Mitä lihavuus maksaa Suomelle?

kirjoittanut | tammi 11, 2023 | Artikkelit

  • Suomessa yli 30-vuotiaista miehistä 72 % ja naisista 64 % on ylipainoisia, ja yli miljoonalla suomalaisella on liikapainoa enemmän kuin 15 kiloa.
  • Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kuluja, vievät ikääntyneet aikaisemmin hoivan piiriin ja vähentävät työn tuottavuutta.
  • Tutkimusten mukaan lihavuudesta johtuva vuosittainen lisäkustannus Suomelle on ainakin 5 miljardia euroa.
  • Lihavuutta voidaan torjua epäterveellisiin elintarvikkeisin kohdistuvalla verotuksella ja muilla kulutusta vähentävillä säädöksillä.

1980-luvulta lähtien Suomessa ja muissa rikkaissa maissa lihavuus alkoi yleistyä aiempaa jyrkemmin. Muutos liittyy ajankohtaan, jolloin supermarketit alkoivat yleistyä ja niissä ruvettiin myymään yhä enemmän teollisesti tuotettuja epäterveellisiä elintarvikkeita (1-4).

Neljässäkymmenessä vuodessa ylipainoisten aikuisten määrä kaksinkertaistui ja lasten kolminkertaistui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 Finterveys-tutkimuksen viimeisten tilastojen mukaan yli 30 ikäisistä ylipainoisia on (5)

  • miehistä 72 prosenttia
  • naisista 64 prosenttia.

Lasten ylipainosta on tehtyjen tutkimusten mukaan 2 – 18-vuotiaista ylipainoisia (6)

  • pojista 29 prosenttia
  • tytöistä 19 prosenttia.

Näiden lukujen perusteella voidaan laskea, että Suomessa on 2 950 000 ylipainoista kansalaista. Heistä yli miljoonalla painoindeksi on yli 30, mikä merkitsee vähintään 15 kilon liikapainoa.

Mikä lihavuudessa maksaa?

Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, kuinka paljon enemmän lihavilla ilmenee sairauksia normaalipainoisiin verrattuna, kun painoindeksi 30 ylittyy (7):

  • Riski 10-kertainen:
    – Tyypin 2 diabetes
  • Riski 3 – 5 -kertainen:
    – Rasvamaksa, uniapnea
  • Riski 2 – 3 -kertainen:
    – Eteisvärinä, sydäninfarkti, kohtusyöpä, maksasyöpä, lapsettomuus, sappikivet, maksakirroosi, verenpaine koholla, psoriaasi
  • Riski 1,5 – 2 -kertainen:
    – Astma, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus, keskenmeno, haimasyöpä, paksusuolisyöpä, rintasyöpä, sappirakon syöpä.

Monet näistä sairauksista ovat hyvin yleisiä. Suomessa on melkein puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa, joilla melkein kaikilla sairaus on lihavuuden aiheuttama (8). Uniapneaa sairastaa useampi kuin joka kymmenes 30 – 70-vuotias (9). Lihavuuden aiheuttamaa (alkoholista johtumatonta) rasvamaksaa todetaan joka viidennellä suomalaisella (10). Kohonnut verenpaine, sydäninfarkti, sydämen eteisvärinä ja astma ovat yleisiä, ja lihavuus lisää sairastumista yli kymmeneen syöpätyyppiin (11).

Lihavuus tulee Suomelle kalliiksi siksi, että sen aiheuttamat sairaudet

  • kuormittavat raskaasti terveydenhuoltoa, hoivapalveluja, sosiaaliturvaa ja elinkeinoelämää,
  • vähentävät työn tuottavuutta ja
  • vähentävät verotuloja.

Vaikka tässä kirjoituksessa keskitytään lihavuuden aiheuttamiin kustannuksiin yhteiskunnalle, on tärkeää korostaa, että lihavuutta pitää ehkäistä myös siksi, että siitä johtuvat vaivat ja sairaudet aiheuttavat valtavasti inhimillistä kärsimystä ja joka vuosi tuhansia ennenaikaisia kuolemia (12).

Lihavuuden aiheuttama lisäkustannus terveydenhuollolle

Vuonna 2018 OECD julkaisi raportin The heavy burden of obesity (13). Lihavuuden yleisyys Suomessa vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa.

Raportin mukaan OECD-maissa sairauksien hoitokustannuksista on lihavuudesta johtuvia

  • diabeteksessa 70 %
  • sydän ja verisuonitaudeissa 23 %
  • syöpätaudeissa 9 %.

Kun lihavuuden yleisyys maassamme vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa, lukuja voidaan soveltaa Suomeen. Esitettyjä yleisluontoisia lukuja voidaan täydentää suomalaisten tutkimusten avulla.

Tyypin 2 diabetes on selvästi yleistynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Muutoksen selittää väestön lihominen, joka oli jyrkintä vuosisadan vaihteen tienoilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä 15 % ja naisista 10 % eli 430 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta (14). Kaikkien tyypin 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät kuitenkaan ole rekisterissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää FinDM tietokantaa, johon on kerätty tietoja tiedossa olevien diabetespotilaiden hoidosta Suomessa usealta vuosikymmeneltä (15).

Äskettäin ilmestyi tietokantaan perustuva tutkimus, jonka perusteella tyypin 2 diabeteksen hoitokustannuksiksi vuonna 2017 laskettiin 2,5 miljardia euroa (16). Kustannuksissa otettiin huomioon perusterveydenhuollon avohoitokäynnit, erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynnit ja vähintään yhden yön kestäneet hoitojaksot. Etenkin diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet nostivat kustannuksia. Täysin kattavia luvut eivät ole, koska kaikkien tyyppi 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät ole terveydenhuollon potilasrekisterissä.

Lihavuuden aiheuttamista sairauksista tyypin 2 diabetes aiheuttaa selvästi suurimmat kustannukset, mutta luonnollisesti lisäkustannuksia aiheutuu myös muista lihavuuteen liittyvistä sairauksista.

Viime vuonna ilmestyi tutkimus, joka selvitti lihavuuden aiheuttamia kokonaiskustannuksia terveydenhuollolle. Tutkimus hyödynsi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 väestötutkimukseen osallistuneiden 5587 suomalaisen tuloksia (17). Tutkittavista 27 % oli lihavia eli painoindeksi oli yli 30. Näillä lihavilla henkilöillä julkisen terveydenhuollon kokonaiskulut olivat vuodessa keskimäärin 2665 euroa/henkilö, kun ne normaalipainoisilla (painoindeksi alle 25) olivat 1527 euroa/henkilö. Luvut merkitsevät, että lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kustannuksia keskimäärin 75 % normaalipainoisiin verrattuna.

Edellä olevassa tutkimuksessa lihavat olivat muutaman vuoden iäkkäämpiä kuin normaalipainoiset, mikä voi hieman vääristää vertailua. Toisaalta laskelmissa on huomioitu vain yli 30 painoindeksin kustannukset. Myös lievemmin ylipainoisilla – painoindeksin 25 -30 välillä – esiintyy liikakilojen aiheuttamia sairauksia, varsikin jos liikarasva on kertynyt vatsaonteloon sisäelinten väliin ja maksaan. Sairauksien riski on pienempi kuin painoindeksi yli 30 -ryhmässä, mutta koska lievästi ylipainoisia on enemmän, ylimääräisiä hoitokustannuksia kertyy merkittävässä määrin. Tarkkaa lukua ei voida antaa, mutta se on joka tapauksessa satoja miljoonia euroja.

Edellisten lisäksi Suomessa on 750 000 kansalaista, joilla verensokeri on koholla (esidiabetes), mutta diabetesdiagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät täyty (5,18). Äskettäin ilmestyi tutkimus, jossa varsinaissuomalaisessa kuntayhtymässä verrattiin 2017 esidiabetesta sairastavien (veren glukoosi 6,1-6,9 millimoolia litrassa) kustannuksia normaalin verensokerin ryhmään (19). Esidiabetes-potilaiden hoitokulut olivat keskimäärin 530 euroa korkeammat. Lukujen perusteella voidaan laskea (750 000×530 e) pelkän esidiabeteksen hoitokuluiksi noin 400 miljoonaa euroa.

Kovin tarkkoja lukuja lihavuuden terveydenhuollolle aiheuttamista kuluista ei voida antaa, koska tarkastelun näkökulmasta riippuen tulokset jonkin verran poikkeavat toisistaan. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että lisäkulu on vähintään 2 miljardia euroa ja saattaa olla 3 miljardia euroa.

Lihavuus vie ikääntyneet aikaisemmin hoivapalvelujen piiriin

Professori Sari Stenholmin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin keskimäärin 53-vuotiaiden suomalaisten pärjäämistä yli 20 vuoden seurannan aikana (20).

Lihavuus vaikutti yllättävän vähän elinvuosiin. Elinajanodote keskimäärin:

  • normaalipainoisilla > 24,5 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35) > 23,5 vuotta.
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40) > 22,8 vuotta

Sen sijaan lihavuus vähensi huomattavasti mahdollisuutta elää terveitä vanhuusvuosia, koska se aiheutti kroonisia sairauksia kiihtyvään tahtiin – diabetes, aivohalvaus, sydänsairaus, keuhkosairaus, syöpiä jne.

Terveitä seniorivuosia oli keskimäärin:

  • normaalipainoisilla                                            14,4 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35)                             9,7 vuotta
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40)              6,0 vuotta

Toinen Stenholmin johtama tutkimus osoitti, että lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet näkyivät ikääntyneillä erityisesti heikentyneenä kävelykykynä (21). Mitä pitempään lihavuus oli jatkunut sitä huonompaa oli liikkuminen. Jos lihavuus oli alkanut jo alle 30-vuotiaana, heikentynyt kävelykyky todettiin peräti 9 kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. Lihominen 30-50 vuoden iässä lisäsi heikon kävelykyvyn riskin 4-kertaiseksi.

Suomessa on tutkittu ikääntyneiden hoivakustannuksia kuudessa suurimmassa kaupungissa, joissa asukkaita on yhteensä 1,8 miljoonaa (22). Ympärivuotisen hoivan kokonaiskustannus oli näissä kaupungeissa 2,2 miljardia, mikä tekee 1236 euroa asukasta kohden laskettuna. Kun tämä suhteutetaan koko maahan, saadaan hoivakulujen summaksi 6,9 miljardia.

Kuuden kaupungin tutkimuksessa ei selvitetty, miten suuri osuus hoivakuluista liittyi lihavuuteen, mutta sitä voidaan arvioida olemassa olevien muiden tietojen perusteella. Taulukko kertoo kuinka monta 50 – 69 vuotiaista suomalaista sijoittuu eri painoluokkiin (5).

 

Normaali paino Painoindeksi 25-30 Painoindeksi yli 30
405 000 600 000 460 000

 

Kolmasosalla painoindeksi on yli 30, jolloin lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat yleisiä ja huomattavasti heikentävät liikkumista. On selvää, että nämä 460 000 suomalaista tarvitsevat hoivapalveluja tavallista aikaisemmin.

Tarkempia lukuja ei ole saatavissa, mutta lihavuuden aiheuttamien sairauksien yleisyyden ja heikon liikuntakyvyn perusteella voidaan arvioida, että puhutaan miljardiluokan hoivapalvelujen lisäkuluista.

Lihavuus vähentää työn tuottavuutta

Suomessa on tehty kaksi laajaa tutkimusta lihavuuden vaikutuksesta työkykyyn.

Vuonna 1990 julkaistussa tutkimuksessa yli 20 000 suomalaisen aineistossa todettiin, että lihavat suomalaiset (painoindeksi yli 30) olivat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoiset (23).

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 6542 keski-ikäisen Helsingin kaupungin työtekijän terveyttä keskimäärin 7,8 vuotta (24). Ylipaino vaikutti selvästi eläköitymiseen.

Normaalipainoisiin verrattuna eläkkeelle joutuivat

  • ylipainoiset (painoindeksi 25-30) 1,6 kertaa useammin
  • lihavat (painoindeksi 30-35)                       2,3 kertaa useammin
  • vaikeasti lihavat (painoindeksi yli 35) 3,9 kertaa useammin

Painoindeksin 30 ylittyessä eläkkeelle jouduttiin 2-3 kertaa useammin kuin normaalipainossa. Painoindeksi 30 ylittyy suomessa yli miljoonalla kansalaisella.

Työkyvyttömyys on tavallisesti seuraus pitkään jatkuneesta sairastelusta. Jo ennen työkyvyn menetystä lihavuuteen liittyvät sairaudet vaikuttavat työelämään.

THL:n Finterveys-tutkimukseen 2017 osallistuneilta 20–64-vuotiailta suomalaisilta kysyttiin heidän elämänlaadustaan ja työkyvystään edeltäneen vuoden aikana (5). Ylipainoisten (painoindeksi 25-30) ja lihavien (painoindeksi yli 30) elämänlaatu oli merkitsevästi heikompi kuin normaalipainoisten. Lihavilla oli yli 14 sairauspoissaolopäivää kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. He myös arvioivat fyysisen ja psyykkisen työkykynsä heikommaksi kuin normaalipainoiset (25).

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käytetty termiä absenteeism kuvaamaan toistuvia poissaoloja lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi. Sen rinnalla käytetään termiä presenteeism kuvaamaan sitä, että lihavuudesta johtuvat sairaudet, huonompi yöuni, liikkumisvaikeudet ja alentunut vireystila heikentävät työpanosta työpaikalla. Lihavuuden työelämälle aiheutuneita kustannuksia selvittäneen systemaattisen katsauksen mukaan presenteeism aiheuttaa enemmän kuluja kuin absenteeism (26).

Työn tuottavuuteen vaikuttavat myös työikäisten varhaiset kuolemat. Terveeseen painoon verrattuna painoindeksi yli 30 (vähintään 15 kiloa liikapainoa) lisää alle 55-vuotiailla kuolemanriskin 1,7-kertaiseksi ja 55–64-vuotiailla kaksinkertaiseksi (27).

Kansainvälisissä tutkimuksissa lihavuuden elinkeinoelämälle aiheuttamat kustannukset arvioidaan suuremmiksi kuin vaikutukset terveydenhuollon kustannuksiin. Puhutaan siis yli 2 miljardin euron kustannuksista.

Tärkeä huomautus

Tämän artikkelin tarkoituksena on käsitellä neutraalilla tavalla eri tutkimusten antamia tietoja lihavuuden kustannuksista. Kirjoittajat haluavat korostaa, ettei ylipainoisia suomalaisia saa syyttää ylipainon aiheuttamista kustannuksista tai heikommasta työtehosta. Eikä kenenkään ylipainoisen pidä tuntea syyllisyyttä asiasta.

Kukaan ei ole halunnut tulla lihavaksi tai olla lihava. Päinvastoin, suomalaiset haluavat eroon liikakiloistaan. THL:n Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan naisista kolmasosa ja miehistä neljäsosa – yhteensä 950 000 suomalaista – yrittää joka vuosi vakavissaan laihduttaa (28). Valitettavasti harvoin saadaan pysyviä tuloksia, koska monilla on perinnöllisistä syistä heikommat mahdollisuudet nykyisessä epäterveellisessä ruokaympäristössä pysyä terveessä painossa (29).

Lopuksi

Edellä esitetyn perusteella voidaan laskea, että Suomessa väestön lihominen aiheuttaa joka vuosi yhteiskunnalle ainakin 5 miljardin euron lisäkustannuksen.

OECD-maiden raportissa (12) ennustetaan, että lihavuuden vuoksi OECD-maissa bruttokansantuote laskee tulevina vuosikymmeninä keskimäärin 3,2 %. Suomelle laskettu luku on 2,8 %. Viime vuonna maamme bruttokansantuote oli 234 miljardia euroa. Siitä 2,8 %:n alenema on 6,5 miljardia.

Tämä kirjoitus kuvaa tätä hetkeä ja OECD:n raportti tulevaisuutta, ja tutkimusmenetelmät olivat erilaisia. Siitä huolimatta on päädytty saman hintaluokan tuloksiin, mikä lisää tutkimustulosten luotettavuutta. Väestöjen lihominen on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävällä tavalla valtioiden talouteen.

Väestöjen nopean lihomisen on pääasiassa aiheuttanut epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt tarjonta ja niiden aktiivinen markkinointi (2,30,31). Lihavuuden ja sen aiheuttamien kustannusten torjunta on keskeinen kansanterveyden ja kansantalouden haaste.

Viime vuosien kansainvälisissä raporteissa lihavuuden asiantuntijat ovat esittäneet varsin yhteneväisiä suosituksia siitä, millä keinoilla yhteiskunta voi vähentää epäterveellisten ruokien ja juomien kulutusta ja sen avulla kääntää ylipainoluvut laskuun.

Maailman mittakaavassa yleisimmin käytetty on haitallisten elintarvikkeiden hinnan nostaminen verottamalla. Tämä vähentää niiden kulutusta ja veronporrastus saa teollisuuden kehittämään tuotteita terveellisempään suuntaan. Valtiontalouden kannalta tärkeää on myös veron tuomat lisätulot.

Tänä syksynä valtiovarainministeriö on ottanut ensi askeleen tähän suuntaan ehdottamalla virvoitusjuomaveron porrastamista sokeripitoisuuden perusteella (32). Virvoitusjuomavero ei kuitenkaan yksinään riitä, koska suomalaisten sokerin saannista vain viidesosa tulee juomista. Sen rinnalle tarvitaan laaja-alainen sokerivero, jolla nostetaan makeisten, keksien, sokerimurojen ja muiden runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hintaa. Terve Paino ry:n arvion mukaan laajennetulla sokeriverolla olisi mahdollista saada valtiolle verotuloja ainakin 500 miljoonaa.

Verotuksen lisäksi haitallisten elintarvikkeiden kulutuksen vähentämiseksi tarvitaan myös muita säädöksiä ja toimia. Ne kohdistuisivat pääasiassa makeisiin ja suklaaseen, sokerijuomiin, perunalastuihin ja muihin suolaisiin naposteltaviin, sokerimuroihin, kekseihin ja pikaruokiin.

Tärkeitä toimia olisivat ainakin seuraavat:

  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden markkinointi lapsille. Aiheesta on valtion rahoittaman asiantuntijaryhmän raportti, joka suosittelee mainonnan rajoittamista alle 18-vuotiaille (33).
  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden paljousalennukset, kuten alkoholin kohdalla on alkoholilaissa:
    • Haitallisten elintarvikkeiden isoissa pakkauksissa kilo- ja litrahinta ei saa olla alempi kuin pienimmässä pakkauksessa
    • Kielletään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjousalennukset, esim. ”kaksi yhden hinnalla”.
  • Kielletään lasten lelut hampurilaisaterioiden sekä muiden epäterveellisten ruokien ja juomien yhteydessä.

Tavoitteeksi tulisi asettaa, että vuoteen 2033 mennessä Suomeen palautetaan 40 vuotta sitten vallinnut tilanne. Silloin maassamme oli lihavia aikuisia vain puolet ja lihavia lapsia kolmasosa nykyisistä luvuista.

Terve Paino ry:n tuottama artikkeli

Kirjoittajat:

Pertti Mustajoki
Professori, sisätautilääkäri
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Pekka Puska
Professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja

Kirsi Pietiläinen
Kliinisen aineenvaihdunnan Gyllenberg professori
Lihavuuden tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto

Käytettyjä lähteitä

  1. WHO Europe regional obesity report 2022. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/353747/9789289057738-eng.pdf
  2. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 151:1345-52. https://www.duodecimlehti.fi/duo12373
  3. Chandon P, Wansink B. Does food marketing need to make us fat? A review and solutions. Nutr Rev 2012;70(10):571-93.
  4. Mattes RD, Tan SY. Obesity: the influence of the food environment on ingestive behaviors. Kirjassa: Bray GA, Bouchard C, toim. Handbook of obesity: volume 1. Boca Raton: CRC Press 2014, s. 317 – 25.
  5. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. Finterveys 2017 tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018
  6. Mäki P, Lehtinen-Jacks S, Vuorela Nina ym. Tilastotietoja lasten ylipainoisuuden yleisyydestä saatavilla yhä useammasta kunnasta. Suom Lääklehti 2018; 73: 2336-41.
  7. Lihavuus ja 31 sairautta. Linkki https://www.perttimustajoki.fi/lihavuus-ja-31-sairautta/
  8. Schnurr TS, Jakupovic H, Carrasquilla GD ym. Obesity, unfavourable lifestyle and genetic risk of type 2 diabetes: a case-cohort study. Diabetologia 2020.
  9. Käypä hoito. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla). Duodecim 2010;126:2633-5. The obesity-cancer link: of increasing concern. Lancet Diab Endocrin 2020;8: March.
  10. Käypä hoito -suositus. Duodecim 2020.
  11. Kivimäki M, Strandberg T, Pentti J ym. Body-mass index and risk of obesity-related complex multimorbidity: an observational multicohort study . Lancet Diab Endocrin 2022; March 3: 1-11.
  12. Mustajoki P. Kaksi pandemiaa, toinenkin saatava näkyväksi. https://www.perttimustajoki.fi/kaksi-pandemiaa-toinenkin-on-saatava-nakyvaksi/
  13. OECD Health Policy Studies 2019. The Heavy Burden of Obesity. https://www.oecd.org/health/the-heavy-burden-of-obesity-67450d67-en.htm
  14. THL kansantaudit. Diabeteksen yleisyys. Päivitetty 12.4.2022 https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys .
  15. Arffman M, Ilanne-Parikka P, Keskimäki P ym. FinDM database on diabetes in Finland. THL 2020.
  16. Kurkela O, Raitanen J, Tuovinen M ym. Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaiden terveydenhuollon kustannukset. Suom Lääkl 2022; 78: e32697
  17. Vesikansa A, Mehtälä J, Mutanen ym. Obesity and metabolic state are associated with increased healthcare resource and mediaction use and costs: a Finnish population-based study. Eur J Health Econ 2022. Tietoja täydennetty pian julkaistavan artikkelin tiedoilla
  18. Martikainen J, Heiskanen J, Jalkanen K. Kansallisen säästöpotentiaalinmallintaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Suomessa. Itä-Suomen yliopisto 2020. https://www.uef.fi/documents/1529015/1538329/T2D_Raportti/b94f9d09-d636-44a0-a847-18a65f21388a
  19. Laine M, Järveläinen H, Vielma M ym. Esidiabetes lisää valtimotaudin riskiä – entä hoidon kustannuksia. Suom Lääkl 2021;76:1410-5.
  20. Stenholm S, Head J, Aalto V ym. Body mass index as a predictor of healthy and disease-free life expectancy between ages 50 and 75: a multicohorts study. Int J Obes 2017;41:769-76.
  21. Stenholm S, Rantanen T, Alanen E ym. Obesity history as a predictor of walking limitation at old age. Obesity 2007;15:929-38.
  22. Ahtiainen H. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2018. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 4/2019.
  23. Rissanen Aila, Heliövaara Markku, Knekt Paul ym. (1990). Risk of disability and mortality due to overweight in a Finnish population. Brit J Med 301: 835-7.
  24. Roos E, Laaksonen M, Rahkonen O ym. Relative weight and disability retirement: a prospective cohort study. Scand J Work Environ Health 2013
  25. Vesikansa A, Jokelainen J, Mehtälä J ym. Lihavuuden yhteys elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Suom. Lääkl 2020;75: 2377-82.
  26. Dee A, Kearns K, O´Neil C ym. The direct and indirect costs of both overweight and obesity: a systematic review. BMC Res Notes 2014;7:242.
  27. Greenberg JA. Obesity and early mortality in the United States. Obesity 2013;21: 405-412.
  28. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2013/18
  29. Mustajoki P. Erilaiset mahdollisuudet terveeseen painoon. Internetissä. https://www.perttimustajoki.fi/erilaiset-mahdollisuudet-terveeseen-painoon/
  30. Neve KL, Isaacs A. How does the food environment influence people engaged in weight management? A systematic review and thematic synthesis of the qualitative literature. Obesity Rev 2021; e13398
  31. Zobel EH, Hansen TW, Rossing P ym. Global changes in food supply and the obesity epidemic. Curr Obes Rep 2016;5:449-55.
  32. Valtiovarainministeriön esitys virvoitusjuomaveron uudistamiseksi lausunnolle 5.10.2022 https://vm.fi/-/esitys-virvoitusjuomaveron-uudistamiseksi-lausuntokierrokselle
  33. Fogelholm M, Närvänen E,, Erkkola M ym. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi lapsille ja nuorille. Tilanne Suomessa ja pelisääntöjä markkinoinnin sääntelyyn. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:57 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163546

 

 

Elintarviketeollisuusliiton lobbaus ja viestintä sokeriveroa vastaan

Elintarviketeollisuusliiton lobbaus ja viestintä sokeriveroa vastaan

kirjoittanut | tammi 5, 2023 | Blogi

Epäterveellisiin elintarvikkeisiin suuntautuvaa ns. terveysveroa koskeva keskustelu kiihtyy, mitä lähemmäksi sen toteutuminen tulee. Erityisesti sokeriveroa on eri muodoissaan toteutettu jo kymmenissä maissa ja meilläkin nyt eduskuntakäsittelyssä oleva virvoitusjuomaveron uudistus on pieni askel tähän suuntaan.

Kaupallinen lobbaus uudistusta vastaan on myös kiihtynyt – kaikkia tavanomaisia keinoja käyttäen. Tästä esimerkkinä on äskettäinen Elintarviketeollisuusliiton (ETL) ja Panimo- ja virvoitusteollisuusliiton kysely ja tiedote (3.1.), joka sisältää huomattavaa harhaanjohtamista, kuten seuraavassa osoitetaan.

”Enemmistö suomalaisista ei halua terveysperusteista valmisteveroa, jos se nostaisi ruuan hintaa entisestään.” Epämääräisesti kyselemällä ruuan terveysverosta annetaan käsitys, että ruuan hinta yleensä nousisi. Kuitenkin tosiasiassa on kysymys siitä, että vain runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hinta nousisi, ei ruuan yleensä. Kun asiaa kysyttiin Sosten ja Terve Paino ry:n kyselyssä näin, enemmistö kannatti sokeriveroa. Kysymyshän on vain runsaasti sokeria sisältävistä makeisista, virvoitusjuomista, makeista kekseistä ym. Yleensäkin vastaajien enemmistö kannatti veroinstrumentin käyttöä terveellisen ruokavalion edistämisessä.

”Terveysperustaisen veron kohdistamista kotona käytettäviin raaka-aineisiin, kuten rasvoihin ja öljyihin, lihaan ja lihajalosteisiin, maito- ja kauravalmisteisiin, suolaan ym. vastustetaan”. Tässähän on kysymys siitä, että vero kohdistuisi vain runsaasti sokeria sisältäviin tuotteisiin, eikä se nostaisi yleisesti ruuan hintaa.

”Veron vaikuttavuudesta ihmisten valintoihin ei ole tietoa”. Talouselämän rautainen laki on, että hinta vaikuttaa kulutukseen. Toki sitä enemmän, mitä korkeampi se on. Hyvin vähäisen veron vaikutus jää pieneksi. Sokeriveron vaikutuksista on näyttöä monista maista.

Tiedotteessa sanotaan myös, että tällaisen haittaveron sijasta pitäisi alentaa terveellisten tuotteiden arvonlisäveroa. Tätähän me kaikki kannattaisimme. Asia on kuitenkin tiedotteen harhautusta, koska ETLkin tietää hyvin, että tämä on käytännössä mahdotonta. Se vaatisi tosi vaikeaa EU:n ALV-kantojen määrää koskevan säädöksen muuttamista. Sitä paitsi nykyisessä valtiontalouden tilassa se olisi huomattavan kallista.

Tiedotteessa kannatetaan terveellisyydestä kertovaa Sydänmerkkiä ja kasvisten korostamista ruokalistoilla sekä ammattilaisten ja ravitsemusterapeuttien ohjausta. Näitä asioita me kaikki kannatamme, mutta se ei näytä riittävän. Ravintovalistusta on paljon, mutta väestön lihominen jatkuu muodostaen huomattavan kansanterveyden, soten ja kansantalouden haasteen. Tarvitaan siis enemmän.

Vaikka yksilölliset ja geneettiset tekijät vaikuttavat ihmisen painoon, väestötasolla nopea muutos ihan viime vuosikymmeninä voi johtua vain ympäristötekijöiden muutoksesta. Tarvitaan painavampia toimia juuri elintarvikeympäristön muuttamiseksi terveellisempään suuntaan.

Epäterveellisten tuotteiden verotus ei suinkaan ole ainoa toimi, jolla valtio voi ohjata lihavuuden torjuntaa, mutta sen toteutettavuus on hyvä. Muita kansainvälisesti suositeltuja toimia ovat mm.

  • epäterveellisten tuotteiden markkinoinnin rajoittaminen, erityisesti lapsiin ja nuoriin vetoavan markkinoinnin osalta,
  • selkeät varoittavat päällysmerkinnät,
  • epäterveellisten tuotteiden (makeiset, virvoitusjuomat ym.) paljousalennusten kielto,
  • energiajuomien myyntikielto lapsille ja
  • säännöllisen makean myynnin (automaatit, kioskit) kieltäminen peruskouluissa.

Usein jää huomaamatta, että oikein porrastetun terveysveron vaikutus voi johtua enemmän siitä syystä, että teollisuus muuttaa tuotteita vähäsokerisemmiksi, jotta ne tulevat alempaan veroluokkaan. Näinhän tapahtui mm. Englannissa, jossa porrastettu virvoitusjuomavero vähensi sokerin saantia mutta ei juomien kokonaiskulutusta.

Tällaiset porrastetut haittaverot eivät siis ole elintarviketeollisuudelle haitallisia. Se on hyvin ketterä muuttamaan tuotteittensa koostumusta, niin että liiketoiminta jatkuu – mutta kansanterveys hyötyy.

Viimein on syytä muistaa, kuten mm. Maailmapankki sanoo, että tällaiset haittaverot auttavat paitsi kansanterveyttä ja terveydenhuoltoa myös valtiontaloutta. Nykyisen virvoitusjuomaveron arvioidaan tuova valtiolle vuosittain reilut 200 miljoonaa euroa. Kun juomista tulee kuitenkin vain noin viidesosa suomalaisten sokerista, veron laajentaminen kaikkiin runsaasti sokeria sisältäviin tuoteryhmiin, kuten juuri makeisiin, toisi helposti vuosittain jopa miljardin euron verotuotot – ei lainkaan merkityksetön summa nykyisessä valtiontalouden velkaantumisessa.

Pekka Puska, professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja
Pääjohtaja emeritus, THL

Mihin hallitukselta unohtui terveysvero?

kirjoittanut | loka 27, 2022 | Uutiset

Marinin hallituksen ohjelmassa sanotaan: ”Hallitus selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön kansanterveyttä edistävän veron, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin”. Nyt hallituksen kausi on loppumassa, eikä tällaista selvitystyötä ole edes aloitettu. Sen sijaan valtiovarainministeriö lähetti lausunnolle laatimansa esityksen virvotusjuomaveron uudistamiseksi.

Tällä hetkellä kaikista virvoitusjuomista vero on 32 senttiä litralta. Esityksessä ehdotetaan veron porrastusta siten, että paljon sokeria sisältäviä juomia verotetaan enemmän, mutta mineraalivesillekin jäisi edelleen 19 sentin vero. Mehujuomilta vero poistettaisiin kokonaan.

Oikeaan suuntaan ollaan menossa, kun runsaasti sokeria sisältävien juomien verotusta kiristetään, mutta muilta osin esitys kaipaa viilausta. Lausunnomme ehdotamme, että sokerittomilta juomilta vero pitää poistaa kokonaan. Toteamme myös, että mehujuomien sokeri on aivan yhtä haitallista kuin virvoitusjuomien sokeri. Mutta nämä ovat vain vähäisiä yksityiskohtia.

Terve Painolle ry:lle esitys ei riitä alkuunkaan.

Suomalaiset saavat suurimman osan sokeristaan muista tuotteista kuin virvoitusjuomista: makeisista, kekseistä, makeista leivonnaisista, sokerimuroista. Etenkin lapsia pitää suojella näiden haitoilta. Vaadimme, että hallitusohjelman mukaisesti pitää ryhtyä ripeästi verotuksen keinoilla vähentämään kaikkien runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden kulutusta. Tämä vähentäisi selvästi haitallista sokerin kulutusta, ja porrastettu verotus ohjaisi samalla tuotantoa ja tarjontaa vähemmän sokeria sisältäviin tuotteisiin.

Laajapohjaisella runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden verotuksella valtio voisi helposti saada 500 miljoonan euron vuotuisen verotuoton.

Terve Paino vaatii, että pikaisesti hallitusohjelman mukaisesti asetetaan asiantuntijatyöryhmä selvittämään terveysperustaisen veron toteuttamista ja laatimaan konkreettinen ehdotus laajapohjaisesta sokeriverosta.

Pertti Mustajoki, Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Lue Terve Paino ry:n lausunto valtiovarainministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi virvoitusjuomaverosta annetun lain muuttamisesta

Lue myös blogikirjoitus Sokeri sokeri sokeri

Lihavuus on yhteiskunnan sairaus

kirjoittanut | kesä 20, 2022 | Artikkelit

Nopeaa lihomista kaikissa ihmisryhmissä ei voida selittää millään yksittäisten ihmisten ominaisuuksilla. Sen saattoi aiheuttaa ainoastaan elinympäristön nopea muutos, joka vaikutti koko väestön energiatasapainoon samaan aikaan kaikkialla maassa (Mäki ym. 2021).

Ylipainoa ajatellaan usein yksilöiden motivaatiokysymyksenä. Ylipainoiset eivät vain viitsi riittävästi huolehtia painostaan. Normaalipainoiset ihmettelevät, mikseivät lihavat ”ota itseään niskasta kiinni” ja tee painolleen jotain.

Motivaation puutteesta ei voi olla kyse. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa osallistujille esitettiin kysymys ”Oletteko vakavissanne laihduttanut viimeisen vuoden aikana?” Vastanneista 15–64-vuotiaista naisista joka kolmas ja miehistä joka neljäs vastasi kyllä. Tuloksen perusteella voidaan laskea, että joka vuosi 950 000 suomalaista yrittää vakavissaan laihduttaa. Motivaatiota painonhallintaan löytyy, mutta ongelmana on laihdutusyritysten heikko teho.

Vanhemmiltaan saadun geeniperimän ja lapsuudessa opittujen tottumusten vuoksi yksilöillä on erilaiset mahdollisuudet säilyttää terve paino. Kuten kaikissa geeneissä, myös syömistä ja ruokahalua säätelevissä geeneissä on yksilöiden välistä muuntelua, polymorfiaa (Albuquerque ym. 2015).

Kukaan ei halua olla lihava, mutta tämän päivän ruokamaailmassa suurin osa suomalaisista saa ravinnosta liikaa kaloreita. Terveessä painossa pysyvät enää ne onnekkaat, jotka ovat vanhemmiltaan saaneet edulliset geenit ja lapsuuden.

Lihavuutta pitää ehkäistä, koska sen aiheuttamat aineenvaihdunnan muutokset lisäävät sairastumista 30 sairauteen (Pietilänen ym. 2015). Monet niistä ovat yleisiä kansantauteja.

Suomessa on puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa (THL 2020), joilla melkein kaikilla tauti johtuu vyötärölihavuudesta (Perola ym. 2019). Se on yleisin syy rasvamaksaan ja ohittanut alkoholin maksakirroosin aiheuttajana (Sarwar ym. 2018). Muita seuraamuksia vyötärölihavuudesta ovat verenpaineen nousu ja veren rasva-arvojen häiriöt. Painoindeksi yli 30 kaksinkertaistaa sairastumisriskin sydämen eteisvärinään ja sydäninfarktiin, ja riski aivohalvaukseen ja sydämen vajaatoimintaan on 1,5–2kertainen (Mustajoki 2019).

Väestön lihomisen pääasiallinen aiheuttaja on epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt markkinointi ja kulutus. Tämän päivän ruokaympäristössä valtaosa suomalaisista ei enää kykene pysymään terveessä painossa. Heidän kohdallaan terveellisen syömisen ohjeet toimivat huonosti, koska taipumus lihomiseen on kirjoitettu geeneihin. Tarvitaan yhteiskunnan säätämiä lakeja ja muita säädöksiä, joilla ruokaympäristö voidaan muuttaa terveellisemmäksi.

Suomalaisen yhteiskunnan tehokkaasta toiminnasta hyvä esimerkki on tupakoinnin vähentäminen (THL 2021). Valistus ja ohjeet terveemmän elämän puolesta eivät johtaneet tuloksiin. Sen sijaan maamme päättäjät ovat onnistuneet eduskunnan päätöksillä vähentämään tupakointia. Tulos on saavutettu vaikuttamalla useisiin tupakointiin liittyviin kohtiin: tupakanpoltto kiellettiin julkisissa tiloissa, hintaa nostettiin verottamalla, mainostaminen kiellettiin, myyntiä rajoitettiin ja pakkausmerkinnöistä annettiin tiukkoja määräyksiä.

Lihavuuden vähentämisessäkin tarvitaan useita samaan suuntaan vaikuttavia toimia. Ei ole odotettavissa, että sokeripitoisiin juomiin kohdistuva vero yksinään saisi ylipainoluvut riittävään laskuun. Suomessa pitää ryhtyä toteuttamaan kaikkia mainittuja keinoja, jotta epäterveellisten elintarvikkeiden tarjonta ja kulutus saadaan riittävästi vähenemään.

Hyvä tavoite on pyrkiä siihen, että vuoteen 2030 mennessä Suomen lihavuusluvut palautuvat 1970-luvun tasolle. Ylipainoisten aikuisten määrä vähenee puoleen ja lasten kolmasosaan tämän päivän luvuista.

Lue koko Pertti Mustajoen artikkeli Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä 3/2022

Manifesti terveemmän ruokaympäristön puolesta

Manifesti terveemmän ruokaympäristön puolesta

kirjoittanut | maalis 13, 2022 | Uutiset

Ylipaino on lisääntynyt hälyttävästi. Suomessa on tällä hetkellä 2,9 miljoonaa kansalaista, joilla on ylipainoa. 

Lihavuus lisää sairastumista mm. tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, uniapneaan, nivelrikkoon ja useisiin syöpätyyppeihin.

Yhteiskunnan kannalta on kysymys suurista kustannuksista. Lihavuuden aiheuttamien sairauksien väheneminen pienentäisi sote-palvelujen tarvetta, mikä auttaisi siirtämään voimavaroja muiden sairauksien hoitoon ja vanhustenhuoltoon. 

Yhteiskunnan pitää toimia:
• haittavero runsaasti sokeria sisältäville elintarvikkeille
• haittavero myös runsaasti rasvaa ja suolaa sisältäville tuotteille
• epäterveellisten tuotteiden paljousalennukset on kiellettävä, ja litra- ja kilohinnan pitää olla sama annoskoosta riippumatta
• epäterveellisten ruokien ja juomien markkinointi lapsille tulee kieltää
• energiajuomien myynti alle 15-vuotiaille on kiellettävä
• ruokapakkauksien etuosassa pitää ilmoittaa selvästi näkyvällä merkinnällä, jos tuote sisältää runsaasti energiaa, sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa.

Suomalaisten selvä enemmistä kannattaa näitä keinoja. Taloustutkimuksella teettämämme tutkimus osoitti, että Suomalaiset vaativat poliitikoilta toimia lihavuuden torjuntaan.

Lue Terve Paino ry:n Manifesti terveemmän ruokaympäristön puolesta (pdf).

Terveemmän ruokaympäristön puolesta