Ruokien pakkausmerkinnät – oikeus selkeään tietoon ravinnosta

Ruokien pakkausmerkinnät – oikeus selkeään tietoon ravinnosta

Ruokakaupoissa myytävissä elintarvikkeiden pakkauksissa pitää EU-määräysten mukaan ilmoittaa ravintotiedot. Kuvassa on esimerkkinä eineshyllyn broilerikiusauksen tietoja.

Pakkauksen takaosan taulukossa kaupan asiakkaille esitetään vain kylmät faktat. Pakkausseloste ei ota antaa tuotteen terveellisyyteen. Vaatii huomattavaa koulutustasoa ymmärtää, mitä terveydelle merkitsevät sataa grammaa ja annosta kohden ilmoitetut energian kJ/kcal ja hiilihydraattien, sokerin, suolan, kuidun ja tyydyttyneiden rasvahappojen määrät. Ruokien vaikeaselkoiset ravintotiedot on yksi syy terveyden eriarvoisuuteen.

Koulutustason lisäksi on suuria ihmisryhmiä, jotka muista syistä ovat heikommassa asemassa valitessaan ruokia ja juomia. Suomessa on puoli miljoonaa erilaista oppijaa, joiden lukihäiriön tai muun hahmotushäiriön vuoksi on vaikeampaa ymmärrä kirjoitettua tekstiä. Toinen iso ryhmä ovat koululaiset. Vaikka he osaavat lukea, ravintotietojen merkitys jää lapsilta ymmärtämättä.

Selkeä tieto pakkauksen etupuolelle

Monissa maissa on ryhdytty kehittämään selkeämpiä ruokapakkausten merkintöjä, jotka antavat kuluttajille tietoa terveellisyydestä. Niille on yhteistä, että merkki sijaitsee pakkauksen etupuolella, se on kooltaan riittävän iso, ja informaatio ilmoitetaan yksinkertaisessa muodossa.

Suomen Sydänmerkki ilmoittaa eri elintarvikeryhmissä terveellisemmän vaihtoehdon. Muissa pohjoismaissa vastaavaan tarkoitukseen on Avaimenreikä-merkki. Monissa Euroopan maissa käytetään Nutri-Score merkintäjärjestelmää, joka luokittelee tuotteen yleisterveellisyyden tietyn ravintoaineiden algoritmin perusteella. Sen tavoitteena on vähentää runsaasti energiaa, tyydyttynyttä rasvaa, sokeria tai suolaa sisältävien elintarvikkeiden kulutusta.

Sydänmerkin, Avaimenreiän ja Nutri-Scoren käyttö ovat vapaaehtoista. Siksi ne eivät kata läheskään kaikkia elintarvikkeita.

Joissakin maissa on säädetty epäterveellisyydestä kertovat merkit pakollisiksi. Tunnetuin esimerkki ovat Chilen mustavalkoiset varoitusmerkit, joita on käytettävä, jos sokerille, kovalle rasvalle, suolalle tai energiatiheydelle asetetut raja-arvot ylittyvät. Enimmillään pakkauksessa voi olla neljä merkkiä. Kuvassa on esimerkkinä keksipaketti, jossa on varoitus runsaista kaloreista, kovasta rasvasta ja sokerista.

Etuosan merkinnät toimivat

Ruokapakkausten etuosaan painettujen ravintotietojen vaikutuksia on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Yleisenä huomiona on, että lähes kaikki kaupan asiakkaat huomaavat pakkauksen etuosan merkinnät, jos ne ovat riittävän isoja. Niiden on todettu vaikuttavan kuluttajien valintoihin. Merkinnät, joissa on vain vähän tekstiä tai numeroita, vaikuttavat myös vähemmän koulutettujen ja pienituloisten kuluttajien ostopäätöksiin. Varoitusmerkkien antama informaatio ymmärretään keskimäärin hieman paremmin kuin liikennevalojen.

Varoitusmerkit ohjaavat kuluttajien valintoja. Ne muuttavat myös ruokatarjontaa terveellisemmäksi, koska elintarvikkeiden tuottajat ryhtyvät kehittämään tuotteita, joiden pakkauksissa ei tarvitse käyttää merkkiä.

Ruokakaupassa tarvitaan selkeää ruokatietoa

Viime vuosikymmeninä Suomessa on ilmestynyt useita ravitsemussuosituksia ja ihmisille on toistuvasti annettu terveellisen syömisen ohjeita. Niistä huolimatta ylimääräisten kaloreiden saanti on lisääntynyt. Suomessa on tällä hetkellä enemmän ylipainoisia kuin terveessä painossa olevia.

Liiallisten kaloreiden saannin lisäksi myös terveyteen vaikuttavien ravintoaineiden saantisuositukset toteutuvat huonosti. Suomalaisista 95 %:lla suolan saanti ylittää suosituksen 5 g päivässä. Useimmat saavat liikaa tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa. Varsinkin lapset saavat ruuista ja juomista liikaa sokeria.

Kokemukset ja tutkimustulokset muista maista antavat pohjan sille, minkälaiset merkinnät toimivat. Koon pitää olla niin suuri, että merkki selvästi erottuu hyllyyn sijoitetussa pakkauksessa. Yksinkertaisuus on valttia. Ei prosentteja, ei numeroita, selkeät symbolit, korkeintaan 2 -3 sanaa. Merkin pitää olla sellainen, että ruokakaupan asiakas yhdellä silmäyksellä näkee tuotteen terveellisyyden. Ollakseen tehokkaita pakkausmerkinnät pitää laeilla säätää pakollisiksi.

Valittavana on kaksi tietä. Merkki ilmoittaa yleisesti terveellisyyden asteen, esimerkiksi liikennevaloilla. Tai merkki varoittaa vain epäterveellisyydestä. Oli valinta kumpi tahansa se olisi suuri parannus verrattuna nykyiseen vaikeasti ymmärrettävään ravintoselosteeseen pakkauksen takaosassa. Tutkimusten perusteella Chilen mallinen varoitusmerkki on tehokkain.

Lopuksi

Kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus elintarvikkeita ostaessaan tietää tuotteen terveellisyys.

Suomessa on jo Sydänmerkki kertomassa terveellisistä tuotteista. Teollisuutta tulee kannustaa Sydänmerkki-hakuun, jotta suurempi osa kriteerit täyttävistä elintarvikkeista olisi kuluttajien tiedossa.

Sydänmerkin rinnalle tarvitaan symboli, joka ilmoittaa elintarvikkeen epäterveellisyydestä. Tällaisia tuotteita ruokamarketissa on paljon: sokerijuomia, makeisia, perunalastuja ja muita suolaisia naposteltavia, keksejä, muroja, pikaruokia, rasvaisia juustoja ja makkaroita jne.

Varoitusmerkki lisää kuluttajan elintarviketurvallisuutta – aivan kuten liikennemerkit liikenneturvallisuutta. Epäterveellisyydestä kertova merkki ruokapakkauksen etuosassa antaa ostoshetkellä tietoa sellaisessa muodossa, jonka jokainen ymmärtää. Asiakas voi vapaasti päättää, ostaako merkityn tuotteen vai jättääkö hyllyyn. Jos tuote siirtyy ostoskoriin, se ei tapahdu vanhan automaation tai tottumuksen ohjaamana vaan tietoisena päätöksenä.

Varoitusmerkit auttavat ruokakaupan asiakasta myös epäsuoralla tavalla. Hän voi turvallisella mielellä keskittyä elintarvikkeisiin, joista merkit puuttuvat.

Artikkelin tieteelliset lähteet

Artikkelin pääkuva:  Yiqun Tang on Unsplash