjassa: Bray GA, Bouchard C, toim. Handbook of obesity: volume 1. Boca Raton: CRC Press 2014, s. 317 – 25.
  5. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. Finterveys 2017 tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018
  6. Mäki P, Lehtinen-Jacks S, Vuorela Nina ym. Tilastotietoja lasten ylipainoisuuden yleisyydestä saatavilla yhä useammasta kunnasta. Suom Lääklehti 2018; 73: 2336-41.
  7. Lihavuus ja 31 sairautta. Linkki https://www.perttimustajoki.fi/lihavuus-ja-31-sairautta/
  8. Schnurr TS, Jakupovic H, Carrasquilla GD ym. Obesity, unfavourable lifestyle and genetic risk of type 2 diabetes: a case-cohort study. Diabetologia 2020.
  9. Käypä hoito. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla). Duodecim 2010;126:2633-5. The obesity-cancer link: of increasing concern. Lancet Diab Endocrin 2020;8: March.
  10. Käypä hoito -suositus. Duodecim 2020.
  11. Kivimäki M, Strandberg T, Pentti J ym. Body-mass index and risk of obesity-related complex multimorbidity: an observational multicohort study . Lancet Diab Endocrin 2022; March 3: 1-11.
  12. Mustajoki P. Kaksi pandemiaa, toinenkin saatava näkyväksi. https://www.perttimustajoki.fi/kaksi-pandemiaa-toinenkin-on-saatava-nakyvaksi/
  13. OECD Health Policy Studies 2019. The Heavy Burden of Obesity. https://www.oecd.org/health/the-heavy-burden-of-obesity-67450d67-en.htm
  14. THL kansantaudit. Diabeteksen yleisyys. Päivitetty 12.4.2022 https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys .
  15. Arffman M, Ilanne-Parikka P, Keskimäki P ym. FinDM database on diabetes in Finland. THL 2020.
  16. Kurkela O, Raitanen J, Tuovinen M ym. Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaiden terveydenhuollon kustannukset. Suom Lääkl 2022; 78: e32697
  17. Vesikansa A, Mehtälä J, Mutanen ym. Obesity and metabolic state are associated with increased healthcare resource and mediaction use and costs: a Finnish population-based study. Eur J Health Econ 2022. Tietoja täydennetty pian julkaistavan artikkelin tiedoilla
  18. Martikainen J, Heiskanen J, Jalkanen K. Kansallisen säästöpotentiaalinmallintaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Suomessa. Itä-Suomen yliopisto 2020. https://www.uef.fi/documents/1529015/1538329/T2D_Raportti/b94f9d09-d636-44a0-a847-18a65f21388a
  19. Laine M, Järveläinen H, Vielma M ym. Esidiabetes lisää valtimotaudin riskiä – entä hoidon kustannuksia. Suom Lääkl 2021;76:1410-5.
  20. Stenholm S, Head J, Aalto V ym. Body mass index as a predictor of healthy and disease-free life expectancy between ages 50 and 75: a multicohorts study. Int J Obes 2017;41:769-76.
  21. Stenholm S, Rantanen T, Alanen E ym. Obesity history as a predictor of walking limitation at old age. Obesity 2007;15:929-38.
  22. Ahtiainen H. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2018. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 4/2019.
  23. Rissanen Aila, Heliövaara Markku, Knekt Paul ym. (1990). Risk of disability and mortality due to overweight in a Finnish population. Brit J Med 301: 835-7.
  24. Roos E, Laaksonen M, Rahkonen O ym. Relative weight and disability retirement: a prospective cohort study. Scand J Work Environ Health 2013
  25. Vesikansa A, Jokelainen J, Mehtälä J ym. Lihavuuden yhteys elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Suom. Lääkl 2020;75: 2377-82.
  26. Dee A, Kearns K, O´Neil C ym. The direct and indirect costs of both overweight and obesity: a systematic review. BMC Res Notes 2014;7:242.
  27. Greenberg JA. Obesity and early mortality in the United States. Obesity 2013;21: 405-412.
  28. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2013/18
  29. Mustajoki P. Erilaiset mahdollisuudet terveeseen painoon. Internetissä. https://www.perttimustajoki.fi/erilaiset-mahdollisuudet-terveeseen-painoon/
  30. Neve KL, Isaacs A. How does the food environment influence people engaged in weight management? A systematic review and thematic synthesis of the qualitative literature. Obesity Rev 2021; e13398
  31. Zobel EH, Hansen TW, Rossing P ym. Global changes in food supply and the obesity epidemic. Curr Obes Rep 2016;5:449-55.
  32. Valtiovarainministeriön esitys virvoitusjuomaveron uudistamiseksi lausunnolle 5.10.2022 https://vm.fi/-/esitys-virvoitusjuomaveron-uudistamiseksi-lausuntokierrokselle
  33. Fogelholm M, Närvänen E,, Erkkola M ym. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi lapsille ja nuorille. Tilanne Suomessa ja pelisääntöjä markkinoinnin sääntelyyn. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:57 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163546

 

 

Lihavuus on yhteiskunnan sairaus

Nopeaa lihomista kaikissa ihmisryhmissä ei voida selittää millään yksittäisten ihmisten ominaisuuksilla. Sen saattoi aiheuttaa ainoastaan elinympäristön nopea muutos, joka vaikutti koko väestön energiatasapainoon samaan aikaan kaikkialla maassa (Mäki ym. 2021).

Ylipainoa ajatellaan usein yksilöiden motivaatiokysymyksenä. Ylipainoiset eivät vain viitsi riittävästi huolehtia painostaan. Normaalipainoiset ihmettelevät, mikseivät lihavat ”ota itseään niskasta kiinni” ja tee painolleen jotain.

Motivaation puutteesta ei voi olla kyse. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa osallistujille esitettiin kysymys ”Oletteko vakavissanne laihduttanut viimeisen vuoden aikana?” Vastanneista 15–64-vuotiaista naisista joka kolmas ja miehistä joka neljäs vastasi kyllä. Tuloksen perusteella voidaan laskea, että joka vuosi 950 000 suomalaista yrittää vakavissaan laihduttaa. Motivaatiota painonhallintaan löytyy, mutta ongelmana on laihdutusyritysten heikko teho.

Vanhemmiltaan saadun geeniperimän ja lapsuudessa opittujen tottumusten vuoksi yksilöillä on erilaiset mahdollisuudet säilyttää terve paino. Kuten kaikissa geeneissä, myös syömistä ja ruokahalua säätelevissä geeneissä on yksilöiden välistä muuntelua, polymorfiaa (Albuquerque ym. 2015).

Kukaan ei halua olla lihava, mutta tämän päivän ruokamaailmassa suurin osa suomalaisista saa ravinnosta liikaa kaloreita. Terveessä painossa pysyvät enää ne onnekkaat, jotka ovat vanhemmiltaan saaneet edulliset geenit ja lapsuuden.

Lihavuutta pitää ehkäistä, koska sen aiheuttamat aineenvaihdunnan muutokset lisäävät sairastumista 30 sairauteen (Pietilänen ym. 2015). Monet niistä ovat yleisiä kansantauteja.

Suomessa on puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa (THL 2020), joilla melkein kaikilla tauti johtuu vyötärölihavuudesta (Perola ym. 2019). Se on yleisin syy rasvamaksaan ja ohittanut alkoholin maksakirroosin aiheuttajana (Sarwar ym. 2018). Muita seuraamuksia vyötärölihavuudesta ovat verenpaineen nousu ja veren rasva-arvojen häiriöt. Painoindeksi yli 30 kaksinkertaistaa sairastumisriskin sydämen eteisvärinään ja sydäninfarktiin, ja riski aivohalvaukseen ja sydämen vajaatoimintaan on 1,5–2kertainen (Mustajoki 2019).

Väestön lihomisen pääasiallinen aiheuttaja on epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt markkinointi ja kulutus. Tämän päivän ruokaympäristössä valtaosa suomalaisista ei enää kykene pysymään terveessä painossa. Heidän kohdallaan terveellisen syömisen ohjeet toimivat huonosti, koska taipumus lihomiseen on kirjoitettu geeneihin. Tarvitaan yhteiskunnan säätämiä lakeja ja muita säädöksiä, joilla ruokaympäristö voidaan muuttaa terveellisemmäksi.

Suomalaisen yhteiskunnan tehokkaasta toiminnasta hyvä esimerkki on tupakoinnin vähentäminen (THL 2021). Valistus ja ohjeet terveemmän elämän puolesta eivät johtaneet tuloksiin. Sen sijaan maamme päättäjät ovat onnistuneet eduskunnan päätöksillä vähentämään tupakointia. Tulos on saavutettu vaikuttamalla useisiin tupakointiin liittyviin kohtiin: tupakanpoltto kiellettiin julkisissa tiloissa, hintaa nostettiin verottamalla, mainostaminen kiellettiin, myyntiä rajoitettiin ja pakkausmerkinnöistä annettiin tiukkoja määräyksiä.

Lihavuuden vähentämisessäkin tarvitaan useita samaan suuntaan vaikuttavia toimia. Ei ole odotettavissa, että sokeripitoisiin juomiin kohdistuva vero yksinään saisi ylipainoluvut riittävään laskuun. Suomessa pitää ryhtyä toteuttamaan kaikkia mainittuja keinoja, jotta epäterveellisten elintarvikkeiden tarjonta ja kulutus saadaan riittävästi vähenemään.

Hyvä tavoite on pyrkiä siihen, että vuoteen 2030 mennessä Suomen lihavuusluvut palautuvat 1970-luvun tasolle. Ylipainoisten aikuisten määrä vähenee puoleen ja lasten kolmasosaan tämän päivän luvuista.

Lue koko Pertti Mustajoen artikkeli Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä 3/2022

Ylipaino ja terveyden eriarvoisuus – molempien vähentämiseen tarvitaan yhteiskunnan säädöksiä

Jo pitkään on tiedetty, että vähän koulutetuilla ja heikommin toimeen tulevilla on enemmän sairauksia kuin hyvin koulutetuilla ja varakkaammilla. 1980-luvulta alkaen maan hallitusten tavoitteena on ollut terveyserojen kaventaminen. Tällä hetkellä istuvan hallituksen ohjelmassa korostetaan monessa kohdassa terveyden eriarvoisuuden vähentämistä.

Samalla vuosikymmenellä, kun terveyden eriarvoisuus nousi hallitusten tavoitteeksi, ylipainoisten määrä alkoi kasvaa aiempaa jyrkemmin Suomessa ja muissa rikkaissa maissa. Trendi on jatkunut vuosikymmeniä. Viimeiset luvut kertovat, että painoindeksi 25 ylittyy 30 vuotta täyttäneillä miehillä 72 prosentilla ja naisilla 63 prosentilla. Jyrkintä lihominen on ollut lapsilla, minkä seurauksena 2–16 vuotiaista suomalaisista 200 000 on ylipainoisia.

Lihominen ei väestössä ole tapahtunut tasaisesti, vaan ylipainoa on vähän koulutetuilla enemmän. Perusasteen suorittaneista yli 30vuotiaista miehistä lihavia (painoindeksi yli 30) on selvästi useampi (35 %) kuin yliopistoasteen suorittaneilla (23 %). Samansuuntaiset erot nähdään myös naisilla, mutta ne eivät ole yhtä suuret kuin miehillä. Sosioekonominen eriarvoisuus näkyy jo teini-iässä: ammattioppilaitoksissa opiskelevilla nuorilla on ylipainoa huomattavasti enemmän kuin lukiolaisilla.

Ylipainoon liittyvät sosioekonomiset erot merkitsevät myös terveyden eriarvoisuutta, koska lihavuus aiheuttaa monia kansantauteja ja muita sairauksia.

* * *

Terveyteen liittyvän tasa-arvon lisäämistä on toistettu hallitusohjelmasta toiseen, mutta toistaiseksi terveyserojen kaventamisessa ei ole onnistuttu. Ylipainon torjuminen ja terveyserojen kaventaminen on jätetty yksittäisten kansalaisten harteille.

Nykyisellä epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin ja runsaan tarjonnan aikakaudella ylipainon ja siihen liittyvien sairauksien ehkäisy on etenkin vähän koulutusta saaneille ylivoimainen tehtävä.

Ravitsemustietoa ja ohjausta terveelliseen ravintoon luonnollisesti tarvitaan edelleen. Mutta jos halutaan vähentää ylipainoa ja terveyseroja, sen rinnalla tarvitaan yhteiskunnan säätelyä, joka suojelee kaikkia yhteiskuntaluokkia epäterveellisten elintarvikkeiden haitoilta.

Tupakoinnin vähentäminen on hieno esimerkki siitä, miten yhteiskunta on lainsäädännön avulla vähentänyt haitallista kulutusta. Siinä on tarvittu moniin eri kohtiin vaikuttavia säädöksiä: hinnan nosto verottamalla, mainoskielto, pakkausmerkinnät, käyttörajoituksia.

Ei ole odotettavissa, että jokin yksittäinen epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistuva säädös – esimerkiksi sokeripitoisten virvoitusjuomien vero – kykenee riittävästi vähentämään ylipainoa. Kuten tupakan kohdalla, tarvitaan useita samaan suuntaan vaikuttavia toimia.

Niiden toteuttamiseksi ei ole tarpeen asettaa uusia selvitysryhmiä tai komiteoita, sillä tätä työtä on jo tehty.

Lue koko Pertti Mustajoen puheenvuoro Sosiaalilääketieteellisestä aikakauslehdestä

Lue myös Ylipainon vähentäminen tasoittaa terveyseroja

Pohjois-Karjala-projektista Terveempi Suomi -projektiin

Pohjois-Karjala-projektista Terveempi Suomi -projektiin

Tänään vietetään Joensuun konservatorion konserttisalissa Pohjois-Karjala-projektin 50-vuotispippaloita. Vuosikymmeniä kestänyttä projektia voidaan harvoin juhlia näin ansaitusti.

Runsas viisikymmentä vuotta sitten suomalaisten miesten sepelvaltimokuolleisuus oli suurinta maailmassa. Sydänlihasta ravitsevat sepelvaltimot ahtautuivat, koska niiden sisäseinämiin kertyi rasvasta ja sidekudoksesta muodostunutta materiaalia. Syntyneen plakin hauras pinta repeää herkästi. Vauriopaikalle syntyy verihyytymä, joka tukkii suonen. Valtimon ravitsema sydänlihaksen alue jää ilman happea ja kuolee. Kun tällaista sattuu elimessä, joka pumppaa verta koko elimistölle, syntyy hengenvaarallinen tilanne, sydäninfarkti.

Erikoistuessani 1970-luvulla sisätautilääkäriksi Meilahden sairaalassa voimakkaimpia muistoja niiltä ajoilta ovat infarktipotilaat. Jokaisena työpäivänä kohtasin vuodeosastoilla työikäisiä miehiä, muutamat alle viisikymppisiä, jotka olivat joutuneet sydäninfarktin vuoksi sairaalaan. Kaikki eivät selvinneet kotiin.

1960-luvun lopulle tultaessa tiedettiin, että sepelvaltimotautia aiheuttivat tupakointi, korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine. Tämä tieto loi pohjan sairauden ehkäisemiselle toiminnalla, joka käynnistyi 1972 Pohjois-Karjalassa. Itäinen Suomen kolkka valittiin koealueeksi, koska siellä sepelvaltimokuolleisuus oli suurinta Suomessa. Käynnistettiin laaja projekti, jonka päätutkija oli Terve Paino yhdistyksen varapuheenjohtaja Pekka Puska. Hän oli juuri valmistunut 27-vuotias lääkäri aloittaessaan työt Pohjois-Karjala -projektissa.

Kuvassa päätutkija Pekka Puska vuonna 1976.

Pohjoiskarjalaisia kutsuttiin verenpaineen ja kolesterolin mittauksiin. Heitä kannustettiin tupakoinnin lopettamiseen ja annettiin neuvoja terveellisemmästä ravinnosta. Tärkeänä ohjeena oli maitorasvojen vähentäminen.

Viiden vuoden kuluttua Pohjois-Karjala -projekti laajennettiin koko maata koskevaksi. Seuraavien parinkymmenen vuoden aikana suomalaisille jaettiin laajalla rintamalla tietoa terveellisestä ravinnosta ja sauhuttelun vaaroista. Tärkeimpänä tietokanavana olivat TV-ohjelmat.

Työikäisillä sepelvaltimotaudin aiheuttamia kuolemia on nyt Suomessa enää viidesosa 1970-luvun huippuluvuista. Huomattava osuus tuloksesta johtuu tupakoinnin vähenemisestä ja siitä, että suomalaisten kovan rasvan ja suolan saanti ovat vähentyneet. Hyvään tulokseen ovat myös vaikuttaneet kohonneen verenpaineen ja kolesterolin tehokkaampi lääkitys ja kehittyneempi sairaalahoito.

Kymmenisen vuotta Pohjois-Karjala -projektin aloittamisen jälkeen maassamme käynnistyi uusi kansalaisten terveyttä heikentävä uhka. Nyt emme luojalle kiitos ole olleet maailman kärkeä, vaan olemme kulkeneet muiden maiden vanavedessä. Se ei kuitenkaan paljoa lohduta, sillä seuraamukset ovat meilläkin olleet tuhoisat.

Neljässäkymmenessä vuodessa ylipainoisten aikuisten määrä on kaksinkertaistunut ja lapsilla kolminkertaistunut. Tämä liippaa Pohjois-Karjalaa, sillä lihavuus kaksinkertaistaa riskin sairastua sepelvaltimotautiin. Valitettavasti lihavuus lisäksi lisää myös muita sairauksia, joista monet ovat hyvin yleisiä. Tyypin 2 diabetes, uniapnea, rasvamaksa, aivohalvaukset, astma…

Eri maiden tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että pääsyy maapallon väestöjen lihomiseen on ruokatottumusten muutos. Suomalaisille on tarjolla paljon terveellistä syömistä, mutta sen vastapoolina meille on jo vuosikymmeniä markkinoitu aktiivisesti hyvin epäterveellisiä elintarvikkeita: makeisia, sokerijuomia, pikaruokia, sokerimuroja.

Ravitsemussuositukset ja toistuvat terveellisen syömisen ohjeet eivät ole kyenneet estämään suomalaisten lihomista. Epäterveellisten tuotteiden houkutukset ja markkinointi ovat monille ylivoimaisia vastustajia. Mikä neuvoksi?

Tähän löytyy toimiva esimerkki Pohjois-Karjala -projektista. Jo silloin ymmärrettiin, että tarvitaan myös eduskunnan päätöksiä. Pelkkä valistustyö ei ollut riittänyt vähentämään tupakointia riittävästi. Jo vuonna 1977 – neljä vuotta projektin käynnistämisen jälkeen – valmistui tupakkalaki. Vuosien saatossa lakia on täsmennetty ja tiukennettu. Kansanedustajien päätösten avulla tupakointi on saatu reilusti vähenemään.

Eduskunnan päätöksiä tarvitaan myös suojelemaan epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnilta ja houkutuksilta. Lue manifesti .

Terve Paino ry onnittelee varapuheenjohtajaansa Pekka Puskaa menestyksekkäästä avainroolista Pohjois-Karjala -projektissa.

Samalla odotamme Pekkaa takaisin Joensuusta pääkaupunkiin Terveempi Suomi -projektin äärelle. Työskentelemään terveellisemmän ruokaympäristön puolesta.

Pertti Mustajoki

Terve Paino ry:n pj

 

Sote-alueet tarvitsevat lihavuussairauksien torjuntaan valtakunnallisia päätöksiä

Sote-alueet tarvitsevat lihavuussairauksien torjuntaan valtakunnallisia päätöksiä

Hyvinvointialueiden vaaleissa äänestetään suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Valittavien aluevaltuustojen pitää huomioida, että suurin osa suomalaisista on ylipainoisia. Ja että suurimmalla osalla alueen potilaista on ylipainosta johtuvia sairauksia.

Tyypin 2 diabeteksessa ja monissa muissa lihavuuden aiheuttamissa sairauksissa painon alentaminen on potilaiden tehokkainta hoitoa. Hyvinvointialueiden terveydenhuollon pitää kyetä tarjoamaan ylipainoisille ohjausta painon alentamiseksi.

Terveydenhuollon ohella kunnat voivat monin tavoin toimia asukkaittensa terveen painon puolesta, mm. edistämällä arki- ja kuntoliikunnan mahdollisuuksia sekä kouluruokailua ja muuta julkista ruokailua. Samalla voidaan tehdä yhteistyötä terveyttä edistävien järjestöjen kanssa.

Pelkillä oman kunnan ja hyvinvointialueen voimavaroilla ei kuitenkaan voida ratkaista suomalaisten lihavuusepidemiaa. Kaikkien hyvinvointialueilla vaikuttavien puolueiden tulisi vaikuttaa myös Arkadianmäellä, jotta terveysveroilla ja muilla säädöksillä epäterveellisten elintarvikkeiden kulutus saadaan vähenemään.

Tämän näyttävät tietävän myös kansalaiset. Viime vuonna julkaistun väestötutkimuksen mukaan suomalaiset haluavat, että valtiovalta auttaa veroilla ja muilla säädöksillä vähentämään epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta. Suurin osa suomalaisista kannattaa runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden hinnan nostamista verottamalla. He haluavat suojella etenkin lapsia: kieltää energiajuomien myynnin alle 15-vuotiaille ja epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamisen lapsille.

Suomalaisten terveys on ykkösasia, mutta myös lihavuussairauksien aiheuttama lisälasku terveydenhuollolle on merkittävä. Se on vähintään kymmenen prosenttia sote-alueille siirretystä 22 miljardista.

Pertti Mustajoki

Pekka Puska

 

Lue lisää:

Suomalaiset vaativat poliitikoilta toimia lihavuuden torjuntaan

Lihavuus ja 31 sairautta (Pertti Mustajoki)

Lihavuuteen liittyvä sairastuvuus -karttapalvelu (THL)