Nyt on ruokaturvallisuuden vuoro

Nyt on ruokaturvallisuuden vuoro

Ensi vuona tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun ensimmäinen Kekkosen uuden vuoden puheen jälkeen laadittu liikenneturvallisuutta parantava laki astui voimaan. Säädettiin yleinen nopeusrajoitus 80 km/t. Pian seurasi nippu muita lakeja: turvavyöpakko, promillelaki, kypäräpakko moottoripyöräilijöille, talvirengaspakko…

Viisikymmentä vuotta sitten liikenteessä kuoli 1200 suomalaista. Viime vuonna alle 200. Liikenneturvallisuuslaeilla on pelastettu kymmeniätuhansia ihmishenkiä.

Liikenteessä ratkaiseva oivallus oli, että ihmisiin kohdistettu valistus ja ajo-opetus eivät riitä. Tarvittiin lakeja ja säädöksiä muuttamaan ajaminen turvallisemmaksi .

Lihavuuden torjunnassa olemme samassa tilanteessa kuin liikenteessä viisikymmentä vuotta sitten. Tähän mennessä ylipainoa on yritetty ehkäistä opettamalla ihmisiä ”ajamaan paremmin” yhä epäterveellisemmäksi muuttuneessa ruokaympäristössä.

Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia, ja monilla kampanjoilla on kannustettu kansalaisia syömään terveellisemmin. Niistä huolimatta painokäyrät ovat jatkaneet nousuaan, eniten lasten keskuudessa.

Tällä hetkellä suurin osa suomalaisista on ylipainoisia, ja yli miljoonalla on liikapainoa enemmän kuin 15 kiloa.

Lihavuuden aiheuttamiin sydänsairauksiin, aivohalvauksiin, diabetekseen, maksakirroosiin, syöpäsairauksiin kuolee joka vuosi paljon enemmän suomalaisia kuin liikenneonnettomuuksiin 1970-luvun alussa.

Näistä kuolemista ei kerrota lehdissä. Siitä huolimatta lihavuussairauksiin menehtyneet ovat aivan yhtä kuolleita kuin liikenneonnettomuuksissa henkensä menettäneet. Ihmiselämiä päättyy liian aikaisin.

Ylipaino on maailmanlaajuinen ongelma, minkä vuoksi sen syitä on perusteellisesti selvitetty. Suomalaiset ovat lihoneet, koska ruuista ja juomista on tullut kroonisesti – pitkän ajan kuluessa – ylimääräisiä kaloreita. Tähän on johtanut epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt markkinointi ja tarjonta.

Ruokamarketissa tämä näkyy laajoina osastoina, joissa myydään makeisia, perunalastuja, sokerimuroja, keksejä, ja sokerijuomia. Ravintolapuolella epäterveellisten hampurilaistuotteiden ja pitsojen tarjonta on lisääntynyt.

Tänä vuonna valtionhallinnossa on ensimmäistä kertaa esillä ylipainon vähentämiseen tähtääviä suunnitelmia. Virvoitusjuomaveroon suunnitellaan porrastusta, joka nostaisi sokeripitoisten juomien veroa aiempaa korkeammaksi. Toivottavasti samassa yhteydessä ryhdytään suunnittelemaan laajempaa sokeriveroa, joka vähentäisi myös makeisten, keksien ja sokerimurojen kulutusta.

Liikenteen muuttamiseksi turvallisemmaksi tarvittiin monenlaisia säädöksiä. Ei ylipainonkaan kääntämiseksi riittävään laskuun pelkkä sokerivero riitä.

Sokeriveron lisäksi kohteeksi on otettava epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi.

Internetissä lapsille markkinoidaan melkein yksinomaan epäterveellisiä elintarvikkeita. Lapsia houkutellaan leluilla epäterveellisten hampurilaistuotteiden käyttäjiksi. Kauppojen ja kioskien ”kaksi yhden hinnalla” tarjoustuotteina on tavallisesti makeisia. Näiden markkinointikeinojen käyttö Suomessa pitää kieltää.

Liikenneturvallisuudesta kertova artikkeli Helsingin sanomissa (11.3.) oli otsikoitu 1970-luvun liikennekulttuurissa ei ollut mitään järkeä.

Toivottavasti ensi vuosikymmenen alkupuolella saamme lukea lehtikirjoituksen Kymmenen vuotta sitten epäterveellisten elintarvikkeiden tarjonnassa ei ollut mitään tolkkua.

 

Pertti Mustajoki

lääkäri, professori

Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Julmasta optimismista toimivaan lihavuuden torjuntaan

Julmasta optimismista toimivaan lihavuuden torjuntaan

Otsikossa mainittu julma optimismi tarkoittaa, että kulttuurista johtuvien ongelmien ratkaisemisen yhteiskunta sysää yksittäisten kansalaisten vastuulle (1). Esimerkiksi lihavuusepidemian ratkaisemiseksi ihmisiä patistetaan muuttamaan syömistottumuksia terveellisemmiksi ja liikkumaan enemmän. Kuulostaa optimistiselta, mutta oikeasti se on julmaa, koska yksilöihin keskittymällä ihmisten lihomiseen johtaneet syyt jäävät kokonaan huomioimatta.

Toisella tapaa sanottuna: Maamme päättäjät olettavat yksittäisten kansalaisten hoitavan kuntoon ongelmat, jotka ovat syntyneet yhteiskunnallisen muutoksen tuloksena.

Epäterveellisten elintarvikkeiden myynti on lisääntynyt useiden vuosikymmenten ajan. Kahdeksan vuotta sitten kokosin siihen mennessä kertyneen tiedon aiheesta ja kirjoitin Duodecim-lehteen otsikolla Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta.

Kirjoitukseni jälkeisinä kahdeksana vuotena epäterveellisten tuotteiden markkinointi on edelleen lisääntynyt. Makeisia, perunalastuja, keksejä ja muuta vastaavaa on lisääntyvässä määrin ilmestynyt rautakauppojen, halpamyymälöiden ja monien muiden kauppojen kassojen tuntumaan. Näiden tuotteiden myyntiä edistetään yhä enemmän halpatarjouksina tyyliin ”kaksi yhden hinnalla”. Internetissä lapsille markkinoidaan epäterveellisiä juomia ja ruokia.

Kun puhutaan elintarvikkeista, on tärkeää ymmärtää, ettei niitä voi rinnastaa muiden tuotteiden kuluttamiseen. Näihin muihin ei ole biologista tarvetta eikä niitä tarvitse hankkia joka päivä.

Sen sijaan elintarvikkeiden kulutusta ohjaa biologinen pakko. Meidän on syötävä ja juotava useita kertoja joka ikinen päivä, koska keho tarvitsee ravintoa. Elimistömme protestoi voimakkaalla nälällä, jos edellisestä ateriasta on kulunut liian pitkä aika.

Ruokahalumme ja kylläisyyden säätely on kehittynyt hyvin pitkän jakson aikana, jolloin Homo sapiens keräsi ja metsästi kaiken ruokansa. Joka päivä sen hankkimiseen käytettiin 5 – 6 tuntia, jotta olisi saatu riittävästi ravintoa. Meille kehittyi mieltymys makeaan, koska se merkitsi arvokasta energiaa.

Elimistöömme ei muodostunut mitään jarruja estämään liikasyöntiä ja lihomista. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, ettei sellaiseen ollut mitään tarvetta. Tiedämme tämän, koska meidän päiviimme asti maapallolla on säilynyt ihmisryhmiä, jotka ovat eläneet aitoa metsästäjä-keräilijöiden elämää. Heillä keskimääräinen painoindeksi on ollut 21 – 22, eikä heidän joukostaan ole löytynyt ketään, jonka painoindeksi olisi yli terveen painon rajan 25.

Luonnossa eläneet metsästäjä-keräilijät, kuten kaikki eläimet, joutuivat kohtaamaan niukempia aikoja. Näiden yli pärjättiin paremmin, kun runsaampina aikoina tankattiin tavallista enemmän ruokaa. Taipumus tankata energiapitoisia ruokia on kehomme rutiinibiologiaa, jonka toteuttavat autonominen hermosto ja suuri joukko hormonien tapaan vaikuttavia aineita. Säätely on geenien ohjaamaa, eivätkä tällaiset biologiset ominaisuudet muutamassa vuosituhannessa merkittävästi muutu.

Palatkaamme tämän päivän Suomeen.

Biologiamme on edelleen samanlainen kuin tuhansia vuosia sitten, mutta elinympäristömme on tavattomasti muuttunut.

Kun kävelemme supermarketin käytäviä ja katselemme hyllyille sijoitettuja satoja ja satoja tuotteita, valitsemme niistä mielestämme itsellemme sopivaa syötävää. Emme tiedosta sitä, mutta ruokahalua ja syömistä säätelevien geeniemme algoritmit olettavat meidän liikkuvan edelleen savannilla (kuva).

Siksi tulee herkästi ostettua makeita ja energiapitoisia syötäviä ja juotavia. Siksi valitsemme usein isoja pakkauksia, joiden houkutusta vielä lisää alempi kilo- ja litrahinta. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että biologiamme halajaa herkkuja. Niitä myös houkutellaan ostamaan mainoksilla, alennustarjouksilla, kassamyynnillä ja muilla keinoilla.

On julmaa optimismia olettaa, että suomalaiset tuosta vaan yhtäkkiä voisivat kumota biologian ja muuttuneen ruokaympäristön luomat paineet. Viimeiset vuosikymmenet ovat osoittaneet tämän täysin epärealistiseksi. Ravitsemussuosituksista ja terveellisen syömisen ohjeista huolimatta Suomessa on ylipainoisia aikuisia kaksi ja lapsia kolme kertaa enemmän kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

Suomalaiset ovat lihoneet siksi, että epäterveellisten elintarvikkeiden – makeisten, perunalastujen, sokerijuomien, keksien, pikaruokien jne. – markkinointi ja tarjonta ovat voimakkaasti lisääntyneet. Terveellisen syömisen suositukset ja ohjeet eivät ole kyenneet tätä estämään. Tästä julmasta optimismista Suomen pitää siirtyä yhteiskunnan keinoin vähentämään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjontaa ja kulutusta. Suositukset eivät riitä, ylipainon ja sen aiheuttamien sairauksien vähentämiseksi tarvitaan eduskunnan päätöksiä.

Terve Paino -yhdistyksen manifestista voit lukea niistä keinoista, joiden avulla yhteiskuntamme voi vähentää haitallisten elintarvikkeiden kulutusta.

Lopuksi haluan korostaa, että kysymys suomalaisten terveydestä, jota epäterveelliseksi muuttunut ruokaympäristö vakavasti uhkaa. Lue lisää täältä: Lihavuus aiheuttaa sairauksien suman.

 

Pertti Mustajoki

Terve Paino ry:n pj

Professori, aineenvaihdunnan ja hormonisairauksien erikoislääkäri

 

  1. Julma optimismi -käsitteen taustasta enemmän: Mustajoki, Puska, Lihavuuden vähentämisessä tarvitaan yhteiskunnan apua. Helsingin Sanomat mielipide-kirjoitus 23.2.2023

Mitä lihavuus maksaa Suomelle?

  • Suomessa yli 30-vuotiaista miehistä 72 % ja naisista 64 % on ylipainoisia, ja yli miljoonalla suomalaisella on liikapainoa enemmän kuin 15 kiloa.
  • Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kuluja, vievät ikääntyneet aikaisemmin hoivan piiriin ja vähentävät työn tuottavuutta.
  • Tutkimusten mukaan lihavuudesta johtuva vuosittainen lisäkustannus Suomelle on ainakin 5 miljardia euroa.
  • Lihavuutta voidaan torjua epäterveellisiin elintarvikkeisin kohdistuvalla verotuksella ja muilla kulutusta vähentävillä säädöksillä.

1980-luvulta lähtien Suomessa ja muissa rikkaissa maissa lihavuus alkoi yleistyä aiempaa jyrkemmin. Muutos liittyy ajankohtaan, jolloin supermarketit alkoivat yleistyä ja niissä ruvettiin myymään yhä enemmän teollisesti tuotettuja epäterveellisiä elintarvikkeita (1-4).

Neljässäkymmenessä vuodessa ylipainoisten aikuisten määrä kaksinkertaistui ja lasten kolminkertaistui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 Finterveys-tutkimuksen viimeisten tilastojen mukaan yli 30 ikäisistä ylipainoisia on (5)

  • miehistä 72 prosenttia
  • naisista 64 prosenttia.

Lasten ylipainosta on tehtyjen tutkimusten mukaan 2 – 18-vuotiaista ylipainoisia (6)

  • pojista 29 prosenttia
  • tytöistä 19 prosenttia.

Näiden lukujen perusteella voidaan laskea, että Suomessa on 2 950 000 ylipainoista kansalaista. Heistä yli miljoonalla painoindeksi on yli 30, mikä merkitsee vähintään 15 kilon liikapainoa.

Mikä lihavuudessa maksaa?

Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, kuinka paljon enemmän lihavilla ilmenee sairauksia normaalipainoisiin verrattuna, kun painoindeksi 30 ylittyy (7):

  • Riski 10-kertainen:
    – Tyypin 2 diabetes
  • Riski 3 – 5 -kertainen:
    – Rasvamaksa, uniapnea
  • Riski 2 – 3 -kertainen:
    – Eteisvärinä, sydäninfarkti, kohtusyöpä, maksasyöpä, lapsettomuus, sappikivet, maksakirroosi, verenpaine koholla, psoriaasi
  • Riski 1,5 – 2 -kertainen:
    – Astma, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus, keskenmeno, haimasyöpä, paksusuolisyöpä, rintasyöpä, sappirakon syöpä.

Monet näistä sairauksista ovat hyvin yleisiä. Suomessa on melkein puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa, joilla melkein kaikilla sairaus on lihavuuden aiheuttama (8). Uniapneaa sairastaa useampi kuin joka kymmenes 30 – 70-vuotias (9). Lihavuuden aiheuttamaa (alkoholista johtumatonta) rasvamaksaa todetaan joka viidennellä suomalaisella (10). Kohonnut verenpaine, sydäninfarkti, sydämen eteisvärinä ja astma ovat yleisiä, ja lihavuus lisää sairastumista yli kymmeneen syöpätyyppiin (11).

Lihavuus tulee Suomelle kalliiksi siksi, että sen aiheuttamat sairaudet

  • kuormittavat raskaasti terveydenhuoltoa, hoivapalveluja, sosiaaliturvaa ja elinkeinoelämää,
  • vähentävät työn tuottavuutta ja
  • vähentävät verotuloja.

Vaikka tässä kirjoituksessa keskitytään lihavuuden aiheuttamiin kustannuksiin yhteiskunnalle, on tärkeää korostaa, että lihavuutta pitää ehkäistä myös siksi, että siitä johtuvat vaivat ja sairaudet aiheuttavat valtavasti inhimillistä kärsimystä ja joka vuosi tuhansia ennenaikaisia kuolemia (12).

Lihavuuden aiheuttama lisäkustannus terveydenhuollolle

Vuonna 2018 OECD julkaisi raportin The heavy burden of obesity (13). Lihavuuden yleisyys Suomessa vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa.

Raportin mukaan OECD-maissa sairauksien hoitokustannuksista on lihavuudesta johtuvia

  • diabeteksessa 70 %
  • sydän ja verisuonitaudeissa 23 %
  • syöpätaudeissa 9 %.

Kun lihavuuden yleisyys maassamme vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa, lukuja voidaan soveltaa Suomeen. Esitettyjä yleisluontoisia lukuja voidaan täydentää suomalaisten tutkimusten avulla.

Tyypin 2 diabetes on selvästi yleistynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Muutoksen selittää väestön lihominen, joka oli jyrkintä vuosisadan vaihteen tienoilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä 15 % ja naisista 10 % eli 430 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta (14). Kaikkien tyypin 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät kuitenkaan ole rekisterissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää FinDM tietokantaa, johon on kerätty tietoja tiedossa olevien diabetespotilaiden hoidosta Suomessa usealta vuosikymmeneltä (15).

Äskettäin ilmestyi tietokantaan perustuva tutkimus, jonka perusteella tyypin 2 diabeteksen hoitokustannuksiksi vuonna 2017 laskettiin 2,5 miljardia euroa (16). Kustannuksissa otettiin huomioon perusterveydenhuollon avohoitokäynnit, erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynnit ja vähintään yhden yön kestäneet hoitojaksot. Etenkin diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet nostivat kustannuksia. Täysin kattavia luvut eivät ole, koska kaikkien tyyppi 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät ole terveydenhuollon potilasrekisterissä.

Lihavuuden aiheuttamista sairauksista tyypin 2 diabetes aiheuttaa selvästi suurimmat kustannukset, mutta luonnollisesti lisäkustannuksia aiheutuu myös muista lihavuuteen liittyvistä sairauksista.

Viime vuonna ilmestyi tutkimus, joka selvitti lihavuuden aiheuttamia kokonaiskustannuksia terveydenhuollolle. Tutkimus hyödynsi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 väestötutkimukseen osallistuneiden 5587 suomalaisen tuloksia (17). Tutkittavista 27 % oli lihavia eli painoindeksi oli yli 30. Näillä lihavilla henkilöillä julkisen terveydenhuollon kokonaiskulut olivat vuodessa keskimäärin 2665 euroa/henkilö, kun ne normaalipainoisilla (painoindeksi alle 25) olivat 1527 euroa/henkilö. Luvut merkitsevät, että lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kustannuksia keskimäärin 75 % normaalipainoisiin verrattuna.

Edellä olevassa tutkimuksessa lihavat olivat muutaman vuoden iäkkäämpiä kuin normaalipainoiset, mikä voi hieman vääristää vertailua. Toisaalta laskelmissa on huomioitu vain yli 30 painoindeksin kustannukset. Myös lievemmin ylipainoisilla – painoindeksin 25 -30 välillä – esiintyy liikakilojen aiheuttamia sairauksia, varsikin jos liikarasva on kertynyt vatsaonteloon sisäelinten väliin ja maksaan. Sairauksien riski on pienempi kuin painoindeksi yli 30 -ryhmässä, mutta koska lievästi ylipainoisia on enemmän, ylimääräisiä hoitokustannuksia kertyy merkittävässä määrin. Tarkkaa lukua ei voida antaa, mutta se on joka tapauksessa satoja miljoonia euroja.

Edellisten lisäksi Suomessa on 750 000 kansalaista, joilla verensokeri on koholla (esidiabetes), mutta diabetesdiagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät täyty (5,18). Äskettäin ilmestyi tutkimus, jossa varsinaissuomalaisessa kuntayhtymässä verrattiin 2017 esidiabetesta sairastavien (veren glukoosi 6,1-6,9 millimoolia litrassa) kustannuksia normaalin verensokerin ryhmään (19). Esidiabetes-potilaiden hoitokulut olivat keskimäärin 530 euroa korkeammat. Lukujen perusteella voidaan laskea (750 000×530 e) pelkän esidiabeteksen hoitokuluiksi noin 400 miljoonaa euroa.

Kovin tarkkoja lukuja lihavuuden terveydenhuollolle aiheuttamista kuluista ei voida antaa, koska tarkastelun näkökulmasta riippuen tulokset jonkin verran poikkeavat toisistaan. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että lisäkulu on vähintään 2 miljardia euroa ja saattaa olla 3 miljardia euroa.

Lihavuus vie ikääntyneet aikaisemmin hoivapalvelujen piiriin

Professori Sari Stenholmin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin keskimäärin 53-vuotiaiden suomalaisten pärjäämistä yli 20 vuoden seurannan aikana (20).

Lihavuus vaikutti yllättävän vähän elinvuosiin. Elinajanodote keskimäärin:

  • normaalipainoisilla > 24,5 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35) > 23,5 vuotta.
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40) > 22,8 vuotta

Sen sijaan lihavuus vähensi huomattavasti mahdollisuutta elää terveitä vanhuusvuosia, koska se aiheutti kroonisia sairauksia kiihtyvään tahtiin – diabetes, aivohalvaus, sydänsairaus, keuhkosairaus, syöpiä jne.

Terveitä seniorivuosia oli keskimäärin:

  • normaalipainoisilla                                            14,4 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35)                             9,7 vuotta
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40)              6,0 vuotta

Toinen Stenholmin johtama tutkimus osoitti, että lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet näkyivät ikääntyneillä erityisesti heikentyneenä kävelykykynä (21). Mitä pitempään lihavuus oli jatkunut sitä huonompaa oli liikkuminen. Jos lihavuus oli alkanut jo alle 30-vuotiaana, heikentynyt kävelykyky todettiin peräti 9 kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. Lihominen 30-50 vuoden iässä lisäsi heikon kävelykyvyn riskin 4-kertaiseksi.

Suomessa on tutkittu ikääntyneiden hoivakustannuksia kuudessa suurimmassa kaupungissa, joissa asukkaita on yhteensä 1,8 miljoonaa (22). Ympärivuotisen hoivan kokonaiskustannus oli näissä kaupungeissa 2,2 miljardia, mikä tekee 1236 euroa asukasta kohden laskettuna. Kun tämä suhteutetaan koko maahan, saadaan hoivakulujen summaksi 6,9 miljardia.

Kuuden kaupungin tutkimuksessa ei selvitetty, miten suuri osuus hoivakuluista liittyi lihavuuteen, mutta sitä voidaan arvioida olemassa olevien muiden tietojen perusteella. Taulukko kertoo kuinka monta 50 – 69 vuotiaista suomalaista sijoittuu eri painoluokkiin (5).

 

Normaali paino Painoindeksi 25-30 Painoindeksi yli 30
405 000 600 000 460 000

 

Kolmasosalla painoindeksi on yli 30, jolloin lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat yleisiä ja huomattavasti heikentävät liikkumista. On selvää, että nämä 460 000 suomalaista tarvitsevat hoivapalveluja tavallista aikaisemmin.

Tarkempia lukuja ei ole saatavissa, mutta lihavuuden aiheuttamien sairauksien yleisyyden ja heikon liikuntakyvyn perusteella voidaan arvioida, että puhutaan miljardiluokan hoivapalvelujen lisäkuluista.

Lihavuus vähentää työn tuottavuutta

Suomessa on tehty kaksi laajaa tutkimusta lihavuuden vaikutuksesta työkykyyn.

Vuonna 1990 julkaistussa tutkimuksessa yli 20 000 suomalaisen aineistossa todettiin, että lihavat suomalaiset (painoindeksi yli 30) olivat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoiset (23).

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 6542 keski-ikäisen Helsingin kaupungin työtekijän terveyttä keskimäärin 7,8 vuotta (24). Ylipaino vaikutti selvästi eläköitymiseen.

Normaalipainoisiin verrattuna eläkkeelle joutuivat

  • ylipainoiset (painoindeksi 25-30) 1,6 kertaa useammin
  • lihavat (painoindeksi 30-35)                       2,3 kertaa useammin
  • vaikeasti lihavat (painoindeksi yli 35) 3,9 kertaa useammin

Painoindeksin 30 ylittyessä eläkkeelle jouduttiin 2-3 kertaa useammin kuin normaalipainossa. Painoindeksi 30 ylittyy suomessa yli miljoonalla kansalaisella.

Työkyvyttömyys on tavallisesti seuraus pitkään jatkuneesta sairastelusta. Jo ennen työkyvyn menetystä lihavuuteen liittyvät sairaudet vaikuttavat työelämään.

THL:n Finterveys-tutkimukseen 2017 osallistuneilta 20–64-vuotiailta suomalaisilta kysyttiin heidän elämänlaadustaan ja työkyvystään edeltäneen vuoden aikana (5). Ylipainoisten (painoindeksi 25-30) ja lihavien (painoindeksi yli 30) elämänlaatu oli merkitsevästi heikompi kuin normaalipainoisten. Lihavilla oli yli 14 sairauspoissaolopäivää kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. He myös arvioivat fyysisen ja psyykkisen työkykynsä heikommaksi kuin normaalipainoiset (25).

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käytetty termiä absenteeism kuvaamaan toistuvia poissaoloja lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi. Sen rinnalla käytetään termiä presenteeism kuvaamaan sitä, että lihavuudesta johtuvat sairaudet, huonompi yöuni, liikkumisvaikeudet ja alentunut vireystila heikentävät työpanosta työpaikalla. Lihavuuden työelämälle aiheutuneita kustannuksia selvittäneen systemaattisen katsauksen mukaan presenteeism aiheuttaa enemmän kuluja kuin absenteeism (26).

Työn tuottavuuteen vaikuttavat myös työikäisten varhaiset kuolemat. Terveeseen painoon verrattuna painoindeksi yli 30 (vähintään 15 kiloa liikapainoa) lisää alle 55-vuotiailla kuolemanriskin 1,7-kertaiseksi ja 55–64-vuotiailla kaksinkertaiseksi (27).

Kansainvälisissä tutkimuksissa lihavuuden elinkeinoelämälle aiheuttamat kustannukset arvioidaan suuremmiksi kuin vaikutukset terveydenhuollon kustannuksiin. Puhutaan siis yli 2 miljardin euron kustannuksista.

Tärkeä huomautus

Tämän artikkelin tarkoituksena on käsitellä neutraalilla tavalla eri tutkimusten antamia tietoja lihavuuden kustannuksista. Kirjoittajat haluavat korostaa, ettei ylipainoisia suomalaisia saa syyttää ylipainon aiheuttamista kustannuksista tai heikommasta työtehosta. Eikä kenenkään ylipainoisen pidä tuntea syyllisyyttä asiasta.

Kukaan ei ole halunnut tulla lihavaksi tai olla lihava. Päinvastoin, suomalaiset haluavat eroon liikakiloistaan. THL:n Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan naisista kolmasosa ja miehistä neljäsosa – yhteensä 950 000 suomalaista – yrittää joka vuosi vakavissaan laihduttaa (28). Valitettavasti harvoin saadaan pysyviä tuloksia, koska monilla on perinnöllisistä syistä heikommat mahdollisuudet nykyisessä epäterveellisessä ruokaympäristössä pysyä terveessä painossa (29).

Lopuksi

Edellä esitetyn perusteella voidaan laskea, että Suomessa väestön lihominen aiheuttaa joka vuosi yhteiskunnalle ainakin 5 miljardin euron lisäkustannuksen.

OECD-maiden raportissa (12) ennustetaan, että lihavuuden vuoksi OECD-maissa bruttokansantuote laskee tulevina vuosikymmeninä keskimäärin 3,2 %. Suomelle laskettu luku on 2,8 %. Viime vuonna maamme bruttokansantuote oli 234 miljardia euroa. Siitä 2,8 %:n alenema on 6,5 miljardia.

Tämä kirjoitus kuvaa tätä hetkeä ja OECD:n raportti tulevaisuutta, ja tutkimusmenetelmät olivat erilaisia. Siitä huolimatta on päädytty saman hintaluokan tuloksiin, mikä lisää tutkimustulosten luotettavuutta. Väestöjen lihominen on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävällä tavalla valtioiden talouteen.

Väestöjen nopean lihomisen on pääasiassa aiheuttanut epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt tarjonta ja niiden aktiivinen markkinointi (2,30,31). Lihavuuden ja sen aiheuttamien kustannusten torjunta on keskeinen kansanterveyden ja kansantalouden haaste.

Viime vuosien kansainvälisissä raporteissa lihavuuden asiantuntijat ovat esittäneet varsin yhteneväisiä suosituksia siitä, millä keinoilla yhteiskunta voi vähentää epäterveellisten ruokien ja juomien kulutusta ja sen avulla kääntää ylipainoluvut laskuun.

Maailman mittakaavassa yleisimmin käytetty on haitallisten elintarvikkeiden hinnan nostaminen verottamalla. Tämä vähentää niiden kulutusta ja veronporrastus saa teollisuuden kehittämään tuotteita terveellisempään suuntaan. Valtiontalouden kannalta tärkeää on myös veron tuomat lisätulot.

Tänä syksynä valtiovarainministeriö on ottanut ensi askeleen tähän suuntaan ehdottamalla virvoitusjuomaveron porrastamista sokeripitoisuuden perusteella (32). Virvoitusjuomavero ei kuitenkaan yksinään riitä, koska suomalaisten sokerin saannista vain viidesosa tulee juomista. Sen rinnalle tarvitaan laaja-alainen sokerivero, jolla nostetaan makeisten, keksien, sokerimurojen ja muiden runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hintaa. Terve Paino ry:n arvion mukaan laajennetulla sokeriverolla olisi mahdollista saada valtiolle verotuloja ainakin 500 miljoonaa.

Verotuksen lisäksi haitallisten elintarvikkeiden kulutuksen vähentämiseksi tarvitaan myös muita säädöksiä ja toimia. Ne kohdistuisivat pääasiassa makeisiin ja suklaaseen, sokerijuomiin, perunalastuihin ja muihin suolaisiin naposteltaviin, sokerimuroihin, kekseihin ja pikaruokiin.

Tärkeitä toimia olisivat ainakin seuraavat:

  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden markkinointi lapsille. Aiheesta on valtion rahoittaman asiantuntijaryhmän raportti, joka suosittelee mainonnan rajoittamista alle 18-vuotiaille (33).
  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden paljousalennukset, kuten alkoholin kohdalla on alkoholilaissa:
    • Haitallisten elintarvikkeiden isoissa pakkauksissa kilo- ja litrahinta ei saa olla alempi kuin pienimmässä pakkauksessa
    • Kielletään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjousalennukset, esim. ”kaksi yhden hinnalla”.
  • Kielletään lasten lelut hampurilaisaterioiden sekä muiden epäterveellisten ruokien ja juomien yhteydessä.

Tavoitteeksi tulisi asettaa, että vuoteen 2033 mennessä Suomeen palautetaan 40 vuotta sitten vallinnut tilanne. Silloin maassamme oli lihavia aikuisia vain puolet ja lihavia lapsia kolmasosa nykyisistä luvuista.

Terve Paino ry:n tuottama artikkeli

Kirjoittajat:

Pertti Mustajoki
Professori, sisätautilääkäri
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Pekka Puska
Professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja

Kirsi Pietiläinen
Kliinisen aineenvaihdunnan Gyllenberg professori
Lihavuuden tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto

Käytettyjä lähteitä

  1. WHO Europe regional obesity report 2022. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/353747/9789289057738-eng.pdf
  2. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 151:1345-52. https://www.duodecimlehti.fi/duo12373
  3. Chandon P, Wansink B. Does food marketing need to make us fat? A review and solutions. Nutr Rev 2012;70(10):571-93.
  4. Mattes RD, Tan SY. Obesity: the influence of the food environment on ingestive behaviors. Kirjassa: Bray GA, Bouchard C, toim. Handbook of obesity: volume 1. Boca Raton: CRC Press 2014, s. 317 – 25.
  5. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. Finterveys 2017 tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018
  6. Mäki P, Lehtinen-Jacks S, Vuorela Nina ym. Tilastotietoja lasten ylipainoisuuden yleisyydestä saatavilla yhä useammasta kunnasta. Suom Lääklehti 2018; 73: 2336-41.
  7. Lihavuus ja 31 sairautta. Linkki https://www.perttimustajoki.fi/lihavuus-ja-31-sairautta/
  8. Schnurr TS, Jakupovic H, Carrasquilla GD ym. Obesity, unfavourable lifestyle and genetic risk of type 2 diabetes: a case-cohort study. Diabetologia 2020.
  9. Käypä hoito. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla). Duodecim 2010;126:2633-5. The obesity-cancer link: of increasing concern. Lancet Diab Endocrin 2020;8: March.
  10. Käypä hoito -suositus. Duodecim 2020.
  11. Kivimäki M, Strandberg T, Pentti J ym. Body-mass index and risk of obesity-related complex multimorbidity: an observational multicohort study . Lancet Diab Endocrin 2022; March 3: 1-11.
  12. Mustajoki P. Kaksi pandemiaa, toinenkin saatava näkyväksi. https://www.perttimustajoki.fi/kaksi-pandemiaa-toinenkin-on-saatava-nakyvaksi/
  13. OECD Health Policy Studies 2019. The Heavy Burden of Obesity. https://www.oecd.org/health/the-heavy-burden-of-obesity-67450d67-en.htm
  14. THL kansantaudit. Diabeteksen yleisyys. Päivitetty 12.4.2022 https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys .
  15. Arffman M, Ilanne-Parikka P, Keskimäki P ym. FinDM database on diabetes in Finland. THL 2020.
  16. Kurkela O, Raitanen J, Tuovinen M ym. Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaiden terveydenhuollon kustannukset. Suom Lääkl 2022; 78: e32697
  17. Vesikansa A, Mehtälä J, Mutanen ym. Obesity and metabolic state are associated with increased healthcare resource and mediaction use and costs: a Finnish population-based study. Eur J Health Econ 2022. Tietoja täydennetty pian julkaistavan artikkelin tiedoilla
  18. Martikainen J, Heiskanen J, Jalkanen K. Kansallisen säästöpotentiaalinmallintaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Suomessa. Itä-Suomen yliopisto 2020. https://www.uef.fi/documents/1529015/1538329/T2D_Raportti/b94f9d09-d636-44a0-a847-18a65f21388a
  19. Laine M, Järveläinen H, Vielma M ym. Esidiabetes lisää valtimotaudin riskiä – entä hoidon kustannuksia. Suom Lääkl 2021;76:1410-5.
  20. Stenholm S, Head J, Aalto V ym. Body mass index as a predictor of healthy and disease-free life expectancy between ages 50 and 75: a multicohorts study. Int J Obes 2017;41:769-76.
  21. Stenholm S, Rantanen T, Alanen E ym. Obesity history as a predictor of walking limitation at old age. Obesity 2007;15:929-38.
  22. Ahtiainen H. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2018. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 4/2019.
  23. Rissanen Aila, Heliövaara Markku, Knekt Paul ym. (1990). Risk of disability and mortality due to overweight in a Finnish population. Brit J Med 301: 835-7.
  24. Roos E, Laaksonen M, Rahkonen O ym. Relative weight and disability retirement: a prospective cohort study. Scand J Work Environ Health 2013
  25. Vesikansa A, Jokelainen J, Mehtälä J ym. Lihavuuden yhteys elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Suom. Lääkl 2020;75: 2377-82.
  26. Dee A, Kearns K, O´Neil C ym. The direct and indirect costs of both overweight and obesity: a systematic review. BMC Res Notes 2014;7:242.
  27. Greenberg JA. Obesity and early mortality in the United States. Obesity 2013;21: 405-412.
  28. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2013/18
  29. Mustajoki P. Erilaiset mahdollisuudet terveeseen painoon. Internetissä. https://www.perttimustajoki.fi/erilaiset-mahdollisuudet-terveeseen-painoon/
  30. Neve KL, Isaacs A. How does the food environment influence people engaged in weight management? A systematic review and thematic synthesis of the qualitative literature. Obesity Rev 2021; e13398
  31. Zobel EH, Hansen TW, Rossing P ym. Global changes in food supply and the obesity epidemic. Curr Obes Rep 2016;5:449-55.
  32. Valtiovarainministeriön esitys virvoitusjuomaveron uudistamiseksi lausunnolle 5.10.2022 https://vm.fi/-/esitys-virvoitusjuomaveron-uudistamiseksi-lausuntokierrokselle
  33. Fogelholm M, Närvänen E,, Erkkola M ym. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi lapsille ja nuorille. Tilanne Suomessa ja pelisääntöjä markkinoinnin sääntelyyn. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:57 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163546

 

 

Lihavuus on yhteiskunnan sairaus

Lihavuus on yhteiskunnan sairaus

Suo­men perustuslain 19. pykälä velvoittaa valtiovaltaa väestön terveyden edistämiseen, myös toimiin terveellisemmän ruo­kaympäristön puolesta.

Suomessa tulee vähentää epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta verottamalla, rajoittaa niiden markkinointia lapsille ja selkeyttää ruokapakkausten ravintotietoja

Lääkärilehdessä 17.12.2021 ilmestyneessä artikkelissa Yhteiskunnalliset toimet välttämättömiä lihomiskehityksen kääntämiseksi Terve Paino ry:n asiantuntijat esittävät tieteellisen näytön siitä, miten yhteiskunta voi vähentää ylipainoa, joka on suurimpia kansanterveyden uhkiamme.

 

Paljon haittoja kansalaisille ja yhteiskunnalle

Lihavuus aiheuttaa yli 30 sairautta, joiden joukossa on yleisiä kansantauteja.  Nykyisen kehityksen jatkuessa väestön eliniänodote kääntyy laskun.

Lihavuussairaudet ovat suuri yhteiskunnallinen ongelma. Sote-kulut johtuvat paljolti lihavuussairauksista. Lihavilla on muita useammin sairauspoissaoloja, ja he kokevat työkykynsä heikommaksi. Lihavuuden vuoksi joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle yli kaksi kertaa useammin.

 

Lihomisen syihin voidaan vaikuttaa

Väestön lihominen on jatkunut vuosikausien ravintoinformaatiosta ja laihdutusohjelmista huolimatta. Pääasiallinen syy on muuttunut ruokaympäristö: epäterveellisten elintarvikkeiden tarjonnan, markkinoinnin ja kulutuksen lisääntyminen. Monissa maissa on jo ryhdytty vaikuttamaan asiaan elintarvikepolitiikalla.

Lääkärilehden artikkeli siteeraa eri maissa tehtyjä tutkimuksia, joissa on selvitetty tällaisten toimien vaikutuksia. Tulokset osoittavat, että erityisesti epäterveellisten elintarvikkeiden verotus on tehokas toimenpide vähentämään niiden kulutusta.

Taloustutkimuksen vuosi sitten tekemän väestötutkimuksen mukaan tällaisilla toimilla on kansalaisten enemmistön tuki. Valtaosa suomalaisista kannattaa terveysperusteisia veroja ja muita toimia, jotka edistävät terveellisempiä elintarvikevaihtoehtoja.

 

Lapset etusijalle

Lapsilla ja nuorilla ylipaino on lisääntynyt nopeammin kuin aikuisilla, ja sen vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen. Erityisesti heitä pitää suojella lihottavilta elintarvikkeilta ja niiden markkinoinnilta, joka on siirtynyt pääosin internetiin ja sosiaaliseen mediaan. Lapsille mainostettavat ruuat ja juomat ovat lähes yksinomaan epäterveellisiä.

Äskettäisen EPELI-tutkimushankkeen  perusteella tarvitaan nykyistä tiukempaa ja rajoittavampaa sääntelyä suojelemaan lapsia ja etenkin 13–17-vuotiaita nuoria. Lääkärilehden kirjoitus kertoo esimerkkejä siitä, miten lasten altistumista on muissa maissa voitu vähentää epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointikielloilla.

 

Lihavuussairauksien 10 vuoden ennusteet

Lihavuuden yleisyyden ja siihen liittyvien sairauksien ennusteita voi tarkastella Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) juuri julkaisemassa karttapalvelussa. Palvelu esittää ennusteet seuraavien sairauksien yleisyyden muutoksista: tyypin 2 diabetes, sepelvaltimotauti, polvi- tai lonkkanivelrikko, astma, kihti ja sappikivitauti.

Ohjelma arvioi kuinka monta uutta sairaustapausta maakunnassa tai kunnassa todetaan kymmenen seuraavan vuoden aikana, jos lihomiskehitys jatkuu samalla tavalla kuin tähän asti. Ohjelma laskee, kuinka monta sairastapauksista voitaisiin välttää, jos lihavuuden esiintyvyys pienenisi kymmenen vuoden aikana noin 10 %. Karttapalvelu myös arvioi, paljonko lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäisivät terveydenhuollon kuormitusta ja kustannuksia.

Päivi Mäki
Pekka Puska
Aila Rissanen
Pertti Mustajoki

Tieteelliset lähteet: Vastine elintarviketeollisuusliitolle – terveysverot eivät murskaa kilpailukykyä

Epäterveellisten elintarvikkeiden tarjonta lihavuuden aiheuttajana.

Mustajoki P. Artikkeli: Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 131:1345-52.

Kirjoituksessa siteerataan kansainvälisiä tutkimuksia, jotka osoittavat epäterveellisten elintarvikkeiden runsastuneen tarjonnan pääasialliseksi syyksi globaaliin lihavuusepidemiaan.

Uudempia kansainvälisiä tutkimusartikkeleita aiheesta:

  • Zobel EH, Hansen TW, Rossing P ym. Global changes in food supply and the obesity epidemic. Curr Obes Rep 2016;5:449-55.
  • Gittelsohn J, Trude A. Diabetes prevention: changing the food environment in low income settings. Nutr Rev 2017;75 (Suppl 1): 62-9.
  • Hall K. Did the food environment cause the obesity epidemic? Obesity 2018; 26: 11-13.
  • Pineda E, Brunner EJ, Llewllyn CH ym. The retail food environment and its association with body mass index in Mexico. Int J Obes 2021; 45: 1215-28.