kirjoittanut Terve paino | huhti 20, 2026 | Uutiset
Enemmistö suomalaisista, 55 prosenttia, kannattaa sokeriveroa, joka kohdistuisi kaikkiin runsaasti sokeria sisältäviin tuotteisiin, kuten makeisiin ja kekseihin. Terve Paino ry:n tuoreen kyselyn toteutti tutkimuslaitos Verian ja siihen vastasi 1045 henkilöä.
Nykyinen virvoitusjuomavero koskee sokeripitoisia juomia, jotka kattavat vain noin viidenneksen suomalaisten sokerin saannista. Vero tulisikin laajentaa myös muihin runsaasti sokeria sisältäviin tuotteisiin, kuten makeisiin. Kun nykyinen virvoitusjuomavero tuottaa noin 250 miljoonaa euroa vuodessa, samoilla kriteereillä sokerivero toisi valtiolle 500-1000 miljoonan euron vuotuiset lisätulot.
– Tutkimuksen mukaan hallituksella olisi väestön tuki tällaiselle haittaverolle. Se toisi valtiolle todella merkittävän summan nykyisessä taloustilanteessa ja samalla auttaisi kansanterveyttä. Veron voi välttää, jos ei käytä runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita, ja sen porrastus sokeripitoisuuden mukaan edistäisi tuotteiden sokeripitoisuuden vähentämistä, toteaa Terve Paino ry:n puheenjohtaja professori Pekka Puska.
– Sokerivero auttaisi erityisesti lasten ylipainon torjunnassa. Suomessa ylipainoa lapsilla ja nuorilla on kolme kertaa enemmän kuin 40 vuotta sitten. Se näkyy jo nyt lasten rasvamaksan, diabeteksen ja muiden sairauksien yleistymisenä, puhumattakaan vaikutuksista aikuisiässä, sanoo professori Pertti Mustajoki, Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja.
Suomessa on 1,2 miljoonaa aikuista, joilla painoindeksi 30 ylittyy. Lihavuus sotkee aineenvaihduntaa ja aiheuttaa kymmeniä sairauksia. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi väestön lihavuus aiheuttaa monen miljardin kustannukset terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle.
– Suomalaisen väestön ja erityisesti lasten ja nuorten nopea lihominen on seurausta ruokaympäristön muutoksesta ja sen mukana liian runsaasta kalorien saannista. Sokeriveron avulla voidaan vähentää haitallista sokerin kulutusta ja siten edistää ylipainon torjuntaa, toteaa Puska.
kirjoittanut Pekka Puska | huhti 1, 2026 | Blogi
Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm kirjoitti Lääkärilehdessä otsikolla ”Ruoan terveysperusteinen verottaminen on vaikeampaa kuin luulisi”. Tästä on helppo olla samaa mieltä, mutta veron esteenä vaikeus ei saisi olla. Lihavuudesta on tullut yksi suurimmista kansanterveyden ja soten ongelmista.
Hinta vaikuttaa kiistattomasti kulutukseen, ja sillä voi vähentää haitallista kulutusta. Fogelholmin yksi huoli on, että korotus siirtää kulutukseen toiseen haitalliseen tuotteeseen. Virvoitusjuomaveron kohdalla tätä ei ole kansainvälisissä tutkimuksissa merkittävästi osoitettu. Myönteisiä vaikutuksia on havaittu.
Laaja-alainen eli kaikkia runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita koskeva vero lisäksi ehkäisisi siirtymistä.
Fogelholm huomauttaa oikein, että virvoitusjuomien osuus sokerin saannista on Suomessa pieni. Finravinto-tutkimuksen mukaan sokerista noin viidennes tulee juomista. Virvoitusjuomavero tuottaa vuodessa noin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Laaja sokerivero toisi samoilla kriteereillä yli miljardi euroa, mikä ei olisi vähäpätöistä valtion taloudelle.
Fogelholmin mukaan vero rankaisisi pienituloisia. Näin sanottiin aikoinaan myös tupakkaverosta. On myös huomautettu, että koskemalla erityisesti vähävaraisempia vero auttaisi tasoittamaan terveyseroja ja vaikuttaisi erityisesti lapsiin.
Fogelholm on huomauttanut myös, ettei sokerin kulutus ole Suomessa ole erityisen suurta. Lasten ja nuorten ylipainoon on sokerilla kuitenkin osuutta. Vero ei sitä yksi ratkaisisi. Tarvitaan muitakin väestötason toimia, kuten markkinointiin puuttumista, joka ei sekään ole helppoa. Mutta kun tiedämme ongelman laajuuden ja seuraukset, tarvitaan toimenpiteitä vaikuttamaan konkreettisesti lihomisen taustalla olevaan ruokaympäristöön.
Maailmanpankin raportin mukaan sokerivero vähentää haitallista kulutusta, edistää porrastettuna tuotekehitystä terveellisempään suuntaan ja on signaali yhteiskunnan toivomista muutoksista. Lisäksi se tuo valtiolle varoja.
kirjoittanut Pertti Mustajoki | joulu 5, 2025 | Blogi
Viime aikoina on yleistynyt käsite ultraprosessoitu ruoka. Se tarkoittaa elintarvikkeita, joita tuotantovaiheessa on siinä määrin työstetty ja muokattu, että sen ravitsemusominaisuudet muuttuvat hyvin usein epäterveellisiksi.
Kotona keitetyt perunat tai kaurapuuro eivät ole ultraprosessoituja. Sen sijaan kauppojen elintarvikehyllyillä on paljon teollisesti tuotettuja ultraprosessoituja elintarvikkeita: makeiset, suklaa, keksit, perunalastut, juustonaksut jne. Nämä kaikki ovat erittäin energiatiheitä ja sen vuoksi päävastuussa suomalaisten lihomiselle.
Aterioiden puolella pitkälle prosessoituja ovat hampurilaistuotteet ja ranskalaiset perunat, joista kaloreita tulee 2-3 kertaa enemmän kuin perinteisistä suomalaisista aterioista.
Hedelmät ja marjat ovat hyvät esimerkit siitä, miten prosessointi muuttaa elintarvikkeen epäterveelliseksi. Syötyinä erittäin terveellisiä, koska kaloreita ei tule liikaa ja vitamiineja on runsaasti. Mutta tehtaassa ne muuttuvat epäterveelliseksi nesteeksi.
Juotu hedelmämehu siirtyy mahalaukusta niin nopeasti suoleen, ettei se ehdi lisätä lainkaan kylläisyyttä. Niistä huolimatta muuta ruokaa syödään yhtä paljon kuin syötäisiin ilman mehua. Jos juo puoli litraa täysmehua päivässä, viikossa kertyy 1400 ylimääräistä kilokaloria, mikä voi nostaa painoa kilon verran kuukaudessa.
Nykyaikana suuri osa syömistämme elintarvikkeista on jollakin tavalla teollisuudessa prosessoitua. Se ei tee niitä vielä epäterveellisiksi, jos ravintokoostumus on hyvä. Mutta monet ultraprosessoidut elintarvikkeet ovat koostumukseltaan hyvin epäterveellisiä.
Wikipedia ilmoittaa, että ”ultraprosessoitu ruoka tarkoittaa teollisesti pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Niitä ovat esimerkiksi teolliset valmisruuat, pikaruuat, makeiset ja virvoitusjuomat”.
Selkeä määritelmä, mutta sana ”jalostettu” on aivan väärä. Ruuat eivät muutu jalommiksi vaan sen vastakohdiksi, joiksi Wikipedia tarjoaa sanoja rappeutunut ja turmeltunut.
Viisainta olisi, jos ruuan yhteydessä sanasta ultraprosessoitu luovuttaisiin kokonaan. Sitä ei tarvita ja se on muutenkin hankala. Kaksi vierasperäistä sanaa ultra ja prosessoitu. Tekoälykin on niiden kanssa hieman ymmällään, koska ”ultra” voi viitata useisiin eri asioihin. Etuliitteenä se tarkoittaa äärimmäisen tai ’tuolla puolen’, kuten sanassa ultraääni.
Ultraprosessoitu-sanan sijasta olisi selkeämpää käyttää esimerkiksi ilmaisua ”teollisesti tuotetut haitalliset” elintarvikkeet.
Pertti Mustajoki, lääkäri, professori
kirjoittanut Pertti Mustajoki | marras 10, 2025 | Blogi
Syksyn tapahtumat ovat olleet huonoja uutisia Suomen demokratialle ja kansalaisten hyvinvoinnille.
Makeiset luokitellaan elintarvikkeiksi, joiden arvonlisävero on 14 %, selvästi alhaisempi kuin muiden kulutustavaroiden 25,5 %. Nykyinen hallitus päätti 2024 kevään riihessä nostaa makeisten arvonlisäveron muiden kulutustavaroiden tasolle. Täysin perusteltu päätös, sillä eiväthän makeiset ole oikeita elintarvikkeita. Ne ovat tarpeettomia ja kaiken lisäksi haitallisia. Lihottavat ja sairastuttavat hampaita. Makeisten arvonlisäveron nosto olisi vähentänyt haitallisten tuotteiden kulutusta ja tuonut valtion kassaan kipeästi kaivattuja lisätuloja.
Arvonlisäveron korotusta seuranneet tapahtumat jäävät häpeällisenä episodina Suomen poliittiseen historiaan.
Helsingin Sanomien kirjoitus 18.9.25 paljasti, miten laajalla rintamalla Fazer lobbasi hallitusta kaataakseen jo kertaalleen päätetyn makeisten arvonlisäveron nostamisen. Hallituksen edustajiin kohdistui yli sata lobbausyhteydenottoa. Lobbauksen seurauksena hallitus perui päätöksensä. Sen sinettinä pääministeri muurasi henkilökohtaisesti Fazerin uuden tehtaan peruskiven.
Fazer-tapahtumat kertoo erittäin huolestuttavasta kehitysestä. Jopa Suomessa – kun käytettävissä on runsaasti rahaa – voidaan palkata suuri lobbarijoukko, joka saa maan hallituksen peruuttamaan jo tehtyjä päätöksiä.
Lobbauksen seuraamukset tahraavat maamme mainetta. Kansalaisjärjestö Transparency Internationalin helmikuussa julkaistussa raportissa Suomi oli saanut maailman maista toiseksi parhaat pisteet vuosittaisessa korruptioindeksissä. Mitenkä Suomi pärjää seuraavassa raportissa?
Makeiset ovat vain yksi haitallisten elintarvikkeiden ryhmä. Ylimääräisiä kaloreita tulee sipseistä, perunalastuista, hampurilaistuotteista, pizzoista jne. Sokerivero ei tietenkään vähennä näiden kulutusta, siihen tarvitaan muita toimia. Niissäkin Suomi on aivan jälkijunassa.
Useat Euroopan maat ovat jo kieltäneet epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin lapsille TV:ssä ja internetissä. Muita keinoja vähentää haitallista kulutusta on kieltää epäterveellisten tuotteiden ”kaksi yhden hinnalla” tarjoukset ja myynti kauppojen kassojen tuntumassa. Mitään näistä ei olla suunnittelemassa Suomessa.
Istuva hallitus on jatkanut linjaa, jonka se niittasi hallitusohjelmassa. Siinä ei todellakaan ole sanaakaan lihavuudesta, vaikka se on kansanterveytemme suurin ja kallein ongelma. Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät joka vuosi terveydenhuoltomme kuluja 3,5 miljardilla eurolla.
Fazerin tapauksen jälkeen ei ole odotettavissa, että nykyisen hallituskauden aikana tehtäisiin mitään epäterveellisten elintarvikkeiden vähentämiseksi. Se merkitsee yhä nousevia terveydenhuollon miljardiluokan kuluja. Ja melkein puolet suomalaisista joutuvat kärsimään lihavuuden aiheuttamista jokapäiväisistä haitoista.
Suomen kaksi miljoonaa aikuista ja 170 000 lasta joutuvat edelleen pärjäämään liikapainoon liittyvien lukuisten ongelmien kanssa. Ajatelkaa millaista puolielämää joutuvat elämään ne 1,2 miljoonaa lihavaa kansalaista, joilla ylimääräisiä kiloja on keskimäärin 25 kiloa. Heikot mahdollisuudet liikkumiseen. Huono yöuni. Melkein kaikilla useita lihavuuden aiheuttamia sairauksia.
Tämä kaikki jatkuu, koska hallituksen ajatusmaailmassa on tärkeämpää huolehtia liikeyritysten voitoista kuin kansalaisten terveydestä. Viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmaan tulisi ottaa vaikuttavia ja asiantuntijoiden esittämiä toimia tuhoisan lihavuusepidemian torjumiseksi.
Pertti Mustajoki, lääkäri, professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja
kirjoittanut Teppo Turkki | loka 24, 2025 | Blogi
Lihavuus kehittyneissä maissa on yksi aikamme suurista kansanterveysongelmista. Siitä on tullut myös valtava taloudellinen ekosysteemi, jossa sekä elintarviketeollisuus että lääketeollisuus hyötyvät. Ensimmäinen luo ongelmaa, toinen myy ratkaisua.
Jo lähes kolmannes suomalaisista on lihavia, ja tilanne on hälyttävä. Kolmannes aikuisista täyttää painoindeksin yli 30 kriteerit. Kyse ei ole vain yksilöllisestä elämäntapavalinnasta, vaan kansanterveydellisestä kriisistä.
Lihavuus altistaa diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille ja monille muille sairauksille, jotka jo nyt maksavat Suomelle suorat ja epäsuorat kustannukset yhteen laskettuna yli kolme miljardia euroa vuodessa.
Ongelma on synnyttänyt uuden lihavuuslääkkeiden markkinan. Novo Nordiskin Ozempic ja Wegovy sekä amerikkalaisen Lillyn Mounjaro ovat lihavuuden ansiosta lääketeollisuuden todellisia kultasuonia.
Mutta lihavuus ei ole yksilön epäonnistumista, vaan poliittisten ja taloudellisten rakenteiden seuraus ruokajärjestelmän suunnitelmallisesta muutoksesta.
1970–80-luvuilla Yhdysvalloissa halvan maissin ylituotanto toi markkinoille korkea-fruktoosipitoisen maissisiirapin, jota alettiin lisätä virvoitusjuomiin, jogurtteihin, leipiin ja jopa kastikkeisiin.
Suomessa virvoitusjuomien kulutus yli kaksinkertaistui 1980–2000-luvuilla. Rasvattomia jogurtteja, snackeja ja keksejä myydään terveellisinä, vaikka ne sisältävät enemmän sokeria kuin alkuperäiset tuotteet.
Hampurilaisaterioita saa valtavina annoksina, ranskalaisia paistetaan halvassa kasviöljyssä. Virvoitusjuomia myydään 1,5 litran pulloissa. Kauppojen herkkuhyllyt ovat kymmenien metrien pituisia. Isot pakkaukset tuntuvat edullisilta ja kassojen vieressä olevat karkit päättyvät herätteinä ostoskoriin.
Kun paljon energiaa sisältävät tuotteet ja ruoka ovat tulleet kaikkialle ympärillemme, keho tekee sen mihin se on geneettisesti ohjelmoitu. Varastoi ylimäärän rasvaksi.
Kun näin rakennettu ympäristö tarjoaa joka paikassa halpoja, energiapitoisia valintoja, lihavuus tulee itsestään. Seuraukset näkyvät kaikissa tilastoissa. 1,2 miljoonaan kliinisesti lihavan suomalaisen sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, kasvattavat terveydenhuollon kustannuksia miljardeilla.
Yksilön syyllistäminen on helppoa, mutta rakenteet tekevät lihavuudesta väistämättömän. On poliittisesti kestämätöntä, että yksi ala lihottaa väestön ja toinen rahastaa sen seuraukset.
Jos ei tehdä mitään, korvattavat lihavuuslääkkeet yhdessä lihavuuden muiden kustannusten kanssa lisäävät muutenkin heikossa hapessa olevan valtiontalouden alijäämää pysyvästi.
Lääkeyhtiöt pystyvät pitämään hinnat korkeina patenttisuojien vuoksi. Näin maksamme laskun kahdesti, ensin elintarvike-, sitten lääketeollisuudelle.
Lihavuuslääkkeistä on tulossa pysyvä ja kallis laastari, jonka kustannukset jäävät veronmaksajille ja lihavuuslääkkeistä tulee pysyvä tulonsiirto julkisista varoista yksityisiin voittoihin.
Sokerivero, epäterveellisten tuotteiden mainonnan kielto, kouluruokailun ja liikunnan tukeminen olisivat yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, jotka vähentäisivät lihavuutta ja säästäisivät miljardeja pitkällä aikavälillä.
Teppo Turkki
Kirjoitus on julkaistu aiemmin (10.10.2025) Apu-lehden kolumnina
Halpa ruoka ja kalliit lääkkeet | Näin lihavuudesta tuli bisnes | Apu
