Päiväuni iltasyömisen rajoittamisesta
Oletko koskaan kuullut kenenkään liikapainon tai muun syömisongelman kanssa kampailevan puhuvan syömisen vaikeudesta aamulla tai päivällä sanoen: ”minun on aivan mahdoton hillitä Fazerin suklaan tai Kouvolan lakun himoa aamupäivisin ja samoin sitä Taffelien vimmaa iltapäivällä”. Et varmaankaan, jokainen tietää syömisen hillinnän pettävän illan hämärtyessä.
On helppoa jättää aamiainen väliin. Kaikki kykenee siihen tarvittaessa, monille meistä se on elinikäinen tapa. Melkein yhtä helppoa on tinkiä lounaasta. Hyvin voi elellä iltaan saakka 150 kilokalorin kasvisosekeitolla ja yhdellä näkkileivällä. Tosin näillä tavoilla on illalliset seuraamuksena. Tällaisia henkilöitä tapaan vastaanotolla.
Mutta kuinka usein olette kuulleet, että ”syömiseni loppuu kohdallani aina kuin seinään kello 17. Sen jälkeen elellään vedellä tai hedelmällä aamiaiseen saakka”? Itse en tunne yhtään tällaista henkilöä.
Myös tutkimukset osoittavat, arkihavaintojen lisäksi, että ihmisillä on iltaisin suurempi mieltymys ruokaan kuin päiväaikaan. Vaikka tutkittaville päivällä on syötetty tasaisella ateriarytmillä ruokaa niin mieltymys suolaiseen, lihaan ja makeisiin herkkuihin – mutta ei kasviksiin – oli suurimmillaan illalla. Huonosti nukuttu uni pahentaa iltasyömisen tarvetta. Olemme siis biologisesti virittäytyneitä syömään iltaisin kaikkea lihottavaa.
En tiedä, onko syvässä istuva iltanälkä ja syömisen tarve biologista esihistoriallista perua. Olisiko ennen muinoin suurpetojen aikaan ollut kohtalokasta ahtaa itsensä täyteen metsän antimia päiväsaikaan? Siinä olisi voinut jäädä, liiasta ruuasta päivällä uinuessa, metsästysreissut valoisaan aikaan väliin, mustikat poimimatta, ja valppaus pettää Allosauruksen vaaniessa.
Esihistorialliset spekuloinnit sikseen. Vakavasti ottaen, voisiko tällaisesta päiväunesta, illan syömisen sietämättömästä keveydestä, olla jotakin hyötyä meille ihmisille?
Kehon aineenvaihduntaprosessit näyttävät olevan paremmin synkronoitu syömisen kanssa valoisaan kuin pimeään aikaan. Näyttää siis siltä, että kehomme olisi parhaassa balanssissa, jos onnistumme keventämään illasta, painonhallinta on helpompaa ja sokeriaineenvaihdunta toimii paremmin. Olen itse kirjoittanut aiheesta äskettäin Duodemic-lehden pääkirjoituksessa.
Paljon on puhuttu rennosta ja joustavasta syömisestä, Vaakakapinasta ja muusta. Eikö syömisen rajoittaminen, edes vain iltasyömisen, ole jo niin menneen talven lumia? Eikö iltasyömisen rajoittaminen olisi taas vain yksi uusi tapa tehdä syöminen hankalaksi?
Laitetaanpa toisinajattelijan hattu päähän, käännetään rajoituksen klangi päälaelleen mahdollisuudeksi. Iltasyömisen rajoittaminen olisikin vain hellää huolenpitoa, ja toisaalta vapaan siiman antamista runsaalle aiemman päivän syömiselle. Illalla muistuttaisi aina itseään, että olenhan saanut syödä jo vapaasti koko pitkän päivän tähän saakka ilman rajoituksia! Ehkä se ei tuntuisi niin pahalta.
Näen päiväunia tilanteesta, että yhteiskunnassamme muodostuisi normiksi hyvästellä raskaat iltasyömiset ja napostelut. Kaikki kehuisivat kilpaa, miten helppoa on hallita painoa, kun vain rajoittaa syömistä ilta-aikaisin riittävästi –ja syö päivällä paljon. Ravintolat möisivät 80 % ulosmyynnistään ennen illan hämärtymistä. Ruokakaupan ja huoltiksen karkkihyllyt kutistuisivat olemattomiksi vähäisen kysynnän vuoksi. Kotona kaappitilaa vapautuisi kaikenlaisilta herkuilta, joita ennen muinoin muka vierasvaroiksi ostettiin. Suomalaiset tiputtaisivat kymmenessä vuodessa puolet ylimääräisistä kiloistaan, tyypin 2 diabeteksen esiintyminen kääntyisi lopulta laskuun.
Koska tällainen keikaus on tietenkin pragmaattisesti ajateltuna haihattelua, tarvitsemme muita toimia lihavuusepidemian pysäyttämiseksi. Asiaa ei voi enää jättää yksilöiden vastuulle; on tehtävä toimenpiteitä, jotka ovat toimineet tupakoinnin suitsimisessa. Tarvitsemme valtiovallan apua (ilta)herkkujen kulutuksen vähentämiseksi. Siihen löytyy monia keinoja, joita Terve Paino ry tulee tuomaan esiin. Niitä odotellessa voi jokainen halutessaan tehdä vaikkapa kuukauden mittaisen testin, miltä iltasyömisen rajoittaminen tuntuisi vaa’alla ja muussa olotilassa.
Reijo Laatikainen
Lukemista
Laatikainen R ja Laitinen K. Syödäkö vai eikö syödä aamiaista? Duodecim. 2020;136(7):731-3
Scheer FAJL, Morris CJ, Shea SA. The Internal Circadian Clock Increases Hunger and Appetite in the Evening Independent of Food Intake and Other Behaviors. Obesity .2013;21(3):421-423
Sargent C, Zhou X, Matthews RW, Darwent D, Roach GD. Daily Rhythms of Hunger and Satiety in Healthy Men during One Week of Sleep Restriction and Circadian Misalignment. Int J Environ Res Public Health. 2016;13(2):170.
Wansink B, Just DR, Payne CR. Mindless Eating and Healthy Heuristics for the Irrational. Am Econ Rev. 2009;99(2):165–169.
AIhesanat: ateriarytmi, painonhallinta, napostelu, iltaruokailu