kirjoittanut Pertti Mustajoki | joulu 5, 2025 | Blogi
Viime aikoina on yleistynyt käsite ultraprosessoitu ruoka. Se tarkoittaa elintarvikkeita, joita tuotantovaiheessa on siinä määrin työstetty ja muokattu, että sen ravitsemusominaisuudet muuttuvat hyvin usein epäterveellisiksi.
Kotona keitetyt perunat tai kaurapuuro eivät ole ultraprosessoituja. Sen sijaan kauppojen elintarvikehyllyillä on paljon teollisesti tuotettuja ultraprosessoituja elintarvikkeita: makeiset, suklaa, keksit, perunalastut, juustonaksut jne. Nämä kaikki ovat erittäin energiatiheitä ja sen vuoksi päävastuussa suomalaisten lihomiselle.
Aterioiden puolella pitkälle prosessoituja ovat hampurilaistuotteet ja ranskalaiset perunat, joista kaloreita tulee 2-3 kertaa enemmän kuin perinteisistä suomalaisista aterioista.
Hedelmät ja marjat ovat hyvät esimerkit siitä, miten prosessointi muuttaa elintarvikkeen epäterveelliseksi. Syötyinä erittäin terveellisiä, koska kaloreita ei tule liikaa ja vitamiineja on runsaasti. Mutta tehtaassa ne muuttuvat epäterveelliseksi nesteeksi.
Juotu hedelmämehu siirtyy mahalaukusta niin nopeasti suoleen, ettei se ehdi lisätä lainkaan kylläisyyttä. Niistä huolimatta muuta ruokaa syödään yhtä paljon kuin syötäisiin ilman mehua. Jos juo puoli litraa täysmehua päivässä, viikossa kertyy 1400 ylimääräistä kilokaloria, mikä voi nostaa painoa kilon verran kuukaudessa.
Nykyaikana suuri osa syömistämme elintarvikkeista on jollakin tavalla teollisuudessa prosessoitua. Se ei tee niitä vielä epäterveellisiksi, jos ravintokoostumus on hyvä. Mutta monet ultraprosessoidut elintarvikkeet ovat koostumukseltaan hyvin epäterveellisiä.
Wikipedia ilmoittaa, että ”ultraprosessoitu ruoka tarkoittaa teollisesti pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Niitä ovat esimerkiksi teolliset valmisruuat, pikaruuat, makeiset ja virvoitusjuomat”.
Selkeä määritelmä, mutta sana ”jalostettu” on aivan väärä. Ruuat eivät muutu jalommiksi vaan sen vastakohdiksi, joiksi Wikipedia tarjoaa sanoja rappeutunut ja turmeltunut.
Viisainta olisi, jos ruuan yhteydessä sanasta ultraprosessoitu luovuttaisiin kokonaan. Sitä ei tarvita ja se on muutenkin hankala. Kaksi vierasperäistä sanaa ultra ja prosessoitu. Tekoälykin on niiden kanssa hieman ymmällään, koska ”ultra” voi viitata useisiin eri asioihin. Etuliitteenä se tarkoittaa äärimmäisen tai ’tuolla puolen’, kuten sanassa ultraääni.
Ultraprosessoitu-sanan sijasta olisi selkeämpää käyttää esimerkiksi ilmaisua ”teollisesti tuotetut haitalliset” elintarvikkeet.
Pertti Mustajoki, lääkäri, professori
kirjoittanut Pertti Mustajoki | marras 10, 2025 | Blogi
Syksyn tapahtumat ovat olleet huonoja uutisia Suomen demokratialle ja kansalaisten hyvinvoinnille.
Makeiset luokitellaan elintarvikkeiksi, joiden arvonlisävero on 14 %, selvästi alhaisempi kuin muiden kulutustavaroiden 25,5 %. Nykyinen hallitus päätti 2024 kevään riihessä nostaa makeisten arvonlisäveron muiden kulutustavaroiden tasolle. Täysin perusteltu päätös, sillä eiväthän makeiset ole oikeita elintarvikkeita. Ne ovat tarpeettomia ja kaiken lisäksi haitallisia. Lihottavat ja sairastuttavat hampaita. Makeisten arvonlisäveron nosto olisi vähentänyt haitallisten tuotteiden kulutusta ja tuonut valtion kassaan kipeästi kaivattuja lisätuloja.
Arvonlisäveron korotusta seuranneet tapahtumat jäävät häpeällisenä episodina Suomen poliittiseen historiaan.
Helsingin Sanomien kirjoitus 18.9.25 paljasti, miten laajalla rintamalla Fazer lobbasi hallitusta kaataakseen jo kertaalleen päätetyn makeisten arvonlisäveron nostamisen. Hallituksen edustajiin kohdistui yli sata lobbausyhteydenottoa. Lobbauksen seurauksena hallitus perui päätöksensä. Sen sinettinä pääministeri muurasi henkilökohtaisesti Fazerin uuden tehtaan peruskiven.
Fazer-tapahtumat kertoo erittäin huolestuttavasta kehitysestä. Jopa Suomessa – kun käytettävissä on runsaasti rahaa – voidaan palkata suuri lobbarijoukko, joka saa maan hallituksen peruuttamaan jo tehtyjä päätöksiä.
Lobbauksen seuraamukset tahraavat maamme mainetta. Kansalaisjärjestö Transparency Internationalin helmikuussa julkaistussa raportissa Suomi oli saanut maailman maista toiseksi parhaat pisteet vuosittaisessa korruptioindeksissä. Mitenkä Suomi pärjää seuraavassa raportissa?
Makeiset ovat vain yksi haitallisten elintarvikkeiden ryhmä. Ylimääräisiä kaloreita tulee sipseistä, perunalastuista, hampurilaistuotteista, pizzoista jne. Sokerivero ei tietenkään vähennä näiden kulutusta, siihen tarvitaan muita toimia. Niissäkin Suomi on aivan jälkijunassa.
Useat Euroopan maat ovat jo kieltäneet epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin lapsille TV:ssä ja internetissä. Muita keinoja vähentää haitallista kulutusta on kieltää epäterveellisten tuotteiden ”kaksi yhden hinnalla” tarjoukset ja myynti kauppojen kassojen tuntumassa. Mitään näistä ei olla suunnittelemassa Suomessa.
Istuva hallitus on jatkanut linjaa, jonka se niittasi hallitusohjelmassa. Siinä ei todellakaan ole sanaakaan lihavuudesta, vaikka se on kansanterveytemme suurin ja kallein ongelma. Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät joka vuosi terveydenhuoltomme kuluja 3,5 miljardilla eurolla.
Fazerin tapauksen jälkeen ei ole odotettavissa, että nykyisen hallituskauden aikana tehtäisiin mitään epäterveellisten elintarvikkeiden vähentämiseksi. Se merkitsee yhä nousevia terveydenhuollon miljardiluokan kuluja. Ja melkein puolet suomalaisista joutuvat kärsimään lihavuuden aiheuttamista jokapäiväisistä haitoista.
Suomen kaksi miljoonaa aikuista ja 170 000 lasta joutuvat edelleen pärjäämään liikapainoon liittyvien lukuisten ongelmien kanssa. Ajatelkaa millaista puolielämää joutuvat elämään ne 1,2 miljoonaa lihavaa kansalaista, joilla ylimääräisiä kiloja on keskimäärin 25 kiloa. Heikot mahdollisuudet liikkumiseen. Huono yöuni. Melkein kaikilla useita lihavuuden aiheuttamia sairauksia.
Tämä kaikki jatkuu, koska hallituksen ajatusmaailmassa on tärkeämpää huolehtia liikeyritysten voitoista kuin kansalaisten terveydestä. Viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmaan tulisi ottaa vaikuttavia ja asiantuntijoiden esittämiä toimia tuhoisan lihavuusepidemian torjumiseksi.
Pertti Mustajoki, lääkäri, professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja
kirjoittanut Teppo Turkki | loka 24, 2025 | Blogi
Lihavuus kehittyneissä maissa on yksi aikamme suurista kansanterveysongelmista. Siitä on tullut myös valtava taloudellinen ekosysteemi, jossa sekä elintarviketeollisuus että lääketeollisuus hyötyvät. Ensimmäinen luo ongelmaa, toinen myy ratkaisua.
Jo lähes kolmannes suomalaisista on lihavia, ja tilanne on hälyttävä. Kolmannes aikuisista täyttää painoindeksin yli 30 kriteerit. Kyse ei ole vain yksilöllisestä elämäntapavalinnasta, vaan kansanterveydellisestä kriisistä.
Lihavuus altistaa diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille ja monille muille sairauksille, jotka jo nyt maksavat Suomelle suorat ja epäsuorat kustannukset yhteen laskettuna yli kolme miljardia euroa vuodessa.
Ongelma on synnyttänyt uuden lihavuuslääkkeiden markkinan. Novo Nordiskin Ozempic ja Wegovy sekä amerikkalaisen Lillyn Mounjaro ovat lihavuuden ansiosta lääketeollisuuden todellisia kultasuonia.
Mutta lihavuus ei ole yksilön epäonnistumista, vaan poliittisten ja taloudellisten rakenteiden seuraus ruokajärjestelmän suunnitelmallisesta muutoksesta.
1970–80-luvuilla Yhdysvalloissa halvan maissin ylituotanto toi markkinoille korkea-fruktoosipitoisen maissisiirapin, jota alettiin lisätä virvoitusjuomiin, jogurtteihin, leipiin ja jopa kastikkeisiin.
Suomessa virvoitusjuomien kulutus yli kaksinkertaistui 1980–2000-luvuilla. Rasvattomia jogurtteja, snackeja ja keksejä myydään terveellisinä, vaikka ne sisältävät enemmän sokeria kuin alkuperäiset tuotteet.
Hampurilaisaterioita saa valtavina annoksina, ranskalaisia paistetaan halvassa kasviöljyssä. Virvoitusjuomia myydään 1,5 litran pulloissa. Kauppojen herkkuhyllyt ovat kymmenien metrien pituisia. Isot pakkaukset tuntuvat edullisilta ja kassojen vieressä olevat karkit päättyvät herätteinä ostoskoriin.
Kun paljon energiaa sisältävät tuotteet ja ruoka ovat tulleet kaikkialle ympärillemme, keho tekee sen mihin se on geneettisesti ohjelmoitu. Varastoi ylimäärän rasvaksi.
Kun näin rakennettu ympäristö tarjoaa joka paikassa halpoja, energiapitoisia valintoja, lihavuus tulee itsestään. Seuraukset näkyvät kaikissa tilastoissa. 1,2 miljoonaan kliinisesti lihavan suomalaisen sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, kasvattavat terveydenhuollon kustannuksia miljardeilla.
Yksilön syyllistäminen on helppoa, mutta rakenteet tekevät lihavuudesta väistämättömän. On poliittisesti kestämätöntä, että yksi ala lihottaa väestön ja toinen rahastaa sen seuraukset.
Jos ei tehdä mitään, korvattavat lihavuuslääkkeet yhdessä lihavuuden muiden kustannusten kanssa lisäävät muutenkin heikossa hapessa olevan valtiontalouden alijäämää pysyvästi.
Lääkeyhtiöt pystyvät pitämään hinnat korkeina patenttisuojien vuoksi. Näin maksamme laskun kahdesti, ensin elintarvike-, sitten lääketeollisuudelle.
Lihavuuslääkkeistä on tulossa pysyvä ja kallis laastari, jonka kustannukset jäävät veronmaksajille ja lihavuuslääkkeistä tulee pysyvä tulonsiirto julkisista varoista yksityisiin voittoihin.
Sokerivero, epäterveellisten tuotteiden mainonnan kielto, kouluruokailun ja liikunnan tukeminen olisivat yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, jotka vähentäisivät lihavuutta ja säästäisivät miljardeja pitkällä aikavälillä.
Teppo Turkki
Kirjoitus on julkaistu aiemmin (10.10.2025) Apu-lehden kolumnina
Halpa ruoka ja kalliit lääkkeet | Näin lihavuudesta tuli bisnes | Apu
kirjoittanut Pertti Mustajoki | syys 17, 2025 | Blogi
Tuli ostettua keksejä, koska pakkauksen kannessa ilmoitettiin ”100 % kauraa” ja ”runsaskuituinen”, minkä perusteella sitä voisi luulla terveelliseksi.
Kotona tuoteselostetta lukiessa totuus paljastui. Kauraa oli vain 33 % tuotteen painosta. Kauran lisäksi siitä löytyi 25 grammaa sokeria ja runsaasti rasvaa. Siksi tuote on erittäin lihottava, energiaa peräti 440 kilokaloria sataa grammaa kohden.
Fineli-elintarviketietokanta luettelee 50 keksilaatua, joiden kaikkien energiatiheys on selvästi yli 400 ja monien yli 500 kilokaloria sadassa grammassa. Tarkastelin kesäpaikassani Juupajoella pienen lähikauppa Salen keksihyllyjä. Keksejä on myynnissä 30 hyllymetrillä. Yli 20 erilaista keksiä joiden energiatiheys vaihteli 410 – 540 kcal/100 g.
Suomessa lihavuus on suurin ravitsemukseemme liittyvä ongelma. Ruuasta tulee liikaa energiaa – kaloreita – jotka elimistömme siirtää rasvasoluihin. Syötyjen ruokien energiatiheys vaikuttaa ratkaisevasti siihen, paljonko kaloreita tulee elimistöön. Jos syödyn ruoan energiatiheys on keskimäärin alle 150 kilokaria sadassa grammassa, se ei johda lihomiseen. Kekseissä on kolme kertaa enemmän.
Keksit ovat lihottavampia kuin makeiset, joissa energiaa on Fineli-tietokannan mukaan ”vain” 355 kilokaria sadassa grammassa.
Suomeen on puuhattu makeisveroa, jolla nostetaan tuotteen hintaa ja vähennetään kulutusta. Makeisveron sijasta tarvitaan laajapohjainen sokerivero, joka kohdistuu kekseihin, makeisiin ja muihin runsaasti sokeria sisältäviin elintarvikkeisiin.
Pertti Mustajoki
Lääkäri, professori, Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja
kirjoittanut Pekka Puska ja Pertti Mustajoki | syys 14, 2025 | Blogi
On arvioitu, että lihavuudesta aiheutuvat sairaudet merkitsevät sote-järjestelmälle noin 3,5 miljardin euron vuotuiset kustannukset. Sen lisäksi väestön lihavuus heikentää kansallista työn tuottavuutta.
Noin 1,2 miljoonalla suomalaisella aikuisella on liikapainoa keskimäärin 24 kiloa. Sen seurauksena tyypin 2 diabetes on yli puolella miljoonalla ja rasvamaksa noin miljoonalla. Lisäksi lihavuus lisää selvästi uniapneaa, astmaa, kohonnutta verenpainetta, sydämen vajaatoimintaa sekä useita syöpätyyppejä.
Lihavuutta ja siitä aiheutuvia suuria kuluja vähentämällä saataisiin sote-budjetteihin tilaa ja voitaisiin lisätä kansallista työn tuottavuutta. Valtion budjetista vastaavan hallituksen tulisi tehdä osuutensa. Kymmenien tuhansien tupakka- ja liikennekuolemien väheneminenkään ei olisi ollut mahdollista pelkällä valistuksella ilman toteutettuja lainsäädäntötoimia.
Konkreettisia ja vaikuttavia politiikkatoimia ovat lihottavien ja epäterveellisten elintarvikkeiden haittaverot, jotka sitä paitsi tuovat valtiolle lisätuloja vähentäen epätoivottujen leikkausten tarvetta.
Pekka Puska, professori, puheenjohtaja
Pertti Mustajoki, professori, varapuheenjohtaja
Terve Paino ry
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehden Lukijalta-palstalla 11.9.2025:
Pekka Puska ja Pertti Mustajoki: Lihavuus rasittaa sote-järjestelmää
