Elintarviketeollisuus, lobbaus ja suomalaisten terveys

kirjoittanut Pertti Mustajoki | tammi 23, 2024 | Artikkelit

Runsaat viisitoista vuotta sitten EU:ssa suunniteltiin elintarvikkeiden pakkausten etuosaan liikennevaloja. Niiden väreistä ruokakaupan asiakas voisi yhdellä silmäyksellä arvioida tuotteen terveellisyyden tai epäterveellisyyden.

Projekti edistyi, ja vuonna 2010 liikennevalot olivat edenneet EU-parlamenttiin. Direktiiviehdotuksen hylkäämiseksi oli käynnistynyt ennenkuulumattoman laaja lobbauskampanja, jota elintarviketeollisuus rahoitti miljardilla eurolla (1). Meppien äänestyksessä lakiesitys kumottiin.

Ruokaliikennevalojen torppaamisesta on kulunut neljätoista vuotta, eikä vieläkään ruokakauppojen asiakkaille anneta tietoa elintarvikkeiden terveellisyydestä tavalla, jota useimpien kansalaisten olisi mahdollista ymmärtää.

Vuonna 2011 Tanskassa hyväksyttiin maailman ensimmäinen rasvavero, jonka tarkoitus oli vähentää haitallisen kovan rasvan käyttöä. Veron valmistelun aikana Tanskan elintarviketeollisuuden edustajat olivat voimakkaasti lobanneet sitä vastaan. Veron voimaan tultua he kantelivat EU-komissioon ja aloittivat oikeusjutun Kööpenhaminassa. Sen seurauksena Tanska seuraavana vuonna perääntyi ja perui rasvaveron (2).

Järjestelmällistä vaikuttamista

Edellä kerrotut ovat esimerkkejä siitä, miten elintarviketeollisuuden suuret ja vaikutusvaltaiset yritykset toimivat voidakseen pidäkkeettömästi toteuttaa liiketoimintaansa.

Tiedämme paljon globaalin elintarviketeollisuuden toiminnasta, koska kansanterveyteen ja liike-elämän strategioihin perehtyneet tiedemiesten ryhmät ovat tutkineet aihetta enenevässä määrin.

Toiminnan takana ovat pääasiassa isot liikeyritykset, jotka valmistavat tehtaissa pitkälle prosessoituja elintarvikkeita. Niistä on kehitetty tieteellisellä tarkkuudella tuotteita, jotka ovat houkuttelevia ja helposti nautittavissa. Samalla ne tehtaan prosesseissa ovat muuttuneet usein epäterveelliseksi.

Suoran lobbauksen ohella elintarviketeollisuus harrastaa monenlaista muuta vaikuttamista.

Erilaisten medioiden kautta korostetaan yksilön vastuuta ruokavalinnoissa. Jos säätelyä suunnitellaan, puhutaan ”nanny state” holhousvaltioista ja ruokafasisteista. Korostetaan liikunnan merkitystä tärkeimpänä tekijänä kansanterveyden kannalta.  Elintarviketeollisuus väittää ettei ole ”good or bad foods” – siis mitkään elintarvikeluokat (limonadit, makeiset, pikaruoka ym.) eivät saa olla muuttamisen kohteena. Kritisoidaan  epäterveellisten elintarvikkeiden haittoja selvittäneitä tutkimuksia roskatieteeksi (3,4).

Suomessa Elintarviketeollisuusliitto käyttää samoja fraaseja kuin ulkomaiset vastaavat. Lehtikirjoittelusta lainattua: ”Ruokia ja juomia on mahdotonta arvottaa terveellisiin tai epäterveellisiin, sillä terveys on monitahoinen kokonaisuus” ja  ”Terveystavoitteisiin pyrittäessä vaikuttavampaa kuin tuotekohtaiset verot on kiinnittää huomiota ravinnon laatuun, fyysiseen aktiivisuuteen, hyviä elintapoja edistävään kasvatukseen ja neuvontaan sekä ihmisten kannustamiseen ottaa itse vastuuta terveydestään ja hyvinvoinnistaan” (5).

Epäterveellisten elintarvikkeiden verottamisen väitetään olevan heikkotehoista, ”terveysverosta jäisi jäljelle pelkkä hallinnollinen taakka” (6).

Alan tutkijat ovat todenneet, että elintarviketehtaat ja niiden edustajat käyttävät paljolti samoja keinoja kuin tupakkateollisuus muutama vuosikymmen sitten, kun Suomi ja monet muut maat ryhtyivät rajoittamaan tupakkatuotteiden markkinointia ja kielsivät tupakoinnin julkisilla paikoilla (3,4,7)

Kaikkialla elintarviketeollisuus on ollut erittäin ärhäkkä, kun epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia yritetään rajoittaa. Tämän kirjoituksen alussa mainittu esimerkki kertoo, ettei edes selkeämpää informaatiota tuotteen ravintosisällöstä hyväksytä elintarvikepakkauksissa.

Löytyykö aggressiivisen vastustamisen taustalta salaisia julkilausumattomia syitä, jotka liittyvät elintarvikkeiden kulutukseen?

Kun paino nousee energiantarve kasvaa

Lihominen lisää energian eli kaloreiden tarvetta. Tämä on yksinkertainen fysikaalinen totuus, ”isompi kone” kuluttaa enemmän energiaa. Suuremman kehon perustoimintojen ylläpitoon tarvitaan enemmän energiaa. Energiantarve kasvaa myös sen vuoksi, että kävellessä painavamman kehon liikuttaminen kuluttaa enemmän kaloreita.

Energian kulutuksen mittauksissa on todettu, että 15 kilon painon nousu lisää energiantarvetta 500 – 600 kilokalorin verran vuorokaudessa (8). Ylläpitääkseen painoaan 15 kiloa ylipainoisen henkilön on saatava keskimäärin tuon verran ylimääräisiä kaloreita joka päivä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuoden tulosten perusteella painoindeksi 30 ylittyy 1 200 000 suomalaisella. Heillä on ylimääräistä paino vähintään 15 kiloa, mutta monilla liikapainoa on 30 tai 40 kiloa. Tämän perusteella voidaan arvioida, että noilla 1,2 miljoonalla on keskimäärin ylimääräistä painoa ainakin 20 kiloa.

Kaksikymmentä kiloa ylipainoa lisää energiantarvetta noin 700 kilokaloria päivässä. Tervepainoisiin verrattuna Suomen 1,2 miljoonaa lihavaa tarvitsee kehon ylläpitoon ja liikkumiseen vuoden jokaisena päivänä yhteensä 850 000 000 – melkein miljardi – ylimääräistä kilokaloria.

Tämä ihmisen fysiologiaan liittyvä yksinkertainen tosiasia on julkista tietoa ja varmasti kaikkien suurten elintarvikkeita tuottavien yritysten tiedossa.

Onko taustalla häikäilemätön suunnitelma lisätä elintarvikkeiden kulutusta?

Olisi naiivia ajatella, etteivät maailman ja Suomen elintarviketeollisuus olisi tietoisia siitä, että globaali lihavuusepidemia on heidän kannaltaan hyödyllinen.

Voidaan yksinkertaisesti laskea, paljonko ylimääräiset 850 000 000 kilokaloria lisää elintarvikkeiden myyntiä Suomessa vuoden jokaisena päivänä:

• 200 g karkkipusseja 1 500 000 kpl
• tai 200 g sipsipusseja 810 000 kpl
• tai litran täysmehutölkkejä 1 700 000 kpl
• tai Big Mac hampurilaisaterioita 1 221 000 kpl

Maailman johtavassa lihavuusmaassa USA:ssa nämä luvut voidaan kertoa sadalla. Kun laskee maailman kahden miljardin ylipainoisen ihmisen tarvitseman ylimääräisen ruokamäärän, päädytään tähtitieteellisiin lukuihin. Väestön lihominen on selvästi edistänyt elintarviketeollisuuden liiketoimintaa.

Ehkä tämä selittää sen määrätietoisuuden, jolla elintarviketeollisuuden etujärjestöt ja lobbarit kaikkialla vastustavat terveysveroja ja säädöksiä, jotka suojelisivat ihmisiä liiallisilta kaloreilta?

Suomessa pieni toivon kipinä hiipui

Edellisen hallituksen viimeisiä toimia oli virvoitusjuomien verottamisen muuttaminen terveyden suuntaan. Viime vuoden huhtikuussa eduskunta hyväksyi virvoitusjuomalain muutoksen, jossa veroaste nousee sokeripitoisuuden mukaan. Maailmalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että sokerijuomia verottamalla voidaan huomattavasti vähentää haitallisten sokerijuomien kulutusta (9,10).

Virvoitusjuomalaki on parhaillaan EU:ssa hyväksyttävänä. Toivottavasti Brysselin tai jonkun jäsenmaan lobbariarmeija ei onnistu torpedoimaan eduskuntamme päätöstä.

Edellisen hallituksen toimet antoivat toivoa siitä, että meillä vihdoin ryhdytään tosissaan torjumaan lihavuutta, suomalaisten suurinta sairastuttajaa.

Toivo terveemmästä tulevaisuudesta romahti, sillä nykyisen hallituksen ohjelmassa ei mainita lainkaan sanaa lihavuus.

Vaikea kuvitella, etteivät hallitusohjelman laatijat olisi olleet tietoisia

• että neljässäkymmenessä vuodessa Suomessa lihavien määrä on aikuisilla kaksinkertaistunut ja lapsilla kolminkertaistunut
• että samaan tahtiin lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat huimasti lisääntyneet (11)
• että lihavuussairaudet aiheuttavat kymmenen prosenttia terveydenhuoltomme kuluista ja elinkeinoelämälle vielä suuremmat kustannukset sairaslomien ja varhaisemman eläkkeelle siirtymisen vuoksi (12)
• että pääsyy lihavuuden yleistymiseen on huomattavasti lisääntynyt epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi ja tarjonta (13,14,15)

Uudessa hallitusohjelmassa on kolmen sivun selostus Suomi liikkeelle -ohjelmasta, jossa esitetään 16 erilaista toimenpidettä liikkumisen lisäämiseksi. ”Vahvistetaan liikuntaosaamista”, ”kannustetaan kehittämään päiväkoteja lähiliikuntapaikoiksi”, ”sisällytetään pallo äitiyspakkaukseen”, ”edistetään luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua” jne.

Miksi hallitusohjelmassa annetaan kolme sivua liikunnan lisäämisille, vaikka minkään ehdotuksen kohdalla ei ole mitään näyttöä siitä, että niillä oikeasti voidaan edistää liikuntaa?

Miksi hallitusohjelmassa sivuutetaan kokonaan lihavuuden ehkäiseminen, vaikka erittäin yleinen ja edelleen lisääntyvä lihavuus aiheuttaa mittavan kansanterveydellisen ja kansantaloudellisen ongelman, joka olisi poliittisin toimin suuresti hillittävissä? (16)

On aivan ilmeistä, että elintarviketeollisuus on vaikuttanut hallitusohjelman linjauksiin.

Lopuksi

Suomessa tuotetaan paljon laadukkaita ja terveellisiä elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita. Suomalaisissa ruokakaupoissa on loistavat valikoimat, joista on mahdollisuus valita terveellisiä ja monipuolisia aineksia tai valmiita tuotteita kotona syötäviksi.

Ongelmana ovat kuitenkin teollisesti tuotetut lihottavat ja muutenkin epäterveelliset tuotteet. Sokerijuomat, makeiset, keksit, perunalastut ja muut sipsituotteet, hampurilaistuotteet, pitsat jne. Ne ovat saaneet yhä enemmän hyllytilaa ruokakaupoissa ja levinneet myös rautakauppoihin ja muihin ei-elintarvikkeita myyviin liikkeisiin. Myyntiä lisätään ”kaksi yhden hinnalla” tarjouksilla.

Ihmiset haluavat pysyä terveinä eikä kukaan halua lihoa. Väestökyselyn mukaan suomalaisten selvä enemmistö toivoo virvoitusjuomaveron lisäksi yleistä sokerituotteiden veroa ja haluaa kieltää epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamisen lapsille.

Käytetyt lähteet

1. Corporate Europe Observatory: A red light for consumer information. Internet sivu 10.6.2010, netissä
2. Bödger M, Pisinger C, Toft U, Jorgensen T. The rise and fall of the world´s first fat tax. Health Policy 2015;119:737-42.
3. Moodie R, Stuckler D, Monteiro C ym. Profits and pandemics: prevention of harmful effects of tobacco, alcohol, and ultra-processed food and drink industries. Lancet 2013;381:670-9
4. Brownell KD, Warner KE. The perils of ignoring history: Big tobacco played dirty and millions died. How similar is food? Milbank Quart 2009;87:159-94.
5. Tammivuori H, johtaja, Elintarviketeollisuusliitto ry. Virvoitusjuomaverolla kerätään valtiolle verotuloja. HS Mielipide 20.11.2019
6. Elintarviketeollisuusliiton kotisivut 18.1.2023
7. Capewell S, Lloyd-Williams F. The role of the food industry in health: lessons from tobacco? Br Med Bull 2018, 1-13.
8. Leibel RL, Rosenbaum M, Hirsch J. Changes in energy expenditure resulting from altered body weight. New Engl J Med 1995;332:621-8.
9. Kaplan S, White JS, Madsen KA ym. Evaluation of changes in prices a purchases following implementation of sugar-sweetwned beverage taxs across the US. JAMA Health Forum 2024;5:e234737.
10. Hattersley L, Mandeville KL. Global coverage and design of sugar-sweetened taxes. JAMA Network Open 2023;6:e231412.
11. Lihavuus aiheuttaa sairauksien suman | Terve Paino
12. Lihavuus Suomessa – enemmän sairaita ja taantuvaa taloutta | Terve Paino