Lihavuuspandemia vaatii eduskunnalta toimia

Kelan Pia Pajunen ja Janne Leinonen kirjoittivat Lääkärilehdessä lihavuuslääkkeisiin liittyvistä ongelmista (1). Olemme Pajusen ja Leinosen kanssa samaa mieltä siitä, että lihavuuden aiheuttamia sairauksia ja niistä johtuvia kustannuksia ei voida vähentää tehostetulla hoidolla. Pitää kaikin keinoin vähentää lihavuutta.

Tiedot lihavuuden kustannuksista ovat viime vuosina huomattavasti tarkentuneet.

Kaksi vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon enemmän lihavilla suomalaisilla (painoindeksi yli 30) on sairauksia verrattuna tervepainoisiin (2). Listan kärjessä ovat tyypin 2 diabetes – kaksitoista kertaa enemmän – ja unihäiriöt kuusi kertaa enemmän.

Molempien sairauksien aiheuttamia hoitokustannuksia on tutkittu.

Tyypin 2 diabeteksen hoidon on laskettu maksavan noin 2,5 miljardia euroa vuodessa (3). Suurin osa siitä liittyy diabeteksen komplikaatioiden hoitoon. Suomessa on puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa, joista noin 460 000:lla sairaus johtuu lihavuudesta. Tämän perusteella lihavuuden osuus hoitokustannuksista on noin 2,3 miljardia euroa.

Keskivaikeaa ja vaikeaa uniapneaa sairastaa 850 000 suomalaista (4). Lihavuuteen liittyvä kuusinkertainen riski merkitsee, että 730 000:lla sairaus on lihavuuden aiheuttama. Vuonna 2018 uniapnean hoitokulujen laskettiin olevan potilasta kohden keskimäärin 1 200 euroa (5). Lukujen perusteella voidaan laskea, että lihavuuden aiheuttaman uniapnean hoitokustannus on noin 870 miljoonaa euroa vuodessa.

Lihavuudesta johtuvien tyypin 2 diabeteksen ja uniapnean aiheuttama kustannus on yhteensä 3,15 miljardia euroa vuodessa.

Lihavuussairauksien listassa (2) on kaksikymmentä muuta diagnoosia, joita lihavuus lisää 1,5–4,3-kertaisesti terveeseen painoon verrattuna. Joukossa ovat sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti, aivohalvaus, astma, nivelrikko, maksasairaus, anemia ja haimatulehdus.

Varovainen arvio lihavuuden aiheuttamista lisäkustannuksista Suomen terveydenhuollolle on vähintään 3,5 miljardia euroa vuodessa. Se on 15 prosenttia hyvinvointialueiden rahoituksesta. Lihavuuden aiheuttamista sairauksista koituvien kustannusten lisäksi myös itse lihavuuden hoidon kustannukset lisääntyvät nopeasti, koska uusien laihdutuslääkkeiden kulutus kasvaa (1).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusien tietojen mukaan lihavuus on kuuden vuoden aikana lisääntynyt 3–4 prosenttiyksikköä (6). Suomessa on nyt lihavia kansalaisia satatuhatta enemmän kuin kuusi vuotta aikaisemmin.

EU:n komission raportissa on arvioitu, että lihavuuteen liittyvien tautien kokonaiskustannukset ovat EU-maissa noin seitsemän prosenttia valtioiden budjetista, mikä Suomessa merkitsisi noin kuutta miljardia (7).

Suomi on osa globaalia lihavuuspandemiaa, jonka pääsyy on epäterveellisten elintarvikkeiden jatkuvasti lisääntyvä markkinointi ja myynti (8,9,10).

Lihavuuden ja sen aiheuttamien sairauksien vähentämiseksi tarvitaan eduskunnan laatimia lakeja ja säädöksiä, jotka vähentävät haitallisten elintarvikkeiden markkinointia ja kulutusta.

Terve Paino yhdistys on laatinut listan epäterveellisistä elintarvikkeista, jotka pääasiassa ovat johtaneet suomalaisten lihomiseen (11). Niiden markkinointia ja kulutusta vähentämällä lihavuus on mahdollista kääntää laskuun.

Keinoina ovat runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hinnan nostaminen verottamalla sekä rajoittaa haitallisten elintarvikkeiden markkinointia kieltämällä kassamyynti, paljousalennukset ja mainostaminen lapsille.