Soten ongelmat puhuttavat. Erityisesti toivotaan parannusta peruspalveluihin, jotka ovat juuri nyt uhattuina. Niillä on ratkaiseva merkitys lääkäriin pääsyyn ja kansansairauksien pitkäjänteiseen hoitoon.
Kansanterveydessä tärkeintä on tautien ehkäisy, joka on ollut taustana useimmille kansanterveyden edistysaskelille. Siinä terveydenhuollon mahdollisuudet ovat rajalliset. Tarvitaan ehkäisytyötä koko yhteisössä ja yhteiskunnassa kuten Pohjois-Karjalan kokemuksetkin aikanaan opettivat.
Tupakan tapauksessa on saavutettu valtava edistys, joka näkyy varsinkin keuhkosyöpälukujen suurena laskuna. Se on saatu aikaan valistuksen, lainsäädännön ja verotuksen avulla. Nyt huolettavat teollisuuden uudet nikotiinituotteet.
Alkoholi on syynä laajoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Alkoholiveroa alennettiin rajusti 2000 -luvun alkupuolella. Alkoholipolitiikan liberalisointi johti muutaman vuoden viiveellä alkoholista aiheutuvien sairauksien ja kuolemien huimaan nousuun, joka saatiin taitettua varsinkin alkoholiverotuksen korotuksilla. Nyt on taas uhkana käännös huonompaan, kun kaupoissa aletaan myydä vahvempaa alkoholia, sitä voidaan tuottaa kotiovelle ja oluen verotusta lasketaan.
Ravinto on asiantuntijoiden mielestä tärkein fyysiseen terveyteemme vaikuttava tekijä. Myönteisestä kehityksestä huolimatta perinteiset ongelmat rasva ja suola – kolesteroli ja verenpaine – ovat edelleen huomattavat. Yli puolella yli 30-vuotiasta suomalaisista rasva-arvot ja yli puolella yli 50-vuotista verenpaine ovat pielessä.
Todelliseksi huoleksi on muodostunut väestön nopea lihominen. Aikuisista suomalaisista joka kolmas on lihava, ja joka toisella on vyötärölihavuus. Tämä aiheuttaa terveydenhuollolle suuren rasituksen ja paljon kustannuksia. Kehitys ei voi jatkua tällaisena.
Vaikka liikunta ja hyvä uni ovat tärkeitä painonhallinnassa, ravinnon merkitys on ratkaiseva. Huonon kehityksen taustalla on suuresti muuttunut ruokaympäristö. Epäterveellisiä sokeri- ja rasvapitoisia tuotteita on paljon tarjolla ja niitä markkinoidaan aktiivisesti. Makeisissa on paljousalennuksia ja lautaskoko on kasvanut.
Lihavuusepidemiaa ei ratkaista lehtien laihdutusmainoksilla eikä ihmedieeteillä. Senkin torjunnassa vaikuttavat keinot löytyvät poliittisista päätöksistä, jotka vaikuttavat ravintoympäristöömme. Asiantuntijat WHO:ta myöten vaativat epäterveellisten tuotteiden nuoriin suuntautuvan markkinoinnin sääntelyä, tehokkaampia päällysmerkintöjä sekä korkeampia veroja epäterveellisille tuotteille.
Tällainen terveysperusteinen vero onkin noussut esille myös lisämahdollisuutena valtion velkaantumisen torjunnassa. Hiljattain valtionvarainministeri Riikka Purra totesikin, kuinka terveys- tai sokeriverolla voisi olla oma paikkansa nikotiinituotteiden ja alkoholin verotuksen ohella.
Näin hallituksen puoliväliriihen alla voi toivoa, että asiassa päästään konkreettisiin päätöksiin. Tällaiset haittaverot ovat siinä mielessä ”vapaaehtoisia”, että niitä voi jokainen välttää omilla valinnoillaan, ja saada samalla terveyttä. Ruuan yleinen arvonlisäveron korotus koskisi taas ikävästi kaikkia ihmisiä.
Nopein toimenpide olisi nykyisen virvoitusjuomaveron laajentaminen koskemaan kaikkia runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita. Kun muut kuin sokerituotteet vastaavat noin 80 % kaikesta sokerin kulutuksesta ja pelkkä virvoitusjuomavero tuottaa jo noin 220 miljoonaa euroa, tällainen laajennus voisi tuottaa 500 -1000 miljoonaa euroa vuodessa. Se olisi tuntuva summa valtion budjettiin. Sokeriveron jälkeen terveysperusteista veroa voitaisiin laajentaa koskemaan paljon suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä tuotteita, mikä vaatisi kuitenkin pidempää valmistelua.
Pekka Puska
Professori, Terve Paino ry:n puheenjohtaja
Tapani Kiminkinen
Maalaislääkäri, lääkintöneuvos
Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä 4.4.24 Keskisuomalaisessa