Lapsiperheet tarvitsevat tukea arkisiin ruokavalintoihin – epäterveellisten elintarvikkeiden runsas tarjonta uhkaa lasten tervettä kasvua

Lapsiperheet tarvitsevat tukea arkisiin ruokavalintoihin – epäterveellisten elintarvikkeiden runsas tarjonta uhkaa lasten tervettä kasvua

Sanna Ukkola (IL 4.9.2020) kirjoitti kolumnissaan tärkeästä teemasta, lasten ylipainosta. Kirjoituksessa oli monta merkittävää huomiota, jotka harmittavasti jäävät vanhempia syyllistävän puheen varjoon. Mutta kolumnissa oli myös erittäin tärkeitä nostoja.

Ukkola nostaa esille mm. sen, miten perheen ympäristö voi tukea tai estää lapsen terveellisiä valintoja. Elinympäristömme on muuttunut paljon, melko lyhyessä ajassa. Lasten ja lapsiperheiden ympäristössä on tarjolla yltäkylläisesti runsaasti sokeria, kovaa rasvaa ja vähän ravintoaineita sisältäviä ruokia ja juomia ja niiden mainoksia. Lisäksi, kuten Ukkola kirjoituksessaan toteaa, runsaasti energiaa sisältäviä tuotteita markkinoidaan tehokkaasti eri tavoin ja lasta houkuttelevalla tavalla. Ruokaympäristön muutosten lisäksi myös liikuntatottumukset ovat muuttuneet. Fyysinen aktiivisuus ja arkiliikunta ovat vähentyneet ja istuva elämäntapa yleistynyt sekä aikuisilla että lapsilla.

Ruoka- ja liikuntatottumukset muotoutuvat hyvin varhain ja ovat melko pysyviä. Lasten vanhemmilla on siis keskeinen merkitys roolimalleina ja lasten ruokailuun liittyvien tapojen ja tottumusten opettajina. Vastuu pienen lapsen ruokailusta on vanhemmilla, mutta vanhemmat tarvitsevat tukea ja ohjausta syyttävän sormen sijaan. Jokaisella perheellä on erilainen elämäntilanne, taustalla monia tarinoita, haasteita ja vahvuuksia ja jokainen vanhempi tavoittelee hyvää ja tyydyttävää elämää. Jos syyttely ja faktan tarjoaminen toimisivat, tämä asia olisi jo kunnossa.

Lasten lihavuuden taustalla on useita, sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia tekijöitä. Siitä syystä myös lasten ylipainon ehkäisyssä tarvitaan sekä yksilöllisiä, lapsiperheitä tukevia, että yhteiskunnallisia toimia.

Lapset ja lapsiperheet käyvät säännöllisesti lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Säännölliset tapaamiset mahdollistavat perheiden tuntemisen ja koko perheen ruokatottumuksista keskustelun. Lapsiperheiden ravitsemukseen liittyvän ohjauksen suunnittelun ja toteutuksen tulee perustua tutkittuun tietoon. Tutkimukset ovat osoittaneet minkälainen tuki ja ohjaus auttavat perheitä parhaiten pohtimaan ruokatottumuksiaan ja mahdollisia muutoksia tottumuksissa. Parhaita tuloksia saadaan ymmärtämällä perheen tilannetta ja tukemalla jokaista vanhempaa äitinä tai isänä toimimiseen. On tärkeää kysyä, mitä tälle perheelle kuuluu. Miten he jaksavat arjessaan ja minkälaisia keinoja perhe itse kokee tarvitsevansa suunnan muuttamiseen. Viisautta on nähdä tilanteen taakse ja halu ymmärtää ja sitä kautta auttaa.

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden terveellisten elintapojen edistämiseksi tarvitaan usean toimijan yhteistyötä. Varhaiskasvatus ja koulu ovat vanhempien tärkeitä kumppaneita vaativassa kasvatustehtävässä. Päiväkodin ja koulun elintapoihin ja terveyteen liittyvä opetus ja lasten ruokakasvatus tavoittavat kaikki lapset ja nuoret ja tasoittavat näin myös lasten taustasta johtuvia eroja elintavoissa.

Yhteiskunnallisilla toimilla voidaan vaikuttaa siihen, että terveyttä edistävät valinnat ovat lapsille, nuorille ja lapsiperheille mahdollisimman helppoja ja luontevia. Esimerkkejä yhteiskunnallisista toimista ovat haittavero runsaasti sokeria sisältäville tuotteille ja lapsille suunnattujen epäterveellisten ruokien ja juomien markkinoinnin kieltäminen. Terveellisiä tuotteita, kuten kasviksia, markkinoimalla, elintarvikkeiden ravitsemuksellista laatua kehittämällä ja tuotteiden sijoittelulla kaupassa voidaan tukea lapsiperheiden terveyttä edistäviä ruokavalintoja.

Moni vanhempi kaipaa urheilutapahtumiin ja muihin lapsille suunnattuihin tapahtumiin terveellisiä välipalavaihtoehtoja. Valikoimaa kehitetään kysynnän mukaan. Mitä useampi nostaa äänensä kuuluviin ja vaatii muutoksia, sitä paremmin viesti kuullaan.

Yhteistyöllä voidaan tukea lapsiperheitä ruokaympäristössä vilisevien ja keskenään ristiriitaisten viestien paljoudessa ja auttaa perheitä tekemään valintoja, jotka tukevat lasten tervettä kasvua.

Terhi Koivumäki ja Päivi Mäki

Päiväuni iltasyömisen rajoittamisesta

Päiväuni iltasyömisen rajoittamisesta

Oletko koskaan kuullut kenenkään liikapainon tai muun syömisongelman kanssa kampailevan puhuvan syömisen vaikeudesta aamulla tai päivällä sanoen:  ”minun on aivan mahdoton hillitä Fazerin suklaan tai Kouvolan lakun himoa aamupäivisin ja samoin sitä Taffelien vimmaa iltapäivällä”. Et varmaankaan, jokainen tietää syömisen hillinnän pettävän illan hämärtyessä.

On helppoa jättää aamiainen väliin. Kaikki kykenee siihen tarvittaessa, monille meistä se on elinikäinen tapa. Melkein yhtä helppoa on tinkiä lounaasta. Hyvin voi elellä iltaan saakka 150 kilokalorin kasvisosekeitolla ja yhdellä näkkileivällä. Tosin näillä tavoilla on illalliset seuraamuksena. Tällaisia henkilöitä tapaan vastaanotolla.

Mutta kuinka usein olette kuulleet, että ”syömiseni loppuu kohdallani aina kuin seinään kello 17. Sen jälkeen elellään vedellä tai hedelmällä aamiaiseen saakka”? Itse en tunne yhtään tällaista henkilöä.

Myös tutkimukset osoittavat, arkihavaintojen lisäksi, että ihmisillä on iltaisin suurempi mieltymys ruokaan kuin päiväaikaan. Vaikka tutkittaville päivällä on syötetty tasaisella ateriarytmillä ruokaa niin mieltymys suolaiseen, lihaan ja makeisiin herkkuihin – mutta ei kasviksiin – oli suurimmillaan illalla. Huonosti nukuttu uni pahentaa iltasyömisen tarvetta. Olemme siis biologisesti virittäytyneitä syömään iltaisin kaikkea lihottavaa.

En tiedä, onko syvässä istuva iltanälkä ja syömisen tarve biologista esihistoriallista perua. Olisiko ennen muinoin suurpetojen aikaan ollut kohtalokasta ahtaa itsensä täyteen metsän antimia päiväsaikaan? Siinä olisi voinut jäädä, liiasta ruuasta päivällä uinuessa, metsästysreissut valoisaan aikaan väliin, mustikat poimimatta, ja valppaus pettää Allosauruksen vaaniessa.

Esihistorialliset spekuloinnit sikseen. Vakavasti ottaen, voisiko tällaisesta päiväunesta, illan syömisen sietämättömästä keveydestä, olla jotakin hyötyä meille ihmisille?

Kehon aineenvaihduntaprosessit näyttävät olevan paremmin synkronoitu syömisen kanssa valoisaan kuin pimeään aikaan. Näyttää siis siltä, että kehomme olisi parhaassa balanssissa, jos onnistumme keventämään illasta, painonhallinta on helpompaa ja sokeriaineenvaihdunta toimii paremmin. Olen itse kirjoittanut aiheesta äskettäin Duodemic-lehden pääkirjoituksessa.

Paljon on puhuttu rennosta ja joustavasta syömisestä, Vaakakapinasta ja muusta. Eikö syömisen rajoittaminen, edes vain iltasyömisen, ole jo niin menneen talven lumia? Eikö iltasyömisen rajoittaminen olisi taas vain yksi uusi tapa tehdä syöminen hankalaksi?

Laitetaanpa toisinajattelijan hattu päähän, käännetään rajoituksen klangi päälaelleen mahdollisuudeksi. Iltasyömisen rajoittaminen olisikin vain hellää huolenpitoa, ja toisaalta vapaan siiman antamista runsaalle aiemman päivän syömiselle. Illalla muistuttaisi aina itseään, että olenhan saanut syödä jo vapaasti koko pitkän päivän tähän saakka ilman rajoituksia! Ehkä se ei tuntuisi niin pahalta.

Näen päiväunia tilanteesta, että yhteiskunnassamme muodostuisi normiksi hyvästellä raskaat iltasyömiset ja napostelut. Kaikki kehuisivat kilpaa, miten helppoa on hallita painoa, kun vain rajoittaa syömistä ilta-aikaisin riittävästi –ja syö päivällä paljon. Ravintolat möisivät 80 % ulosmyynnistään ennen illan hämärtymistä. Ruokakaupan ja huoltiksen karkkihyllyt kutistuisivat olemattomiksi vähäisen kysynnän vuoksi. Kotona kaappitilaa vapautuisi kaikenlaisilta herkuilta, joita ennen muinoin muka vierasvaroiksi ostettiin. Suomalaiset tiputtaisivat kymmenessä vuodessa puolet ylimääräisistä kiloistaan, tyypin 2 diabeteksen esiintyminen kääntyisi lopulta laskuun.  

Koska tällainen keikaus on tietenkin pragmaattisesti ajateltuna haihattelua, tarvitsemme muita toimia lihavuusepidemian pysäyttämiseksi. Asiaa ei voi enää jättää yksilöiden vastuulle; on tehtävä toimenpiteitä, jotka ovat toimineet tupakoinnin suitsimisessa. Tarvitsemme valtiovallan apua (ilta)herkkujen kulutuksen vähentämiseksi. Siihen löytyy monia keinoja, joita Terve Paino ry tulee tuomaan esiin. Niitä odotellessa voi jokainen halutessaan tehdä vaikkapa kuukauden mittaisen testin, miltä iltasyömisen rajoittaminen tuntuisi vaa’alla ja muussa olotilassa.  

Reijo Laatikainen


Lukemista

Laatikainen R ja Laitinen K. Syödäkö vai eikö syödä aamiaista? Duodecim. 2020;136(7):731-3

Scheer FAJL, Morris CJ, Shea SA. The Internal Circadian Clock Increases Hunger and Appetite in the Evening Independent of Food Intake and Other Behaviors. Obesity .2013;21(3):421-423

Sargent C, Zhou X, Matthews RW, Darwent D, Roach GD. Daily Rhythms of Hunger and Satiety in Healthy Men during One Week of Sleep Restriction and Circadian Misalignment. Int J Environ Res Public Health. 2016;13(2):170.

Wansink B, Just DR, Payne CR. Mindless Eating and Healthy Heuristics for the Irrational. Am Econ Rev. 2009;99(2):165–169.

AIhesanat: ateriarytmi, painonhallinta, napostelu, iltaruokailu