kirjoittanut Pertti Mustajoki | heinä 17, 2021 | Blogi
Kesäkuun lopulla Helsingin Sanomien mielipide-osastolla Elintarviketeollisuusliitto puolusti epäterveellisten tuotteiden pidäkkeetöntä tarjontaa (HS 23.6.21). Kirjoitus poiki useita mielipiteitä, joissa kannatettiin terveysveroja ja muuta yhteiskunnan säätelyä niiden tarjonnan ja kulutuksen vähentämiseksi.
Terve Paino lähetti Hesariin vastineen, jossa kumoamme Elintarviketeollisuuden esittämiä virheellisiä väittämiä. Ja peräänkuulutamme vastuullisuutta suomalaisten terveydestä. Koska vastinetta ei julkaistu, julkaisemme sen omilla sivuillamme.
Elintarviketeollisuus sivuutti kokonaan epäterveellisten elintarvikkeiden aiheuttamat haitat.
Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että koko maailmaa koettelevan ylipainoepidemian pääasiallinen syy on tavattomasti runsastunut ruokaympäristö ja epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt tarjonta.
Suurin osa suomalaisista on ylipainoisia. Lihavuuden aiheuttamat sairaudet, kuten kakkostyypin diabetes, ovat jyrkästi lisääntyneet. Voittoa tavoittelevien yritysten epäterveelliset tuotteet lisäävät sairauksia, joiden hoito jää yhteiskunnan maksettavaksi. Ylipaino heikentää myös työllisyyttä, koska lihavuussairaudet lisäävät työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.
Tässä tilanteessa on oikeutettua ja välttämätöntä, että yhteiskunta ryhtyy ehkäisemään sairauksia vaikuttamalla epäterveellisten elintarvikkeiden kulutukseen.
Kirjoituksessaan ETL korostaa terveysverojen mallinnusten heikkouksia. Väittääkö se, ettei hinta vaikuta kuluttajien ostopäätöksiin? Miksi elintarvikeketjut kilpailevat asiakkaista halpuuttamalla hintoja? Miksi elintarvikkeiden mainossivut ovat täynnä tarjoushintoja, ja ruokakaupan asiakkaita houkutellaan ”kaksi yhden hinnalla” -tarjouksilla?
Kirjoituksessa mainitaan, että terveysperusteinen verotus vaikuttaisi laajasti, myös julkisen ruokapalvelun tarjoamaan ruokaan. Väite osoittaa ettei ETL ole sisäistänyt terveysverojen todellista luonnetta. Verot kohdistuisivat ainoastaan epäterveellisimpiin tuotteisiin. Ei julkisissa ruokapalveluissa ole tarjolla sokeripitoisia virvoitusjuomia, makeisia ja perunalastuja.
ETL:lla ei ole kovin mairittelevaa käsitystä edustamansa teollisuusalan kyvyistä turvata liiketoimintansa. Se pelkää terveysverojen murskaavan elintarvikealan kilpailukyvyn.
Niissä maissa, joissa terveysveroja on toteutettu, elintarviketeollisuus on ketterästi reagoinut tilanteeseen ja verotusta välttääkseen kehittänyt tuotteitaan terveellisemmiksi. Epäterveellisten tuotteiden kulutus vähenee ja elintarviketeollisuuden liiketoiminta menestyy.
Elintarviketeollisuuden kannattaisi kuunnella kaupan asiakkaitten ajatuksia tämän päivän supermarkettien tarjonnasta. Suomalaisten enemmistö on huolissaan houkuttelevien ja epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntyneestä markkinoinnista. Vuoden alussa julkaistussa väestökyselyssä 59 % vastaajista kannattaa sokeriveroa, vain 29 % vastustaa.
Pertti Mustajoki
Pekka Puska
Leena Nieminen
Kirjoittajat ovat Terve Paino ry:n puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja tiedottaja.
Käytettyjä lähteitä
kirjoittanut Pertti Mustajoki | kesä 11, 2021 | Tieteelliset lähteet
Kasvaneiden pakkaus- ja annoskokojen vaikutukset
Zlatevska N, Dubelaar C, Holden SS. Sizing up the effects of portion size on consumption: a meta-analysis. J Marketing 2014
Livingstone MBE, Pourshahidi LK. Portion size and obesity. Adv. Nutr. 2014;5:829-34.
Pomeranz JL, Brownell KD. Portion sizes and beyond – governements legal authority to regulate food industry practices. New Engl J Med 2012;367:1383-5.
Hollands GJ, Shemilt I, Jebb S ym. Portion, package or tableware size for changing selection and consumption of food, alcohol and tobacco. The Cochrane collaboration 2015, issue 9.
Terveysverojen vaikutuksia
WHO: Public health product tax in Hungary: An example of succesful intersectorial action using a fiscal tool to promote healthier food choices and raise revenues for public health.
Linkki yhteenvetoon.
Lobstein T, Neveux M, Landon J. Costs, equity and acceptability of three policies to prevent obesity: A narrative review to support policy development. Obes Sci Practice 2020;6:562-83.
Linkki artikkeliin.
Harding M, Lovenheim M. The effect of prices on nutrition: comparing the impact of product- and-nutrient-specific taxes. NBER Working Paper Series January 2014.
Moore J, Fielding BA. Taxing confectionery, biscuits, and cakes to control obesity. BMJ 2019;366:I5298.
Sánchez-Romero, Canto-Osorio R, Colchero MA ym. Association between tax on sugar sweetend beverages and soft drink consumption in adults in Mexico: open cohort longitudinal abalysis of Heasth Workers Cohort Study. BMJ 2020; 369:m1311.
Nakhimovsky SS, Feigi AB, Avila C ym. Taxes on Sugar-Sweetened Beverages to Reduce Overweight and Obesity in Middle-Income Countries: A Systematic Review. PLoS One 2016;11:e0163358.
Britannian sokeriveron vaikutuksia
Jones A, Wu JHY, Buse K. UK´s sugar tax hits the sweet pot. BMJ 2021;372:n463.
kirjoittanut Pertti Mustajoki | kesä 11, 2021 | Blogi
Hesarissa ilmestyi 4.6. mielipidekirjoitus, jonka olivat kirjoittaneet Elintarviketeollisuusliiton johtajat Heli Tammivuori ja Marleena Tanhuanpää. Kirjoitusta lukiessa tuntui siltä, että suuri keskusjärjestö on liian kaukana siitä maailmasta, jota ruohonjuuritason ruokakauppa edustaa. Jokainen avoimin silmin ruokamarketissa kulkeva voi todeta, etteivät monet kirjoituksessa esitetyt väitteet pidä paikkaansa.
Seuraavaan listaan olen poiminut kirjoituksesta kohtia, jotka eivät vastaa ruokamarketin todellisuutta.
”Tuotekehitystä elintarvikeyrityksissä ohjaavat hyvän ravitsemuksen periaatteet”
”Yritykset auttavat hahmottamaan ihanteellisia annoskokoja”
- Pakkaus- ja annoskokojen kasvu viime vuosikymmeninä on ollut merkittävä syy siihen, että ihmiset saavat liikaa kaloreita.
- Suuria pakkauksia on etenkin epäterveellisten tuotteiden yhteydessä: sokeripitoiset juomat, makeiset, perunalastut, keksit jne.
”Yritykset auttavat hahmottamaan ihanteellisia pakkausmerkintöjä”
- Ruokapakkausten takaosassa sijaitset ravintotiedot eivät ole elintarviketeollisuuden ansiota, vaan ne ovat EU-määräysten mukaan pakolliset.
- Ravintotiedot annetaan sellaisessa muodossa, ettei keskivertokuluttajalla ole mahdollista tulkita niitä.
- Ollakseen hyödyllisiä, terveellisyydestä tarvitaan pakkauksen etuosaan sijoitettu selkeä merkintä.
”Yksittäiset ruoka-aineet eivät edistä tai heikennä terveyttä vaan ruokavalio on kokonaisuus”
- Kokonaisuus koostuu yksittäisitä tuotteista. Jos huomattava osa niistä on epäterveellisiä, kokonaisuus muuttuu epäterveelliseksi.
- Ei ole olemassa ”epäterveellistä kokonaisuutta” ilman yksittäisiä epäterveellisiä ruoka-aineita.
Edellä mainittujen lisäksi ruokakaupassa on muita epäterveellisiä elintarvikkeita suosivia käytäntöjä. Tarjoushinnoittelu liittyy pääasiassa epäterveellisiin tuotteisiin, ja niitä houkutellaan ostamaan kassajonossa. Kymmeniä erilaisia makeisia sisältävät makeislokerikot hyödyntävät ”suuresta valikoimasta ostetaan enemmän” -viettiä.
Elintarviketeollisuusliitto ei ilmeisesti ole ehtinyt perehtyä terveysverojen vaikutuksia selvittäneisiin tutkimuksiin.
”Kulutusta ohjaavilla veroilla ei ole todettu erityisen tehokasta ohjaavaa vaikutusta”
- Sopivasti suunnatun verotuksen on todettu vähentävän epäterveellisten tuotteiden kulutusta.
- Esimerkki: WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %.
- Äskettäin ilmestynyt katsausartikkeli päätyi samaan johtopäätökseen: Sokeria sisältävien juomien verotus on erittäin kustannustehokas ja sitä kannattavat sekä terveyden asiantuntijat että suuri yleisö.
”Terveysperusteinen vero…osuisi tasaverona kaikkein voimakkaimmin pienituloisiin kansalaisiin.”
- Tulkitsen lauseen tarkoittavan, että terveysvero vaikuttaisi haitallisesti vähän koulutettujen ja köyhempien suomalaisten elämään.
- Tieteellinen näyttö antaa päinvastaista tietoa, terveysveron vaikutukset heidän kohdallaan ovat positiivisia.
- Lukuisat tutkimukset eri maissa osoittavat, että terveysverot edistävät suhteellisesti enemmän heikommin toimeentulevien terveyttä.
- Erityisiä haittoja ei ole todettu.
Tammivuori ja Tanhuanpää ovat erityisen huolestuneita terveysverojen vaikutuksesta suomalaisiin elintarvikealan yrityksiin.
”Terveysvero ei näivettäisi ainoastaan ruoka- ja juoma yrityksiä vaan iskisi suomalaiseen elintarvikeketjuun alkutuotannosta jalostavaan teollisuuteen, päivittäistavarakauppaan, sekä matkailu- ja ravintolapalveluihin.”
- Mihin nämä rankat väitteet perustuvat?
- Terveysverot eivät vähennä elintarvikkeiden kysyntää. Ihmiset tarvitsevat jokapäiväisen ravintonsa ja ostavat elintarvikkeita entiseen tapaan.
- Verotus ainoastaan siirtää kulutusta terveellisempään suuntaan, ja ohjaa samalla elintarviketeollisuutta muuttamaan tuotteita terveellisemmiksi.
- Tästä esimerkki on Britanniassa vuonna 2018 tullut virvoitusjuomavero. Elintarviketeollisuutta informoitiin tulevasta verosta kaksi vuotta ennen sen voimaantuloa. Veroa seuranneena vuonna virvoitusjuomien kulutus ei vähentynyt lainkaan, mutta sokerin saanti juomista väheni 10 prosenttia. Teollisuus oli reagoinut kehittämällä vähemmän sokeria sisältäviä juomia. Kansanterveys hyötyi ja virvoitusjuomateollisuuden liiketoiminta jatkui entiseen malliin.
Hesarin kirjoituksessa todetaan, että elintarvikkeiden terveysperusteinen verotus koetaan ”erittäin vaikeaksi”. Mistä tämä käsitys on peräisin? Monissa maissa terveysveroja on kyetty toteuttamaan hyvin tuloksin. En voi kuvitella, että Suomessa poliitikot ja virkamiehet olisivat tässä asiassa osaamattomampia kuin muissa maissa.
* * *
Terve Paino ry kannattaa lämpimästi kotimaisia ruoan tuottajia. Suomessa on saatavilla terveellisiä ja korkealaatuisia elintarvikkeita.
Mutta teollisesti valmistettujen ja pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden joukossa on epäterveellisiä tuotteita, joiden runsas kulutus lisää ylipainoa ja sairauksia. Niiden kohdalla yhteiskunnan tulee säädöksillä ohjata suomalaisia terveellisempiin vaihtoehtoihin. Samalla ne antavat teollisuudelle virikkeen kehittää epäterveellisiä tuotteita vähemmän haitallisiksi.
Viime vuosina Suomessa on kehitetty erilaisia terveellisiä innovaatioita korvaamaan vähemmän terveellisiä elintarvikkeita. Kannustamme ennakkoluulottomia ideoijia keksimään vaihtoehtoja niille maahamme tunkeutuneille epäterveellisille ”vieraslajeille”, joita viimeisen viidenkymmenen aikana on ulkomailta markkinoitu Suomeen.
Toivottavasti perunalastujen, juustonaksujen, popcornien, makeisten, energiajuomien, hampurilaistuotteiden jne hinnan nostaminen verotuksella antaa terveellisemmille kotimaisille innovaatioille mahdollisuuden menestyä.
Pertti Mustajoki
lääkäri, professori
Terve Paino ry:n puheenjohtaja
Käytettyjä lähteitä
kirjoittanut Pertti Mustajoki | touko 21, 2021 | Artikkelit
Ruokakaupoissa myytävissä elintarvikkeiden pakkauksissa pitää EU-määräysten mukaan ilmoittaa ravintotiedot. Kuvassa on esimerkkinä eineshyllyn broilerikiusauksen tietoja.
Pakkauksen takaosan taulukossa kaupan asiakkaille esitetään vain kylmät faktat. Pakkausseloste ei ota antaa tuotteen terveellisyyteen. Vaatii huomattavaa koulutustasoa ymmärtää, mitä terveydelle merkitsevät sataa grammaa ja annosta kohden ilmoitetut energian kJ/kcal ja hiilihydraattien, sokerin, suolan, kuidun ja tyydyttyneiden rasvahappojen määrät. Ruokien vaikeaselkoiset ravintotiedot on yksi syy terveyden eriarvoisuuteen.
Koulutustason lisäksi on suuria ihmisryhmiä, jotka muista syistä ovat heikommassa asemassa valitessaan ruokia ja juomia. Suomessa on puoli miljoonaa erilaista oppijaa, joiden lukihäiriön tai muun hahmotushäiriön vuoksi on vaikeampaa ymmärrä kirjoitettua tekstiä. Toinen iso ryhmä ovat koululaiset. Vaikka he osaavat lukea, ravintotietojen merkitys jää lapsilta ymmärtämättä.
Selkeä tieto pakkauksen etupuolelle
Monissa maissa on ryhdytty kehittämään selkeämpiä ruokapakkausten merkintöjä, jotka antavat kuluttajille tietoa terveellisyydestä. Niille on yhteistä, että merkki sijaitsee pakkauksen etupuolella, se on kooltaan riittävän iso, ja informaatio ilmoitetaan yksinkertaisessa muodossa.
Suomen Sydänmerkki ilmoittaa eri elintarvikeryhmissä terveellisemmän vaihtoehdon. Muissa pohjoismaissa vastaavaan tarkoitukseen on Avaimenreikä-merkki. Monissa Euroopan maissa käytetään Nutri-Score merkintäjärjestelmää, joka luokittelee tuotteen yleisterveellisyyden tietyn ravintoaineiden algoritmin perusteella. Sen tavoitteena on vähentää runsaasti energiaa, tyydyttynyttä rasvaa, sokeria tai suolaa sisältävien elintarvikkeiden kulutusta.
Sydänmerkin, Avaimenreiän ja Nutri-Scoren käyttö ovat vapaaehtoista. Siksi ne eivät kata läheskään kaikkia elintarvikkeita.
Joissakin maissa on säädetty epäterveellisyydestä kertovat merkit pakollisiksi. Tunnetuin esimerkki ovat Chilen mustavalkoiset varoitusmerkit, joita on käytettävä, jos sokerille, kovalle rasvalle, suolalle tai energiatiheydelle asetetut raja-arvot ylittyvät. Enimmillään pakkauksessa voi olla neljä merkkiä. Kuvassa on esimerkkinä keksipaketti, jossa on varoitus runsaista kaloreista, kovasta rasvasta ja sokerista.
Etuosan merkinnät toimivat
Ruokapakkausten etuosaan painettujen ravintotietojen vaikutuksia on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Yleisenä huomiona on, että lähes kaikki kaupan asiakkaat huomaavat pakkauksen etuosan merkinnät, jos ne ovat riittävän isoja. Niiden on todettu vaikuttavan kuluttajien valintoihin. Merkinnät, joissa on vain vähän tekstiä tai numeroita, vaikuttavat myös vähemmän koulutettujen ja pienituloisten kuluttajien ostopäätöksiin. Varoitusmerkkien antama informaatio ymmärretään keskimäärin hieman paremmin kuin liikennevalojen.
Varoitusmerkit ohjaavat kuluttajien valintoja. Ne muuttavat myös ruokatarjontaa terveellisemmäksi, koska elintarvikkeiden tuottajat ryhtyvät kehittämään tuotteita, joiden pakkauksissa ei tarvitse käyttää merkkiä.
Ruokakaupassa tarvitaan selkeää ruokatietoa
Viime vuosikymmeninä Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia ja ihmisille on toistuvasti annettu terveellisen syömisen ohjeita. Niistä huolimatta ylimääräisten kaloreiden saanti on lisääntynyt. Suomessa on tällä hetkellä enemmän ylipainoisia kuin terveessä painossa olevia.
Liiallisten kaloreiden saannin lisäksi myös terveyteen vaikuttavien ravintoaineiden saantisuositukset toteutuvat huonosti. Suomalaisista 95 %:lla suolan saanti ylittää suosituksen 5 g päivässä. Useimmat saavat liikaa tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa. Varsinkin lapset saavat ruuista ja juomista liikaa sokeria.
Kokemukset ja tutkimustulokset muista maista antavat pohjan sille, minkälaiset merkinnät toimivat. Koon pitää olla niin suuri, että merkki selvästi erottuu hyllyyn sijoitetussa pakkauksessa. Yksinkertaisuus on valttia. Ei prosentteja, ei numeroita, selkeät symbolit, korkeintaan 2 -3 sanaa. Merkin pitää olla sellainen, että ruokakaupan asiakas yhdellä silmäyksellä näkee tuotteen terveellisyyden. Ollakseen tehokkaita pakkausmerkinnät pitää laeilla säätää pakollisiksi.
Valittavana on kaksi tietä. Merkki ilmoittaa yleisesti terveellisyyden asteen, esimerkiksi liikennevaloilla. Tai merkki varoittaa vain epäterveellisyydestä. Oli valinta kumpi tahansa se olisi suuri parannus verrattuna nykyiseen vaikeasti ymmärrettävään ravintoselosteeseen pakkauksen takaosassa. Tutkimusten perusteella Chilen mallinen varoitusmerkki on tehokkain.
Lopuksi
Kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus elintarvikkeita ostaessaan tietää tuotteen terveellisyys.
Suomessa on jo Sydänmerkki kertomassa terveellisistä tuotteista. Teollisuutta tulee kannustaa Sydänmerkki-hakuun, jotta suurempi osa kriteerit täyttävistä elintarvikkeista olisi kuluttajien tiedossa.
Sydänmerkin rinnalle tarvitaan symboli, joka ilmoittaa elintarvikkeen epäterveellisyydestä. Tällaisia tuotteita ruokamarketissa on paljon: sokerijuomia, makeisia, perunalastuja ja muita suolaisia naposteltavia, keksejä, muroja, pikaruokia, rasvaisia juustoja ja makkaroita jne.
Varoitusmerkki lisää kuluttajan elintarviketurvallisuutta – aivan kuten liikennemerkit liikenneturvallisuutta. Epäterveellisyydestä kertova merkki ruokapakkauksen etuosassa antaa ostoshetkellä tietoa sellaisessa muodossa, jonka jokainen ymmärtää. Asiakas voi vapaasti päättää, ostaako merkityn tuotteen vai jättääkö hyllyyn. Jos tuote siirtyy ostoskoriin, se ei tapahdu vanhan automaation tai tottumuksen ohjaamana vaan tietoisena päätöksenä.
Varoitusmerkit auttavat ruokakaupan asiakasta myös epäsuoralla tavalla. Hän voi turvallisella mielellä keskittyä elintarvikkeisiin, joista merkit puuttuvat.
Artikkelin tieteelliset lähteet
Artikkelin pääkuva: Yiqun Tang on Unsplash
kirjoittanut Päivi Strömsholm | touko 17, 2021 | Blogi
Lasten ylipaino lisääntyy hälyttävässä määrin Suomessakin. Me diabeteshoitajat havaitsemme sen vastaanotoillamme. Lasten diabetestyyppi on perinteisesti tyyppi 1, insuliinipuutosdiabetes. Tyypin 2 diabetekseen sairastuvat yleensä aikuiset ja se linkittyy vahvasti yksilön elintapoihin. Nykyään diabetesvastaanotoilla nähdään myös lapsia, joilla on 2-tyypin diabetes. Ilmiö on uusi ja huolestuttava. Tyypin 2 diabetes on vakava sairaus. Sitä sairastaa jo nyt puoli miljoonaa suomalaista aikuista, osa tietämättään. Suurin yksittäinen riskitekijä sairauden puhkeamiseen on ylipaino sekä lapsilla että aikuisilla.
Vanhat keinot eivät riitä lihavuusepidemian torjuntaan
Keinoja ylipainon estämiseen tai siitä eroon pääsemiseen tiedetään. Valitettavasti kuitenkaan ns. valistuksella tai terveellisten elintavoista tiedottamalla ei lihavuuden torjunnassa ole onnistuttu. Terveydenhuollon lisäksi tarvitaan vahvempaa ja vaikuttavampaa yhteiskunnan panostusta tähän terveyshaasteeseen. Kaikkein tehokkain on ennaltaehkäisy, joka kannattaa aloittaa jo neuvolasta alkaen. Kouluterveydenhuolto tarvitsee reilusti enemmän hoitajaresursseja. Lisäksi mukaan talkoisiin on saatava perheet, opettajat ja kaikki lapsen elämään vaikuttavat tahot.
Ei pelkästään moniammatillinen vaan koko yhteiskunnan yhteinen haaste
Vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa ja terveellisten elämäntapojen tarjoamiseen lapsilleen ja samalla itselleen. Tarvitaan neuvolan terveydenhoitajia, fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutteja, lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka osaavat auttaa. Olisiko aika aktivoida malli, jossa hoitajat tulisivat kotiin auttamaan vanhempia vanhemmuuden haasteissa kokonaisvaltaisesti? Onko lapsen lihavuus jopa lastensuojelullinen asia?
Missä päättäjät piileskelevät?
Yhteiskunnallisilla toimenpiteillä, kuten epäterveellisten ruokien ja juomien markkinointikiellolla lapsille, kouluissa myytävien sokeripitoisten tuotteiden myynnin kiellolla ja karkkien, limujen yms. tuotteiden paljousalennusten poistolla olisi mahdollista tervehdyttää ruokaympäristöä. Päätöksiin tarvitaan poliittista tahtoa – onko lapsiemme terveys riittävä peruste mm. sokeriverolle?
Meillä kasvaa sukupolvi, joka ei jaksa ja joka sairastaa. Yhteiskunnan terveydenhuolto kuormittuu entistä enemmän ja työurat lyhenevät. Onko meillä varaa tähän?
Päivi Strömsholm
Puheenjohtaja
Diabeteshoitajat ry
