Eteneekö terveysvero ensi vaalikaudella?

Eteneekö terveysvero ensi vaalikaudella?

Terveysperusteisen veron edistämistä ensi vaalikaudella kannattivat kaikki puolueet Terve Paino ry:n, SOSTEn sekä eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen verkoston paneelissa 31.1.

Tätä pidettiin tärkeänä koko väestön kansanterveyden edistämiseksi ja terveyserojen kaventamiseksi. Myös erityisesti lasten ja nuorten kulutustottumuksista oltiin huolissaan. Vähälle merkitykselle eivät keskustelussa jääneet terveysperusteisen verotuksen vaikutukset valtion tuloihin.

Paneelin puheenjohtajana toiminut professori Pekka Puska muistutti, että verotuksen keinoin voidaan vaikuttaa ihmisten kulutusvalintoihin ja sitä kautta kansanterveyteen ja sote-kustannusten vähentämiseen.

Paneelikeskusteluun osallistuivat kokoomuksen kansanedustaja Mia Laiho, SDP:n Heidi Viljanen, perussuomalaisten Ritva ”Kike” Elomaa, keskustan Pasi Kivisaari, vihreiden Inka Hopsu, vasemmistoliiton Katja Hänninen, kristillisdemokraattien Sari Essayah ja RKP:n Anders Norrback.

Keskustelun aluksi kuultiin lyhyet kommenttipuheenvuorot Elintarviketeollisuusliiton johtaja Marleena Tanhuanpäältä, THL:n johtavalta asiantuntijalta Heli Kuusipalolta ja valtiovarainministeriön hallitusneuvos Merja Sandellilta.

Vilkkaan keskustelun päätteeksi loppupuheenvuoron piti eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

Lue tiivistelmä keskustelusta tai katso tallenne SOSTEn sivulta: Terveysperusteinen vero sai kannatusta yli puoluerajojen.

Lihavuus aiheuttaa sairauksien suman

Lihavuus aiheuttaa sairauksien suman

Viime vuonna ilmestyi laaja tutkimus, jossa selvitettiin painon vaikutusta terveyteen 114 667:lla suomalaisella (1). Heidän terveydenhuollon rekisteritietojaan seurattiin keskimäärin 12 vuoden ajan. Rekistereistä nähtiin painotiedot ja mitä sairauksia heille ilmaantui seurannan aikana. Tietojen avulla oli mahdollista selvittää, miten lihavuus vaikutti terveyteen.

Kirjoituksessa listataan ne sairaudet, joita lihavuus selvästi lisäsi (taulukko). Riskiluku tarkoittaa, kuinka monta kertaa todennäköisemmin sairautta esiintyy lihavalla (painoindeksi yli 30) verrattuna normaalipainoisiin. Esimerkiksi diabetes todettiin 12 kertaa useammin, sydämen vajaatoiminta 4,2 ja astma 1,9 kertaa useammin. Taulukossa ovat ne sairaudet, joissa riski lihavilla oli vähintään 1,5-kertainen.

 

Sairaus Riskiluku
Diabetes 12,1
Unihäiriö   6,3
Kihti   4,3
Sydämen vajaatoiminta   4,2
Kohonnut verenpaine   3,2
Munuaisen vajaatoiminta   2,9
Keuhkoveritulppa   2,9
Nivelrikko   2,7
Laskimoveritulppa   2,4
Bakteeritulehdus   2,2
Ihotulehdus   2,0
Astma   1,9
Haimatulehdus   1,9
Maksasairaus   1,8
Anemia   1,7
Munuaissyöpä   1.6
Sepelvaltimotauti   1,5
Aivohalvaus   1,5
Sydäninfarkti   1,5

 

Listassa on paljon hyvin yleisiä sairauksia. Tyypin 2 diabetesta sairastaa 500 000 suomalaista. Kohonnut verenpaine kiusaa yli miljoonaa. Unenaikaiset hengityskatkot (uniapnea), kihti, valtimotauti, rasvamaksa, astma – jokaista sairautta on sadoilla tuhansilla.

Alla olevassa taulukossa esitetään suhteellinen sairauksien riski eri painoluokissa. Terveessä painossa todettujen sairauksien riskiä kuvataan luvulla 1. Ylipainoiset sairastuivat yhteen taulukossa mainittuun sairauteen 1,5 kertaa useammin ja vaikeasti lihavat 3,8 kertaa useammin kuin terveessä painossa olevat. Erot ovat selvät, mutta vielä paljon voimakkaammin lihavuus lisäsi usean samanaikaisen sairauden esiintymistä.

 

painoindeksi yksi sairaus 2 sairautta 4 tai enemmän
Terve paino 18,5 – 24,9 1 1 1
Ylipaino    25 – 29,9 1,5 1,8 2,7
Lihavuus    30 – 34,9 2,6 4,6 9,6
Vaikea lihavuus    35 – 39,9 3,8 7,3 25,6
Sairaall. lihavuus       yli 40 5,0 12,4 25,2

 

Painoindeksissä 30-34,9 – mikä merkitsee 15-30 kilon liikapainoa – neljä lihavuussairautta samalla henkilöllä todettiin kymmenen kertaa useammin kuin terveessä painossa. Vaikeassa lihavuudessa – ylimääräistä painoa 30 – 45 kiloa – neljän sairauden kimara todettiin peräti 25 kertaa useammin.

Ylinnä on sama pylväskuvana. Terveessä painossa olevan henkilön suhteellinen riski merkitään luvulla 1, ja nämä pienet pylväät tuskin näkyvät.

Jo ylipaino – korkeintaan 15 liikakiloa – merkitsee yli kaksinkertaista neljän sairauden riskiä. Kun mennään lihavuuteen eli painoindeksin välille 30-35, kahden sairauden kasauma (oranssi) on viisi kertaa yleisempi ja neljän sairauden (punainen) melkein kymmenen kertaa yleisempi kuin terveessä painossa. Seuraavassa painoluokassa, vaikeassa lihavuudessa, punainen pylväs ponnahtaa vielä yli kaksi kertaa korkeammaksi. Neljä lihavuussairautta on 25 kertaa yleisempää verrattuna terveeseen painoon.

Nämä kylmät luvut tuntuvat hirvittäviltä.

Jo pelkät ylimääräiset kilot rajoittavat mahdollisuuksia hyvään elämään. Lihavuus-ryhmän ihmisillä on 15-30 kiloa ylipainoa, joka on taakkana jokaisella askeleella. Vaikeasti lihavat joutuvat kuljettamaan mukanaan 30-45 ylimääräistä kiloa. Painotaakan lisäksi he samanaikaisesti joutuvat kärsimään useiden lihavuuden aiheuttamien sairauksien seurauksista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten mukaan Suomessa 30+ ikäisillä useammalla kuin joka neljännellä painoindeksi 30 ylittyy. Tämä merkitse, että 1 200 000 kansalaisella ylimääräistä painoa on vähintään 15 kiloa. Heidän joukossaan on satojatuhansia, joilla liikakiloja on enemmän kuin 30 kiloa.

Olen työskennellyt lihavuuden parissa melkein neljäkymmentä vuotta. Koskaan en tavannut ketään, joka olisi halunnut tulla ylipainoiseksi. Ruokaympäristömme on muuttunut niin epäterveelliseksi, ettei suurin osa suomalaisista kykene pysymään terveessä painossa. Heitä ei voi siitä syyttää, sillä perinnöllisistä syistä mahdollisuudet painonhallintaan on monilla paljon heikommat kuin edullisemman geenit perineillä ja ”kaloriturvallisemman” lapsuuden kokeneilla. Lue lisää: Erilaiset mahdollisuudet terveeseen painoon

Suomalaisessa terveydenhuollossa hoidetaan lihavuutta ja siten on voitu auttaa monia. Tämä toiminta ei kuitenkaan ole lainkaan riittänyt estämään ihmisten lihomista eikä sen aiheuttamaa monisairastumista.

Hyvinvointialueilla ei ole keinoja vähentää lihavuutta eikä sen aiheuttamia sairauksia. Lihavuuden vähentämiseksi tarvitaan eduskunnan päätöksiä, joiden avulla epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta saadaan vähennetyksi. Lue Manifesti terveemmän ruokaympäristön puolesta

Pertti Mustajoki

Professori, aineenvaihdunnan ja hormonisairauksien erikoislääkäri

 

Lähde:

  1. Kivimäki M, Strandberg T, Pentti J ym. Body mass index and risk of obesity-related complex multimorbidity: an observational study. Lancet Diab Endocrin 2022; March 3: 1-11. Verkossa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35248171/

 

Väestön lihominen tuo miljardien lisäkustannukset yhteiskunnalle – tarvitaan toimia suunnan kääntämiseksi

Väestön lihominen tuo miljardien lisäkustannukset yhteiskunnalle – tarvitaan toimia suunnan kääntämiseksi

Suomessa väestön lihominen aiheuttaa joka vuosi yhteiskunnalle ainakin 5 miljardin euron lisäkustannuksen, todetaan Terve Paino ry:n tieteellisistä julkaisuista kokoamassa artikkelissa.

Neljässä vuosikymmenessä ylipainoisten aikuisten määrä on kaksinkertaistunut ja lasten jopa kolminkertaistunut Suomessa. Suurin osa suomalaisista on ylipainoisia ja 1 200 000 on lihavia, eli liikakiloja on vähintään 15 kiloa.

Lihavuuteen liittyvät aineenvaihdunnan häiriöt aiheuttavat yli 30 sairautta, joista monet ovat yleisiä kansantauteja. Sairaudet aiheuttavat sadoilletuhansille kansalaisille kärsimyksiä ja monen kohdalla johtavat ennenaikaiseen kuolemaan.

Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kuluja, vievät ikääntyneet aikaisemmin hoivan piiriin ja vähentävät työn tuottavuutta. Lihavuuden ja sen aiheuttamien kustannusten torjunta on haaste kansanterveydelle ja kansantaloudelle.

Vero epäterveellisille tuotteille

Väestöjen nopea lihominen johtuu pääasiassa epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntyneestä tarjonnasta ja aktiivisesta markkinoinnista. Lihavuuden asiantuntijat eri maissa ovat esittäneet keinoja, joilla yhteiskunta voi vähentää epäterveellisten ruokien ja juomien kulutusta ja kääntää ylipainoluvut laskuun.

Haitallisten elintarvikkeiden hinnan nostaminen verottamalla on yleisimmin käytetty keino. Tämä on vähentänyt näiden kulutusta ja saanut teollisuuden kehittämään tuotteita terveellisempään suuntaan. Valtiontalouden kannalta tärkeitä ovat myös veron tuomat lisätulot.

Verotuksen lisäksi tarvitaan myös muita säädöksiä, jotka kohdistuisivat pääasiassa makeisiin ja suklaaseen, sokerijuomiin, perunalastuihin ja muihin suolaisiin naposteltaviin, sokerimuroihin, kekseihin ja pikaruokiin.

Tärkeitä muita toimia olisivat muun muassa kieltää epäterveellisten tuotteiden markkinointi lapsille sekä näiden tuotteiden paljousalennukset samaan tapaan kuin alkoholin kohdalla on jo nyt.

Tavoitteeksi tulisi asettaa, että vuoteen 2033 mennessä Suomeen palautetaan 40 vuotta sitten vallinnut tilanne, jolloin maassamme oli lihavia aikuisia vain puolet ja lihavia lapsia kolmasosa nykyisistä luvuista.

– Haluamme korostaa, ettei ylipainoisia suomalaisia saa syyttää ylipainon aiheuttamista kustannuksista. Eikä kenenkään ylipainoisen pidä tuntea syyllisyyttä asiasta. Monilla on perinnöllisistä syistä heikommat mahdollisuudet pysyä terveessä painossa nykyisessä epäterveellisessä ruokaympäristössä, huomauttaa Terve Paino ry:n puheenjohtaja professori Pertti Mustajoki.

Lue lisää: Mitä lihavuus maksaa Suomelle?

Mitä lihavuus maksaa Suomelle?

  • Suomessa yli 30-vuotiaista miehistä 72 % ja naisista 64 % on ylipainoisia, ja yli miljoonalla suomalaisella on liikapainoa enemmän kuin 15 kiloa.
  • Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kuluja, vievät ikääntyneet aikaisemmin hoivan piiriin ja vähentävät työn tuottavuutta.
  • Tutkimusten mukaan lihavuudesta johtuva vuosittainen lisäkustannus Suomelle on ainakin 5 miljardia euroa.
  • Lihavuutta voidaan torjua epäterveellisiin elintarvikkeisin kohdistuvalla verotuksella ja muilla kulutusta vähentävillä säädöksillä.

1980-luvulta lähtien Suomessa ja muissa rikkaissa maissa lihavuus alkoi yleistyä aiempaa jyrkemmin. Muutos liittyy ajankohtaan, jolloin supermarketit alkoivat yleistyä ja niissä ruvettiin myymään yhä enemmän teollisesti tuotettuja epäterveellisiä elintarvikkeita (1-4).

Neljässäkymmenessä vuodessa ylipainoisten aikuisten määrä kaksinkertaistui ja lasten kolminkertaistui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 Finterveys-tutkimuksen viimeisten tilastojen mukaan yli 30 ikäisistä ylipainoisia on (5)

  • miehistä 72 prosenttia
  • naisista 64 prosenttia.

Lasten ylipainosta on tehtyjen tutkimusten mukaan 2 – 18-vuotiaista ylipainoisia (6)

  • pojista 29 prosenttia
  • tytöistä 19 prosenttia.

Näiden lukujen perusteella voidaan laskea, että Suomessa on 2 950 000 ylipainoista kansalaista. Heistä yli miljoonalla painoindeksi on yli 30, mikä merkitsee vähintään 15 kilon liikapainoa.

Mikä lihavuudessa maksaa?

Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, kuinka paljon enemmän lihavilla ilmenee sairauksia normaalipainoisiin verrattuna, kun painoindeksi 30 ylittyy (7):

  • Riski 10-kertainen:
    – Tyypin 2 diabetes
  • Riski 3 – 5 -kertainen:
    – Rasvamaksa, uniapnea
  • Riski 2 – 3 -kertainen:
    – Eteisvärinä, sydäninfarkti, kohtusyöpä, maksasyöpä, lapsettomuus, sappikivet, maksakirroosi, verenpaine koholla, psoriaasi
  • Riski 1,5 – 2 -kertainen:
    – Astma, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus, keskenmeno, haimasyöpä, paksusuolisyöpä, rintasyöpä, sappirakon syöpä.

Monet näistä sairauksista ovat hyvin yleisiä. Suomessa on melkein puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa, joilla melkein kaikilla sairaus on lihavuuden aiheuttama (8). Uniapneaa sairastaa useampi kuin joka kymmenes 30 – 70-vuotias (9). Lihavuuden aiheuttamaa (alkoholista johtumatonta) rasvamaksaa todetaan joka viidennellä suomalaisella (10). Kohonnut verenpaine, sydäninfarkti, sydämen eteisvärinä ja astma ovat yleisiä, ja lihavuus lisää sairastumista yli kymmeneen syöpätyyppiin (11).

Lihavuus tulee Suomelle kalliiksi siksi, että sen aiheuttamat sairaudet

  • kuormittavat raskaasti terveydenhuoltoa, hoivapalveluja, sosiaaliturvaa ja elinkeinoelämää,
  • vähentävät työn tuottavuutta ja
  • vähentävät verotuloja.

Vaikka tässä kirjoituksessa keskitytään lihavuuden aiheuttamiin kustannuksiin yhteiskunnalle, on tärkeää korostaa, että lihavuutta pitää ehkäistä myös siksi, että siitä johtuvat vaivat ja sairaudet aiheuttavat valtavasti inhimillistä kärsimystä ja joka vuosi tuhansia ennenaikaisia kuolemia (12).

Lihavuuden aiheuttama lisäkustannus terveydenhuollolle

Vuonna 2018 OECD julkaisi raportin The heavy burden of obesity (13). Lihavuuden yleisyys Suomessa vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa.

Raportin mukaan OECD-maissa sairauksien hoitokustannuksista on lihavuudesta johtuvia

  • diabeteksessa 70 %
  • sydän ja verisuonitaudeissa 23 %
  • syöpätaudeissa 9 %.

Kun lihavuuden yleisyys maassamme vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa, lukuja voidaan soveltaa Suomeen. Esitettyjä yleisluontoisia lukuja voidaan täydentää suomalaisten tutkimusten avulla.

Tyypin 2 diabetes on selvästi yleistynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Muutoksen selittää väestön lihominen, joka oli jyrkintä vuosisadan vaihteen tienoilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä 15 % ja naisista 10 % eli 430 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta (14). Kaikkien tyypin 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät kuitenkaan ole rekisterissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää FinDM tietokantaa, johon on kerätty tietoja tiedossa olevien diabetespotilaiden hoidosta Suomessa usealta vuosikymmeneltä (15).

Äskettäin ilmestyi tietokantaan perustuva tutkimus, jonka perusteella tyypin 2 diabeteksen hoitokustannuksiksi vuonna 2017 laskettiin 2,5 miljardia euroa (16). Kustannuksissa otettiin huomioon perusterveydenhuollon avohoitokäynnit, erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynnit ja vähintään yhden yön kestäneet hoitojaksot. Etenkin diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet nostivat kustannuksia. Täysin kattavia luvut eivät ole, koska kaikkien tyyppi 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät ole terveydenhuollon potilasrekisterissä.

Lihavuuden aiheuttamista sairauksista tyypin 2 diabetes aiheuttaa selvästi suurimmat kustannukset, mutta luonnollisesti lisäkustannuksia aiheutuu myös muista lihavuuteen liittyvistä sairauksista.

Viime vuonna ilmestyi tutkimus, joka selvitti lihavuuden aiheuttamia kokonaiskustannuksia terveydenhuollolle. Tutkimus hyödynsi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 väestötutkimukseen osallistuneiden 5587 suomalaisen tuloksia (17). Tutkittavista 27 % oli lihavia eli painoindeksi oli yli 30. Näillä lihavilla henkilöillä julkisen terveydenhuollon kokonaiskulut olivat vuodessa keskimäärin 2665 euroa/henkilö, kun ne normaalipainoisilla (painoindeksi alle 25) olivat 1527 euroa/henkilö. Luvut merkitsevät, että lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kustannuksia keskimäärin 75 % normaalipainoisiin verrattuna.

Edellä olevassa tutkimuksessa lihavat olivat muutaman vuoden iäkkäämpiä kuin normaalipainoiset, mikä voi hieman vääristää vertailua. Toisaalta laskelmissa on huomioitu vain yli 30 painoindeksin kustannukset. Myös lievemmin ylipainoisilla – painoindeksin 25 -30 välillä – esiintyy liikakilojen aiheuttamia sairauksia, varsikin jos liikarasva on kertynyt vatsaonteloon sisäelinten väliin ja maksaan. Sairauksien riski on pienempi kuin painoindeksi yli 30 -ryhmässä, mutta koska lievästi ylipainoisia on enemmän, ylimääräisiä hoitokustannuksia kertyy merkittävässä määrin. Tarkkaa lukua ei voida antaa, mutta se on joka tapauksessa satoja miljoonia euroja.

Edellisten lisäksi Suomessa on 750 000 kansalaista, joilla verensokeri on koholla (esidiabetes), mutta diabetesdiagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät täyty (5,18). Äskettäin ilmestyi tutkimus, jossa varsinaissuomalaisessa kuntayhtymässä verrattiin 2017 esidiabetesta sairastavien (veren glukoosi 6,1-6,9 millimoolia litrassa) kustannuksia normaalin verensokerin ryhmään (19). Esidiabetes-potilaiden hoitokulut olivat keskimäärin 530 euroa korkeammat. Lukujen perusteella voidaan laskea (750 000×530 e) pelkän esidiabeteksen hoitokuluiksi noin 400 miljoonaa euroa.

Kovin tarkkoja lukuja lihavuuden terveydenhuollolle aiheuttamista kuluista ei voida antaa, koska tarkastelun näkökulmasta riippuen tulokset jonkin verran poikkeavat toisistaan. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että lisäkulu on vähintään 2 miljardia euroa ja saattaa olla 3 miljardia euroa.

Lihavuus vie ikääntyneet aikaisemmin hoivapalvelujen piiriin

Professori Sari Stenholmin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin keskimäärin 53-vuotiaiden suomalaisten pärjäämistä yli 20 vuoden seurannan aikana (20).

Lihavuus vaikutti yllättävän vähän elinvuosiin. Elinajanodote keskimäärin:

  • normaalipainoisilla > 24,5 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35) > 23,5 vuotta.
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40) > 22,8 vuotta

Sen sijaan lihavuus vähensi huomattavasti mahdollisuutta elää terveitä vanhuusvuosia, koska se aiheutti kroonisia sairauksia kiihtyvään tahtiin – diabetes, aivohalvaus, sydänsairaus, keuhkosairaus, syöpiä jne.

Terveitä seniorivuosia oli keskimäärin:

  • normaalipainoisilla                                            14,4 vuotta
  • lihavilla (painoindeksi 30-35)                             9,7 vuotta
  • vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40)              6,0 vuotta

Toinen Stenholmin johtama tutkimus osoitti, että lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet näkyivät ikääntyneillä erityisesti heikentyneenä kävelykykynä (21). Mitä pitempään lihavuus oli jatkunut sitä huonompaa oli liikkuminen. Jos lihavuus oli alkanut jo alle 30-vuotiaana, heikentynyt kävelykyky todettiin peräti 9 kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. Lihominen 30-50 vuoden iässä lisäsi heikon kävelykyvyn riskin 4-kertaiseksi.

Suomessa on tutkittu ikääntyneiden hoivakustannuksia kuudessa suurimmassa kaupungissa, joissa asukkaita on yhteensä 1,8 miljoonaa (22). Ympärivuotisen hoivan kokonaiskustannus oli näissä kaupungeissa 2,2 miljardia, mikä tekee 1236 euroa asukasta kohden laskettuna. Kun tämä suhteutetaan koko maahan, saadaan hoivakulujen summaksi 6,9 miljardia.

Kuuden kaupungin tutkimuksessa ei selvitetty, miten suuri osuus hoivakuluista liittyi lihavuuteen, mutta sitä voidaan arvioida olemassa olevien muiden tietojen perusteella. Taulukko kertoo kuinka monta 50 – 69 vuotiaista suomalaista sijoittuu eri painoluokkiin (5).

 

Normaali paino Painoindeksi 25-30 Painoindeksi yli 30
405 000 600 000 460 000

 

Kolmasosalla painoindeksi on yli 30, jolloin lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat yleisiä ja huomattavasti heikentävät liikkumista. On selvää, että nämä 460 000 suomalaista tarvitsevat hoivapalveluja tavallista aikaisemmin.

Tarkempia lukuja ei ole saatavissa, mutta lihavuuden aiheuttamien sairauksien yleisyyden ja heikon liikuntakyvyn perusteella voidaan arvioida, että puhutaan miljardiluokan hoivapalvelujen lisäkuluista.

Lihavuus vähentää työn tuottavuutta

Suomessa on tehty kaksi laajaa tutkimusta lihavuuden vaikutuksesta työkykyyn.

Vuonna 1990 julkaistussa tutkimuksessa yli 20 000 suomalaisen aineistossa todettiin, että lihavat suomalaiset (painoindeksi yli 30) olivat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoiset (23).

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 6542 keski-ikäisen Helsingin kaupungin työtekijän terveyttä keskimäärin 7,8 vuotta (24). Ylipaino vaikutti selvästi eläköitymiseen.

Normaalipainoisiin verrattuna eläkkeelle joutuivat

  • ylipainoiset (painoindeksi 25-30) 1,6 kertaa useammin
  • lihavat (painoindeksi 30-35)                       2,3 kertaa useammin
  • vaikeasti lihavat (painoindeksi yli 35) 3,9 kertaa useammin

Painoindeksin 30 ylittyessä eläkkeelle jouduttiin 2-3 kertaa useammin kuin normaalipainossa. Painoindeksi 30 ylittyy suomessa yli miljoonalla kansalaisella.

Työkyvyttömyys on tavallisesti seuraus pitkään jatkuneesta sairastelusta. Jo ennen työkyvyn menetystä lihavuuteen liittyvät sairaudet vaikuttavat työelämään.

THL:n Finterveys-tutkimukseen 2017 osallistuneilta 20–64-vuotiailta suomalaisilta kysyttiin heidän elämänlaadustaan ja työkyvystään edeltäneen vuoden aikana (5). Ylipainoisten (painoindeksi 25-30) ja lihavien (painoindeksi yli 30) elämänlaatu oli merkitsevästi heikompi kuin normaalipainoisten. Lihavilla oli yli 14 sairauspoissaolopäivää kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. He myös arvioivat fyysisen ja psyykkisen työkykynsä heikommaksi kuin normaalipainoiset (25).

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käytetty termiä absenteeism kuvaamaan toistuvia poissaoloja lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi. Sen rinnalla käytetään termiä presenteeism kuvaamaan sitä, että lihavuudesta johtuvat sairaudet, huonompi yöuni, liikkumisvaikeudet ja alentunut vireystila heikentävät työpanosta työpaikalla. Lihavuuden työelämälle aiheutuneita kustannuksia selvittäneen systemaattisen katsauksen mukaan presenteeism aiheuttaa enemmän kuluja kuin absenteeism (26).

Työn tuottavuuteen vaikuttavat myös työikäisten varhaiset kuolemat. Terveeseen painoon verrattuna painoindeksi yli 30 (vähintään 15 kiloa liikapainoa) lisää alle 55-vuotiailla kuolemanriskin 1,7-kertaiseksi ja 55–64-vuotiailla kaksinkertaiseksi (27).

Kansainvälisissä tutkimuksissa lihavuuden elinkeinoelämälle aiheuttamat kustannukset arvioidaan suuremmiksi kuin vaikutukset terveydenhuollon kustannuksiin. Puhutaan siis yli 2 miljardin euron kustannuksista.

Tärkeä huomautus

Tämän artikkelin tarkoituksena on käsitellä neutraalilla tavalla eri tutkimusten antamia tietoja lihavuuden kustannuksista. Kirjoittajat haluavat korostaa, ettei ylipainoisia suomalaisia saa syyttää ylipainon aiheuttamista kustannuksista tai heikommasta työtehosta. Eikä kenenkään ylipainoisen pidä tuntea syyllisyyttä asiasta.

Kukaan ei ole halunnut tulla lihavaksi tai olla lihava. Päinvastoin, suomalaiset haluavat eroon liikakiloistaan. THL:n Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan naisista kolmasosa ja miehistä neljäsosa – yhteensä 950 000 suomalaista – yrittää joka vuosi vakavissaan laihduttaa (28). Valitettavasti harvoin saadaan pysyviä tuloksia, koska monilla on perinnöllisistä syistä heikommat mahdollisuudet nykyisessä epäterveellisessä ruokaympäristössä pysyä terveessä painossa (29).

Lopuksi

Edellä esitetyn perusteella voidaan laskea, että Suomessa väestön lihominen aiheuttaa joka vuosi yhteiskunnalle ainakin 5 miljardin euron lisäkustannuksen.

OECD-maiden raportissa (12) ennustetaan, että lihavuuden vuoksi OECD-maissa bruttokansantuote laskee tulevina vuosikymmeninä keskimäärin 3,2 %. Suomelle laskettu luku on 2,8 %. Viime vuonna maamme bruttokansantuote oli 234 miljardia euroa. Siitä 2,8 %:n alenema on 6,5 miljardia.

Tämä kirjoitus kuvaa tätä hetkeä ja OECD:n raportti tulevaisuutta, ja tutkimusmenetelmät olivat erilaisia. Siitä huolimatta on päädytty saman hintaluokan tuloksiin, mikä lisää tutkimustulosten luotettavuutta. Väestöjen lihominen on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävällä tavalla valtioiden talouteen.

Väestöjen nopean lihomisen on pääasiassa aiheuttanut epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt tarjonta ja niiden aktiivinen markkinointi (2,30,31). Lihavuuden ja sen aiheuttamien kustannusten torjunta on keskeinen kansanterveyden ja kansantalouden haaste.

Viime vuosien kansainvälisissä raporteissa lihavuuden asiantuntijat ovat esittäneet varsin yhteneväisiä suosituksia siitä, millä keinoilla yhteiskunta voi vähentää epäterveellisten ruokien ja juomien kulutusta ja sen avulla kääntää ylipainoluvut laskuun.

Maailman mittakaavassa yleisimmin käytetty on haitallisten elintarvikkeiden hinnan nostaminen verottamalla. Tämä vähentää niiden kulutusta ja veronporrastus saa teollisuuden kehittämään tuotteita terveellisempään suuntaan. Valtiontalouden kannalta tärkeää on myös veron tuomat lisätulot.

Tänä syksynä valtiovarainministeriö on ottanut ensi askeleen tähän suuntaan ehdottamalla virvoitusjuomaveron porrastamista sokeripitoisuuden perusteella (32). Virvoitusjuomavero ei kuitenkaan yksinään riitä, koska suomalaisten sokerin saannista vain viidesosa tulee juomista. Sen rinnalle tarvitaan laaja-alainen sokerivero, jolla nostetaan makeisten, keksien, sokerimurojen ja muiden runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hintaa. Terve Paino ry:n arvion mukaan laajennetulla sokeriverolla olisi mahdollista saada valtiolle verotuloja ainakin 500 miljoonaa.

Verotuksen lisäksi haitallisten elintarvikkeiden kulutuksen vähentämiseksi tarvitaan myös muita säädöksiä ja toimia. Ne kohdistuisivat pääasiassa makeisiin ja suklaaseen, sokerijuomiin, perunalastuihin ja muihin suolaisiin naposteltaviin, sokerimuroihin, kekseihin ja pikaruokiin.

Tärkeitä toimia olisivat ainakin seuraavat:

  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden markkinointi lapsille. Aiheesta on valtion rahoittaman asiantuntijaryhmän raportti, joka suosittelee mainonnan rajoittamista alle 18-vuotiaille (33).
  • Kielletään epäterveellisten tuotteiden paljousalennukset, kuten alkoholin kohdalla on alkoholilaissa:
    • Haitallisten elintarvikkeiden isoissa pakkauksissa kilo- ja litrahinta ei saa olla alempi kuin pienimmässä pakkauksessa
    • Kielletään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjousalennukset, esim. ”kaksi yhden hinnalla”.
  • Kielletään lasten lelut hampurilaisaterioiden sekä muiden epäterveellisten ruokien ja juomien yhteydessä.

Tavoitteeksi tulisi asettaa, että vuoteen 2033 mennessä Suomeen palautetaan 40 vuotta sitten vallinnut tilanne. Silloin maassamme oli lihavia aikuisia vain puolet ja lihavia lapsia kolmasosa nykyisistä luvuista.

Terve Paino ry:n tuottama artikkeli

Kirjoittajat:

Pertti Mustajoki
Professori, sisätautilääkäri
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Pekka Puska
Professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja

Kirsi Pietiläinen
Kliinisen aineenvaihdunnan Gyllenberg professori
Lihavuuden tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto

Käytettyjä lähteitä

  1. WHO Europe regional obesity report 2022. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/353747/9789289057738-eng.pdf
  2. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 151:1345-52. https://www.duodecimlehti.fi/duo12373
  3. Chandon P, Wansink B. Does food marketing need to make us fat? A review and solutions. Nutr Rev 2012;70(10):571-93.
  4. Mattes RD, Tan SY. Obesity: the influence of the food environment on ingestive behaviors. Kirjassa: Bray GA, Bouchard C, toim. Handbook of obesity: volume 1. Boca Raton: CRC Press 2014, s. 317 – 25.
  5. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. Finterveys 2017 tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018
  6. Mäki P, Lehtinen-Jacks S, Vuorela Nina ym. Tilastotietoja lasten ylipainoisuuden yleisyydestä saatavilla yhä useammasta kunnasta. Suom Lääklehti 2018; 73: 2336-41.
  7. Lihavuus ja 31 sairautta. Linkki https://www.perttimustajoki.fi/lihavuus-ja-31-sairautta/
  8. Schnurr TS, Jakupovic H, Carrasquilla GD ym. Obesity, unfavourable lifestyle and genetic risk of type 2 diabetes: a case-cohort study. Diabetologia 2020.
  9. Käypä hoito. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla). Duodecim 2010;126:2633-5. The obesity-cancer link: of increasing concern. Lancet Diab Endocrin 2020;8: March.
  10. Käypä hoito -suositus. Duodecim 2020.
  11. Kivimäki M, Strandberg T, Pentti J ym. Body-mass index and risk of obesity-related complex multimorbidity: an observational multicohort study . Lancet Diab Endocrin 2022; March 3: 1-11.
  12. Mustajoki P. Kaksi pandemiaa, toinenkin saatava näkyväksi. https://www.perttimustajoki.fi/kaksi-pandemiaa-toinenkin-on-saatava-nakyvaksi/
  13. OECD Health Policy Studies 2019. The Heavy Burden of Obesity. https://www.oecd.org/health/the-heavy-burden-of-obesity-67450d67-en.htm
  14. THL kansantaudit. Diabeteksen yleisyys. Päivitetty 12.4.2022 https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys .
  15. Arffman M, Ilanne-Parikka P, Keskimäki P ym. FinDM database on diabetes in Finland. THL 2020.
  16. Kurkela O, Raitanen J, Tuovinen M ym. Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaiden terveydenhuollon kustannukset. Suom Lääkl 2022; 78: e32697
  17. Vesikansa A, Mehtälä J, Mutanen ym. Obesity and metabolic state are associated with increased healthcare resource and mediaction use and costs: a Finnish population-based study. Eur J Health Econ 2022. Tietoja täydennetty pian julkaistavan artikkelin tiedoilla
  18. Martikainen J, Heiskanen J, Jalkanen K. Kansallisen säästöpotentiaalinmallintaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Suomessa. Itä-Suomen yliopisto 2020. https://www.uef.fi/documents/1529015/1538329/T2D_Raportti/b94f9d09-d636-44a0-a847-18a65f21388a
  19. Laine M, Järveläinen H, Vielma M ym. Esidiabetes lisää valtimotaudin riskiä – entä hoidon kustannuksia. Suom Lääkl 2021;76:1410-5.
  20. Stenholm S, Head J, Aalto V ym. Body mass index as a predictor of healthy and disease-free life expectancy between ages 50 and 75: a multicohorts study. Int J Obes 2017;41:769-76.
  21. Stenholm S, Rantanen T, Alanen E ym. Obesity history as a predictor of walking limitation at old age. Obesity 2007;15:929-38.
  22. Ahtiainen H. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2018. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 4/2019.
  23. Rissanen Aila, Heliövaara Markku, Knekt Paul ym. (1990). Risk of disability and mortality due to overweight in a Finnish population. Brit J Med 301: 835-7.
  24. Roos E, Laaksonen M, Rahkonen O ym. Relative weight and disability retirement: a prospective cohort study. Scand J Work Environ Health 2013
  25. Vesikansa A, Jokelainen J, Mehtälä J ym. Lihavuuden yhteys elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Suom. Lääkl 2020;75: 2377-82.
  26. Dee A, Kearns K, O´Neil C ym. The direct and indirect costs of both overweight and obesity: a systematic review. BMC Res Notes 2014;7:242.
  27. Greenberg JA. Obesity and early mortality in the United States. Obesity 2013;21: 405-412.
  28. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2013/18
  29. Mustajoki P. Erilaiset mahdollisuudet terveeseen painoon. Internetissä. https://www.perttimustajoki.fi/erilaiset-mahdollisuudet-terveeseen-painoon/
  30. Neve KL, Isaacs A. How does the food environment influence people engaged in weight management? A systematic review and thematic synthesis of the qualitative literature. Obesity Rev 2021; e13398
  31. Zobel EH, Hansen TW, Rossing P ym. Global changes in food supply and the obesity epidemic. Curr Obes Rep 2016;5:449-55.
  32. Valtiovarainministeriön esitys virvoitusjuomaveron uudistamiseksi lausunnolle 5.10.2022 https://vm.fi/-/esitys-virvoitusjuomaveron-uudistamiseksi-lausuntokierrokselle
  33. Fogelholm M, Närvänen E,, Erkkola M ym. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi lapsille ja nuorille. Tilanne Suomessa ja pelisääntöjä markkinoinnin sääntelyyn. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:57 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163546

 

 

Elintarviketeollisuusliiton lobbaus ja viestintä sokeriveroa vastaan

Elintarviketeollisuusliiton lobbaus ja viestintä sokeriveroa vastaan

Epäterveellisiin elintarvikkeisiin suuntautuvaa ns. terveysveroa koskeva keskustelu kiihtyy, mitä lähemmäksi sen toteutuminen tulee. Erityisesti sokeriveroa on eri muodoissaan toteutettu jo kymmenissä maissa ja meilläkin nyt eduskuntakäsittelyssä oleva virvoitusjuomaveron uudistus on pieni askel tähän suuntaan.

Kaupallinen lobbaus uudistusta vastaan on myös kiihtynyt – kaikkia tavanomaisia keinoja käyttäen. Tästä esimerkkinä on äskettäinen Elintarviketeollisuusliiton (ETL) ja Panimo- ja virvoitusteollisuusliiton kysely ja tiedote (3.1.), joka sisältää huomattavaa harhaanjohtamista, kuten seuraavassa osoitetaan.

”Enemmistö suomalaisista ei halua terveysperusteista valmisteveroa, jos se nostaisi ruuan hintaa entisestään.” Epämääräisesti kyselemällä ruuan terveysverosta annetaan käsitys, että ruuan hinta yleensä nousisi. Kuitenkin tosiasiassa on kysymys siitä, että vain runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hinta nousisi, ei ruuan yleensä. Kun asiaa kysyttiin Sosten ja Terve Paino ry:n kyselyssä näin, enemmistö kannatti sokeriveroa. Kysymyshän on vain runsaasti sokeria sisältävistä makeisista, virvoitusjuomista, makeista kekseistä ym. Yleensäkin vastaajien enemmistö kannatti veroinstrumentin käyttöä terveellisen ruokavalion edistämisessä.

”Terveysperustaisen veron kohdistamista kotona käytettäviin raaka-aineisiin, kuten rasvoihin ja öljyihin, lihaan ja lihajalosteisiin, maito- ja kauravalmisteisiin, suolaan ym. vastustetaan”. Tässähän on kysymys siitä, että vero kohdistuisi vain runsaasti sokeria sisältäviin tuotteisiin, eikä se nostaisi yleisesti ruuan hintaa.

”Veron vaikuttavuudesta ihmisten valintoihin ei ole tietoa”. Talouselämän rautainen laki on, että hinta vaikuttaa kulutukseen. Toki sitä enemmän, mitä korkeampi se on. Hyvin vähäisen veron vaikutus jää pieneksi. Sokeriveron vaikutuksista on näyttöä monista maista.

Tiedotteessa sanotaan myös, että tällaisen haittaveron sijasta pitäisi alentaa terveellisten tuotteiden arvonlisäveroa. Tätähän me kaikki kannattaisimme. Asia on kuitenkin tiedotteen harhautusta, koska ETLkin tietää hyvin, että tämä on käytännössä mahdotonta. Se vaatisi tosi vaikeaa EU:n ALV-kantojen määrää koskevan säädöksen muuttamista. Sitä paitsi nykyisessä valtiontalouden tilassa se olisi huomattavan kallista.

Tiedotteessa kannatetaan terveellisyydestä kertovaa Sydänmerkkiä ja kasvisten korostamista ruokalistoilla sekä ammattilaisten ja ravitsemusterapeuttien ohjausta. Näitä asioita me kaikki kannatamme, mutta se ei näytä riittävän. Ravintovalistusta on paljon, mutta väestön lihominen jatkuu muodostaen huomattavan kansanterveyden, soten ja kansantalouden haasteen. Tarvitaan siis enemmän.

Vaikka yksilölliset ja geneettiset tekijät vaikuttavat ihmisen painoon, väestötasolla nopea muutos ihan viime vuosikymmeninä voi johtua vain ympäristötekijöiden muutoksesta. Tarvitaan painavampia toimia juuri elintarvikeympäristön muuttamiseksi terveellisempään suuntaan.

Epäterveellisten tuotteiden verotus ei suinkaan ole ainoa toimi, jolla valtio voi ohjata lihavuuden torjuntaa, mutta sen toteutettavuus on hyvä. Muita kansainvälisesti suositeltuja toimia ovat mm.

  • epäterveellisten tuotteiden markkinoinnin rajoittaminen, erityisesti lapsiin ja nuoriin vetoavan markkinoinnin osalta,
  • selkeät varoittavat päällysmerkinnät,
  • epäterveellisten tuotteiden (makeiset, virvoitusjuomat ym.) paljousalennusten kielto,
  • energiajuomien myyntikielto lapsille ja
  • säännöllisen makean myynnin (automaatit, kioskit) kieltäminen peruskouluissa.

Usein jää huomaamatta, että oikein porrastetun terveysveron vaikutus voi johtua enemmän siitä syystä, että teollisuus muuttaa tuotteita vähäsokerisemmiksi, jotta ne tulevat alempaan veroluokkaan. Näinhän tapahtui mm. Englannissa, jossa porrastettu virvoitusjuomavero vähensi sokerin saantia mutta ei juomien kokonaiskulutusta.

Tällaiset porrastetut haittaverot eivät siis ole elintarviketeollisuudelle haitallisia. Se on hyvin ketterä muuttamaan tuotteittensa koostumusta, niin että liiketoiminta jatkuu – mutta kansanterveys hyötyy.

Viimein on syytä muistaa, kuten mm. Maailmapankki sanoo, että tällaiset haittaverot auttavat paitsi kansanterveyttä ja terveydenhuoltoa myös valtiontaloutta. Nykyisen virvoitusjuomaveron arvioidaan tuova valtiolle vuosittain reilut 200 miljoonaa euroa. Kun juomista tulee kuitenkin vain noin viidesosa suomalaisten sokerista, veron laajentaminen kaikkiin runsaasti sokeria sisältäviin tuoteryhmiin, kuten juuri makeisiin, toisi helposti vuosittain jopa miljardin euron verotuotot – ei lainkaan merkityksetön summa nykyisessä valtiontalouden velkaantumisessa.

Pekka Puska, professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja
Pääjohtaja emeritus, THL

Elinturhake, elinhaitake

Elinturhake, elinhaitake

Elintarvikeasetus: ”Tässä asetuksessa ’elintarvikkeella’ tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, myös jalostettua, osittain jalostettua tai jalostamatonta tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi.”

Sanaa elintarve alettiin suomen kielessä käyttää 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nimi ilmaisi hyvin sen ajan ruokamaailmaa. Kaikki maataloissa tuotetut ja sen ajan kaupoissa myydyt vähäiset syötävät tarvittiin elämän ylläpitoon. Viime vuosisadan alussa sana muuttui elintarvikkeeksi, mikä vielä 1960–70-luvuille asti sopi kuvaamaan ruokakauppojen tarjontaa. Sen jälkeen muutaman vuosikymmenen aikana ”ihmisten nautittavaksi tarkoitettujen tuotteiden” myynti on muuttunut radikaalilla tavalla.

Muutosta voidaan havainnollistaa vertaamalla terveellisen syömisen ravintopyramidia tämän päivän ruokamarkettiin.

Pyramidin kärjessä on pieni alue ”sattumat”, joka tarkoittaa sokerijuomia, makeisia, perunalastuja, pikaruokia ja muuta epäterveellistä. On ravitsemusasiantuntjoilta viisas ratkaisu jättää virallisiin ohjeisiin pientä herkuttelua. Tutkimuksista tiedetään, että useimmat terveessä painossa pysyneet ja myös laihduttamisessa pysyvästi onnistuneet syövät ja juovat ”sattumia” silloin tällöin. Ehkä monet ovat onnistuneet painonhallinnassa juuri siksi. Terveellinen perussyöminen saattaa toteutua paremmin, jos on lupa silloin tällöin herkutella.

Terveellisen ruokapyramidin koko pinta-alasta sattumat muodostavat neljä prosenttia. Pieni määrä ei vaaranna terveyttä, eikä sen takia olisi tarpeen muuttaa elintarvikkeen määritelmää.

Valitettavasti epäterveellisten elintarvikkeiden osuus ei oikeassa elämässä jää neljään prosenttiin. Tämän päivän ruokamarketeissa epäterveellisten sattumien osuus elintarvikehyllyillä on kymmenen kertaa suurempi, noin 40 prosenttia. Niiden päälle tulee vielä viime aikoina yleistynyt makeisten, perunalastujen ja muun epäterveellisen myynti kioskeissa sekä rautakauppojen ja muiden myymälöiden kassojen tuntumassa.

Suomessa myydään niin paljon epäterveellisiä ruokia ja juomia, ettei kaikkien elintarvikkeiden määrittäminen samaan nippuun enää toimi. Siksi ruuat ja juomat pitää jakaa kahteen luokkaan.

Ruokapyramidin kärkiosan alapuolelle jääviä kerroksia voidaan edelleen kutsua elintarvikkeiksi.

Jäljelle jäävät ei-elintarvikkeet, joita ruokapyramidin huipussa on neljä prosenttia mutta ruokakaupoissa kymmenen kertaa enemmän. Sokerijuomat, makeiset, suklaa, sipsit ja muut suolaiset naposteltavat, keksit, sokerimurot, pikaruuat jne. Mitä sanaa voisi käyttää näiden kohdalla?

Ensimmäisenä mieleen tulee elinturhake, sillä pyramidin kärkiosan tuotteita ei lainkaan tarvita elämiseen. Ehkä paremmin niitä kuvaa elinhaitake, koska ei-elintarvikkeet ovat selvästi haitallisia.  Paljon sokeria, suolaa, kovaa rasvaa ja etenkin kaloreita. Suurin osa suomalaisista on ylipainoisia, ja lihavuus aiheuttaa yli kolmekymmentä sairautta.

Jokaisena vuonna Suomessa kuolee ennenaikaisesti lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin tuhansia suomalaisia. Niiden päälle tulevat liiallisen suolan, kovan rasvan ja sokerin käyttöön liittyvät sairaudet, jotka normaalipainossakin lyhentävät elinikää. En sentään kuitenkaan ole ehdottamassa, että ei-elintarvikkeita ryhdytään kutsumaan kuolintarvikkeiksi.

Ei-elintarvikkeille tullaan aikanaan keksimään sopiva nimi. Tärkeintä on, että niihin aletaan suhtautua eri tavalla kuin oikeisiin elintarvikkeisiin.

Pertti Mustajoki

Terve paino ry:n puheenjohtaja

Aineenvaihdunnan erikoislääkäri