Kärpästen herrat ja rouvat
Edellisen kerran luin nobelisti William Goldingin kirjan Kärpästen herra kuusikymmentä vuotta sitten. Kauhistuttava kertomus siitä, millaiseen julmuuteen keskenkasvuiset pojat kykenevät joutuessaan autiolla saarella elämään ilman aikuisen yhteiskunnan jokapäiväisiä sääntöjä.
Nyt toinen lukukerta avasi jälleen koko tarinan. Kirjaa lukiessa ajatukset siirtyivät tähän päivään ja niihin isoihin ongelmiin, joita monet lapsemme joutuvat kohtaamaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viimeisen tilaston mukaan pojista joka neljäs ja tytöistä melkein joka viides on ylipainoisia. Suomessa on 145 000 ylipainoista lasta. Heistä 40 000:lla painoindeksi on yli 30, mikä aikuisten mittakaavassa merkitsee vähintään 15 kilon liikapainoa.
Jo leikki-iässä lihavuutta on melkein yhtä paljon kuin alakoulu- ja teini-iässä. Liikakilojen aiheuttama kömpelyys johtaa siihen, etteivät lasten liikunnalliset taidot pääse kehittymään. Monet lihavat lapset joutuvat jo teini-iässä käyttämään lääkkeitä lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin.
Jos tällaisten haittojen taustalla olisivat vanhempien laiminlyönnit, lastensuojeluviranomaiset puuttuisivat nopeasti asiaan. Mutta kun syynä on jatkuvasti lisääntynyt epäterveellisten ja lihottavien elintarvikkeiden markkinointi ja myynti, Suomi on tyynesti seurannut syntynyttä tragediaa. Mitään ei ole tehty lasten suojelemiseksi lihottavien elintarvikkeiden haitalliselta markkinoinnilta ja myynniltä.
Hallituksen herrat ja rouvat ovat siivonneet lihavuuden kokonaan pois hallitusohjelmasta. Melkoinen temppu, sillä lihavien lasten lisäksi suurin osa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia ja 1,2 miljoonalla on keskimäärin 25 kiloa ylimääräistä painoa.
Kärpästen herra -kirjassa tapetaan kaksi lasta. Lihavuuden aiheuttamat parikymmentä sairautta lyhentävät elinikää yli miljoonalla suomalaisella.
Vaikka hallitus ei välitä suomalaisten terveydestä, luulisi sen olevan kiinnostunut maan taloudesta. Lihavuuden aiheuttamat sairaudet aiheuttavat Suomen hyvinvointialueille joka vuosi 3,5 miljardin ylimääräiset kustannukset. Vähintään samansuuruinen kuluerä rokottaa elinkeinoelämää, koska lihavilla työntekijöillä on enemmän sairauspoissaoloja ja he siirtyvät aikaisemmin eläkkeelle.
Pertti Mustajoki
Lääkäri, professori