Lobbaus ja ruokaympäristömme

Lobbaus ja ruokaympäristömme

Kaupallisuus vaikuttaa paljon terveyteemme. Tähän liittyy runsas mainonta, jota useimmat ihmiset pitävät sinänsä myönteisenä ja informaatiota antavana. Onkin paljon terveyden kannalta myönteisiä tuotteita. Esimerkiksi suomalaisten sydänkuolleisuuden suureen vähenemiseen on suuresti vaikuttanut se, että monien elintarvikkeiden tuotekehittelyssä ja markkinoinnissa on huomioitu ravitsemussuosituksia.

Elintarvikepuolella ongelmana on, että raja terveellisen ja epäterveellisen tuotteen välillä on usein häilyvä. Siinä olennaista on epäterveellisen tuotteen käyttömäärä. Haitallisia kansanterveyden kannalta ovat sellaiset epäterveelliset tuotteet, joita väestö tai joku väestöryhmä käyttää runsaasti. Se taas merkitsee sitä, että tuottajan ja kaupan kannalta on suurista taloudellisista intresseistä.

Maailmanlaajuisesti esimerkiksi Coca Colan vuotuinen liikevaihto on yli 30 miljardia euroa ja voitto lähes 8 miljardia. Pelkästään markkinointiin yhtiö käyttää vuosittain noin 4 miljardia, mikä on kaksinkertainen määrää verrattuna WHO:n koko budjettiin! Tuottajat ja kauppa pyrkivät ylläpitämään tuottavaa liiketoimintaansa erilaisin keinoin, tavallisesta mainonnasta aina aggressiiviseen vaikuttamiseen eri keinoin.

Tupakka ja alkoholi tavalliset esimerkit

Historiallinen ja härski esimerkki koskee tupakkateollisuutta, v. 1953 kuuden suurimman tupakkajätin johtajat kokouksessaan päättivät jatkossa kieltää kaiken tutkimusnäytön. Sen jälkeen tupakkateollisuus lähes 50 vuoden ajan kielsi terveyshaitat ja toteutti hyvin monitahoisia ja aggressiivisia vastatoimia. Tilanne muuttui ratkaisevasti vasta v. 1998 USA:ssa oikeuden päätöksellä, jossa teollisuus joutui myöntymään terveyshaittoihin ja suuriin korvauksiin. Suomessakin on satoja tuhansia ihmisiä kuollut tupakkaan, ja maailmanlaajuisesti tupakkaan kuolee edelleen vuosittain noin 8 miljoonaa ihmistä.

Alkoholin suurten kansanterveydellisten vaurioiden vuoksi yhteiskunta on päättänyt varsin tiukasta alkoholipolitiikasta, jota elinkeinoelämä pyrkii eri tavoin vastustamaan. Kun Suomessa myytävästä alkoholista noin puolet on olutta, Panimoliitto on ollut erityisen aktiivinen. Varsin keskittynyt vähittäiskauppa on myös viime vuosina ollut aktiivinen vaikuttaja. Suomenkin oloissa harvinaisen raju lobbaus- ja vaikuttamistoiminta nähtiin parin vuoden takaisen alkoholilakikäsittelyn yhteydessä.

Ravinto ja elintarvikkeet

Ravinto on ehkä eniten kansanterveyteen vaikuttava tekijä, mutta se on paljon monitahoisempi asia kuin tupakka tai alkoholi. Takavuosien pahassa sydäntautitilanteessa runsas eläinrasvan kulutus oli suuri ongelma, ja erityisesti Valio pyrki aktiivisella toiminnalla vastustamaan terveystyötä, mikä johti ns. rasvasotaan. Rasvasodasta ja meijeriteollisuuden lobbauksesta on paljon kirjoitettu. Siinä käytettiin kovaa mainonta, aktiivista lobbausta ja poliittista vaikuttamista.

Viime vuosina väestön lihominen on nostanut esille sokerin roolin, mutta myös pikaruokien ja paljon energiaa sisältävien valmisruokien osuuden. Nuorten lihominen on kiinnittänyt huomiota erityisesti virvoitusjuomiin ja makeisiin. Virvoitusjuomajätit ovat varsinkin globaalisti lobanneet aggressiivisesti terveystyötä vastaan, kuten sain todeta työssäni WHO:n kansantautien ehkäisyn ja terveyden edistämisen johtajana.

Globaalilla tasolla tehdään myös palmuöljyn ja suolan puolesta tehdään isoa vaikuttamistyötä.  Vaikka palmuöljy on kasviöljyä, sen rasva on melko tyydyttynyttä eikä terveydellisesti kovin suositeltua. Palmuöljyn käyttöön liittyvät myös ympäristöhaitat, kun tuotanto on uhkaa palmumetsiä erityisesti Kaakkois-Aasiassa.

Lobbauksen keinot

Lobbauksen keinot ovat maailmanlaajuisesti ja pitkälti tuotteesta riippumatta samanlaisia. Näkyvin muoto on intensiivinen ja usein jopa ”tieteellisesti suunniteltu” mainonta, joka on yhä enemmän muuttumassa monitahoiseen markkinointiin, jossa hyödynnetään ihmisiä ja asiakkaita koskevia tietovarantoja. Elinkeinoelämä osallistuu joko itse tai bulvaaniensa kautta julkiseen keskusteluun. Siinä vakiofraasina on mm. ihmisen oma vastuu, tuodaan esille osatotuuksia ja vähätellään tieteellisen tutkimuksen tuloksia.

Lobbaukseen kuuluu myös firman maineen puhdistaminen ja ystävien hankkiminen tukemalla hyviä hankkeita. Päätöksentekijöihin vedotaan usein työllisyysargumenteilla. Aggressiivisempia muotoja nähdään nykyään paljon somessa, ei suoraan firmojen taholta vaan heidän ystäviensä nimissä. Tämä on hyvin usein vastustajien leimaamista ja suoranaista vihapuhetta.

Varsinkin elintarvikepuolella kansalaisiin vaikutetaan erilaisilla tutkimuksilla ja niiden uutisoinnilla. Tutkimuksissa ei sinänsä välttämättä ole vikaa, mutta ne voivat suuntautua monimutkaisen ravitsemuksen yksittäiseen eikä kovin tärkeään osaan. Tulokset koskevat usein vain tilastollista yhteyttä, eivätkä osoita syy-yhteyttä. Tai mahdollinen syy-yhteys voi olla kovin pieni.  Ja kun firmat uutisoivat näitä itselleen edullisesti, ja usein kansainvälisesti, voidaan meilläkin hämmentää kuluttajia ”uudella kansainvälisellä tutkimuksella”.

Lobbaus kulissien takana ja kansainvälisesti

Kaupallinen vaikuttaminen on tiettyyn rajaan asti normaalia demokraattista toimintaa. Suuria huolia ovat toiminnan tapahtuminen ”kulissien takana” sekä usein valtava epätasapaino lobbaukseen käytettävien resurssien ja terveystyön vaatimattomien resurssien välillä. Huomattava ongelma on myös se, että vaikutteet tulevat maan rajojen ulkopuolelta. Elintarvikepuolella EU:n säädöksillä on suuri vaikutus, ja taustojen selvittäminen on vaikeampaa.

Epätasapano kaupallisen ja terveyspuolen kansainvälisen vaikuttamistoiminnan välillä on valtava. Kaupallinen vaikutustoiminta esimerkiksi Brysselissä on monin verroin intensiivisempää kuin mitä terveyspuoli pystyy toteuttamaan. Vuonna 2010 teollisuus käytti miljardin EU-parlamentaarikkojen lobbaamiseen, minkä vuoksi ehdotetut liikennevaloihin perustuvat elintarvikkeiden pakkausmerkinnät äänestettiin nurin.

Oma huomattava vaikutus elintarvikepolitiikkaan on myös EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla, joka on vaikuttanut erilaisiin tukiin koskien esimerkiksi ylijäämärasvaa, sokeria ja viinintuotantoa. Elintarvikkeisiin ja niiden markkinointiin liittyvät kansainväliset päätökset ovat myös paljon kauempana väestön demokraattisesta kontrollista kuin omassa eduskunnassamme.