Lihavuus johtuu siitä, että ravinnosta pitkän ajan kuluessa tulee liikaa energiaa eli kaloreita.

Painon ja pituuden avulla laskettu painoindeksi kertoo, onko painoa liikaa. Painoindeksin laskuri löytyy täältä. Syötä painosi kiloissa ja pituutesi metreissä.

2–18-vuotiailla painoindeksin laskemiseen tarvitaan myös tieto iästä (syntymäaika ja mittauksen ajankohta) ja pituudesta. Lasten painoindeksin laskuri löytyy täältä.

Oman painoindeksin arviointi

Painoindeksin avulla voi arvioida ylipainon astetta. Omaa painoindeksiä arvioidessa on hyvä huomioida, etteivät painoindeksiluokkien rajat todellisuudessa ole kovin jyrkkiä. Painoindeksin 29,7 ja 30,3 ero on vain muutamia kiloja.

• Painoindeksi 25 tai vähemmän = normaali paino, ei pidä pudottaa painoa.
• Painoindeksi välillä 25-30 = ylipaino. Rauhallinen laihtuminen järkevää, varsinkin jos paino on pääasiassa kertynyt vyötärölle, mikä usein aiheuttaa sairauksia.
• Painoindeksi yli 30 = selvä lihavuus: Laihduttaminen aina aiheellista, koska liiallisen rasvakudoksen kertyminen kehoon ja maksaan aiheuttaa monia sairauksia. Näitä ovat tyypin 2 diabetes, unihäiriöt, rasvamaksa, astma, tietyt sydäntaudit ja useat syöpäsairaudet.

Tavoitteena sopivan hidas painon vähentäminen

Usein ylipainoinen ryhtyy dieetille – tiukalle ruokavaliolle – koska haluaa nopeita tuloksia. Se ei ole lainkaan viisasta, koska nopean laihtumisen jälkeen paino tavallisesti nousee takaisin. Tämä johtuu siitä, että laihtuneena ravinnosta saadun energian (kaloreiden) tarve on aikaisempaa pienempi.

Jotta tulos säilyisi, pitää osata muuttaa pysyvästi ruokailutottumuksiaan siten, että ne vastaavat uutta tilannetta. Tämä on osoittautunut kovasti vaikeaksi, sillä useimmilla laihduttajilla paino lähtee nousemaan ja liikakilot palaavat (kuvan punainen katkoviiva).

Järkevämpi tapa on tehdä syömis- ja juomistottumuksiinsa maltillisia muutoksia ja seurata painon muutosta, sininen viiva. Viikon aikana pieni 300-400 gramman painonlasku ei useinkaan ole nähtävissä, koska elimistön nestevaihtelu voi peittää sen. Mutta kuukauden kohdalla näkee tuloksen.

Jos paino on pudonnut 1 – 1,5 kiloa, jatka samaan malliin. Jos painonlasku ei ole toteutunut, tee lisää maltillisia muutoksia syömistottumuksissa.

Millaisia juomamuutoksia?

Muutokset kannattaa aloittaa juomista, koska niiden kohdalla kaloreiden vähentäminen on varsin suoraviivaista. Juodut nesteet siirtyvät mahalaukusta niin nopeasti suoleen, etteivät ne ehdi aiheuttaa lainkaan kylläisyyttä. Nesteiden kalorit ovat aina ylimääräisiä, koska ne eivät vähennä muuta syömistä.

Jos pitää makeasta, virvoitusjuomissa voi siirtyä keinotekoisesti makeutettuihin kalorittomiin tuotteisiin.

Hedelmistä puristetussa mehuissa on sama määrä sokeria kuin sokerilimonadeissa. Vaikka tölkkimehujen sokeri on peräisin terveellisistä hedelmistä ja marjoista, mehuissa niiden terveellisyys katoaa kokonaan. Lasillinen hedelmämehua ei paljoa haittaa, mutta puoli tölkillistä – 50 grammaa sokeria ja 200 ylimääräistä kilokaloria – on usein nautittuna lihottava ja muutenkin epäterveellinen.

Sokeria sisältävistä energiajuomista ja keskioluesta tulee yhtä paljon kaloreita kuin sokerijuomista. Jos olet ylipainoinen ja käytät näitä tölkkejä tai pulloja useimpina päivinä viikossa, on syytä pysähtyä miettimään, miten voisit vähentää niiden käyttöä.

Hedelmät, marjat, kasvikset, juurekset

Kaikki tämän osaston tuotteet ovat painonhallinnan kannalta hyödyllisiä ja muutenkin terveellisiä. Niissä on vähän kaloreita, koska valtaosa painosta on vettä eikä niissä ole rasvaa. Hedelmät, marjat ja porkkanat sopivat hyvin välipaloihin ja naposteluun. Niiden käyttöä kannattaa muutenkin lisätä, esimerkiksi aterioiden yhteydessä.

Kasviperäisissä syötävissä on yksi poikkeus, pähkinät, joissa on erittäin paljon kaloreita. Jos pähkinöitä syö harvoin, ne eivät paljoa vaikuta. Mutta jos niitä syö useita kertoja viikossa, kannattaa vähentää.

Peruna

Peruna on kasvisten joukossa poikkeus, koska siitä on saatavilla hyvin erilaisia tuotteita, ks. kuva.

Keitetty peruna sisältää vähän kaloreita, koska siinä on paljon vettä. Se on laihduttajalle turvallinen tuote. Paistetuissa perunoissa on vähemmän vettä ja mukana on rasvaa, minkä vuoksi kaloreita on enemmän. Energiatiheys ei kuitenkaan ole kovin suuri, joten laihduttajakin voi nauttia niitä varsin vapaasti.

Uppopaistetuissa ranskalaisissa perunoissa kaloreita on jo niin paljon, että laihduttajan kannattaa niitä enimmäkseen karttaa. Mutta jos satunnaisesti niitä tulee syötyä, se ei suinkaan estä painonhallintaa.

Perunalastut on varsinaisia kaloripommeja, koska niissä vettä on hyvin vähän ja rasvaa kolmasosa painosta. Niitä laihduttajan kannattaa ehdottomasti karttaa. Sama koskee muita lastutuotteita, esimerkiksi maissilastuja.

Muiden kiinteiden ruokien kaloreiden vähentäminen

Syödessä mahalaukku täyttyy vähitellen. Kun se on sopivasti täynnä, mahan seinämän hermot aistivat venyttymisen ja ilmoittavat siitä aivoillemme. Tunnemme tämän kylläisenä olona ja lopetamme syömisen.

Kylläisyyden aiheuttaa ruuan määrä mahalaukussa. Mahamme ei kykene lainkaan aistimaan syötyjen kaloreiden määrää. Jos olemme syöneet hyvin kaloripitoista ruokaa, kylläisessä mahassamme voi olla 1000 kilokaloria. Jos olemme syöneet vähäkalorisempaa ruokaa, kylläisessä mahassamme on vain noin 500 kilokaloria. Molemmissa vaihtoehdoissa kylläisyyden tunne on sama, mutta kalorimäärässä suuri ero.

Kiinteissä ruuissa on tärkeää tutustua ainakin yleisimmin syötyjen ruokien energiatiheyksiin, paljonko kaloreita on 100 grammassa. Tieto löytyy ruokapakkauksista ja internetistä ruokien tietokannasta osoitteessa www.fineli.fi.

Alla oleva tuoteseloste kertoo, että ”Nakkikastike muusilla” ruokapakkauksen tuotteessa on 100 grammaa kohden 501 kilojoulea eli 120 kilokaloria.

Luvut kertovat, että Nakkikastike muusilla on painon kannalta ihan OK syötävää. Kun sillä tyydyttää nälkänsä, kaloreita ei tule liikaa.

Alla olevassa kuvassa sininen palkki kuvaa elintarvikkeen energiatiheyttä ja merkityt luvut ilmoittavat, paljonko energiaa on 100 grammassa tuotetta. Vasemmassa reunassa ovat pienen energiatiheyden hedelmät, juurekset ja erilaiset vihreät kuten salaatit, joiden energiatiheys on hyvin pieni. Liikapainosta eroon pyrkivän kannattaa lisätä niiden syöntiä. Kun mahaan menee paljon kasviksia, sinne mahtuu vähemmän kaloripitoisempia ruokia.

Kuvassa vaaleampi vihreä alue ”useimmat valmisruuat” kertoo, että perinteiset suomalaiset ateriat ovat painon kannalta OK. Näitä aterioita tehdään paljon kotikeittiöissä ja niitä löytyy runsaasti myös on ruokakauppojen kylmäkaapeissa – lihapullat-perunamuusi, makaronilaatikko, kala-annokset, keitot jne. Niillä voi sammuttaa nälän ilman liiallisten kaloreiden vaaraa.

Pizzoissa ja hampurilaistuotteissa sen sijaan on selvästi enemmän kaloreita kuin perinteisissä suomalaisissa aterioissa. Jos niitä käyttää usein, on vaikea välttyä lihomiselta. Lihapulla-perunamuusi aterian ja samankokoisen hampurilaisaterian jälkeen on yhtä kylläinen olo, mutta hampurilaisaterian jälkeen mahalaukussa on yli kaksi kertaa enemmän kaloreita.

Painostaan huolehtivan ei tarvitse lopettaa pizzojen ja hampurilaistuotteiden syömistä kokonaan. Niitä voi syödä silloin tällöin. Mutta jos tapana on syödä niitä useita kertoja viikossa, se merkitsee niin paljon ylimääräisiä kaloreita, että kannattaa pyrkiä vähentämään näiden tuotteiden syömistä.

Oikeassa laidassa tummanpunaisissa laatikoissa ovat kaikkein haitallisimmat ja lihottavimmat tuotteet. Jos makeisia, suklaata, keksejä, sokerimuroja ja perunalastuja käyttää useina päivinä viikon aikana, kannattaa ehdottomasti pyrkiä vähentämään niiden syöntiä.

Energiatiheyskuvassa näkyy, että myös lenkkimakkaroissa ja kovissa juustoissa on runsaasti kaloreita. Jos näitä tulee syötyä monena päivän viikossa, kannattaa vähentää käyttöä.

Lautasmalli

Jokaisen laihduttajan kannattaa hyödyntää lautasmallia. Se on näppärä tapa vähentää huomattavasti kaloreita ja samalla syödä itsensä tavalliseen tapaan kylläiseksi.

Kuvan esimerkissä ruokakaupasta ostetusta pyttipannuateriasta on otettu puolet ja sijoitettu lautasen vasempaan puoliskoon. Oikeaan puoliskoon on ladottu kasviksia. Kuvan kasvikset ovat tämän kirjoittajan mieluisimmat valinnat. Kukin voi luonnollisesti noudattaa omia mieltymyksiään kasvisten valinnassa, ottaa mukaan salaattia, punajuurta, lantturaastetta tai muuta vastaavaa.

Pyttipannu on tässä valittu esimerkiksi, koska ruokakaupassa myytävien aterioiden joukossa siinä on tavallista enemmän kaloreita. Lautasmallilla voidaan melko epäterveellinen tuote muuttaa terveelliseksi syömiseksi. Kasviksien runsas vesimäärä ”laimentaa” reilusti koko lautasellisen kaloreita.

Leivät

Leipä on suomalaisten peruselintarvike ja sitä voi syödä päivittäin. Leivän valinnassa kannattaa suosia kokojyvätuotteita, jotka ovat terveellisempiä ja painonhallinnan kannalta järkeviä.

Leivän terveellisyyteen vaikuttaa suuresti, mitä on sen päällä. Hyvin energiatiheät ja rasvaiset leikkeleet, juusto ja meetvursti lisäävät huomattavasti voileivän kaloreita. Vähärasvainen lihatuote leivän päällä on turvallinen. Vielä hyödyllisempää sijoittaa leivän päälle kasviksia, esimerkiksi tomaattia ja kurkkua. Kevytlevite leivällä on ihan OK, koska sen vaikutus kaloreihin on vähäinen.

Ruoka-annosten ja pakkausten koko

Ruoka-annosten koon vaikutusta syötyyn ruokamäärän on tutkittu paljon. Tutkimusten tulokset kertovat vakuuttavalla tavalla, että kaikki syövät isoista annoksista ja määristä huomaamattaan enemmän. Tässä pari esimerkkiä.

Eräässä suositussa ravintolassa kävi paljon vakioasiakkaita lounaalla. Tutkijat sopivat lounasravintolan kanssa, että se suurentaa suositun pasta-annoksen kokoa 50 %, mutta siitä ei kerrota asiakkaille. Normaaliannoksen ja suuremman annoksen päivinä tarjoilijat punnitsivat syömättä jääneet ruuanrippeet, minkä avulla saatiin selville asiakkaan syömä määrä.

Suuremmasta annoksesta asiakkaat söivät yli 200 kilokaloria eli melkein viisikymmentä prosenttia enemmän kuin pienemmästä normaaliannoksesta. Useimmat ruokailijat eivät huomanneet lainkaan, että annosta oli suurennettu.

Edellä kuvattu tutkimus on yksi esimerkki siitä, miten huonosti ihminen kykenee arvioimaan syömänsä ruokamääriä. Kaikki syövät isommista annoksista tavallista enemmän, mutta juuri kukaan ei itse huomaa sitä.

Tämä ”suuruuden laki” vaikuttaa myös elintarvikkeiden pakkauksissa. Eräässä kokeessa selvitettiin, mitä sipsipussien koko vaikuttaa syötyyn määrään.

Lapset saivat vapaasti syödä perunalastuja erikokoisista pusseista niin paljon kuin halusivat. Mitä isompi pussi, sitä enemmän syötiin. Tämä suuren koon aiheuttama liikasyönti vaikuttaa kaikissa tuotteissa, joita voi syödä pusseista tai rasioista. Painonhallintaa haittaa, että makeisten ja muiden ruokapakkausten koot ovat selvästi kasvaneet parin viime vuosikymmenen aikana.

Koska meillä ihmisillä on voimakas taipumus syödä isommista annoksista ja sipsi/makeispusseista tavallista enemmän, jokaisen, joka ylipainon vuoksi ryhtyy muuttamaan syömistottumuksiaan, kannattaa välttää epäterveellisten elintarvikkeiden isoja pakkaus- ja annoskokoja. Mutta hedelmien, marjojen ja kasvisten kohdalla kannattaa suosia isoja määriä, koska ne houkuttelevat syömään enemmän näitä terveellisiä tuotteita.

Jos kotona syödään usein lautasilta, on syytä pysähtyä selvittämään minkä kokoisia ne ovat. Syömistutkimuksissa on säännönmukaisesti todettu, että kun ruokailija ottaa lautaselleen ruokaa, isoille lautasille tulee ladottua enemmän.

Viime vuosikymmenten aikana lautasten koot ovat suurentuneet. Kotonani oli pitkään käytössä häälahjaksi saatuja lautasia, joiden läpimitta oli 23 cm. Runsas kymmenen vuotta sitten uusimme astiaston, jonka lautasten läpimitta on 27 cm. Uusien lautasten pinta-ala on melkein neljäkymmentä prosenttia suurempi kuin vanhojen.

Suurten lautasten karttaminen kotona ei panonhallinnassa ole niitä tärkeimpiä asioita, mutta joka tapauksessa yksi mahdollinen keino vähentää ylimääräisiä kaloreita.

Vähennä ympäristösi houkutuksia

Syömisen tutkijat ovat havainneet, että ruokavalintojamme ohjaavat monet ympäristömme tekijät ilman että tajuamme sitä. On hyödyllistä tietää, mitkä asiat kotona vaikuttavat syömiseemme.

Ruuan näkeminen houkuttelee syömään. Makeisia, perunalastuja, keksejä ja muita lihottavia elintarvikkeita kannattaa säilyttää kaapissa, jonka ovea ei päivittäin avata.

Sen sijaan hedelmät, joiden runsas käyttö auttaa painonhallinnassa, tulee sijoittaa näkyvälle paikalle pöydälle. Hedelmien menekkiä lisää, jos ne lohkotaan valmiiksi sopiviksi napostelupaloiksi.

Jääkaapissa on alimpana vihanneslokero tai -laatikko. Tämä terveellisten elintarvikkeiden säilytyspaikka on siis mahdollisimman hankalassa paikassa eikä ensimmäisenä osu silmiin.

Jos perheessä on ylipainoisia, alimpaan lokeroon kannattaa sijoittaa makkarat, pizzat ja kovat juustot. Vastaavasti kasvikset ja hedelmät sijoitetaan ylimmille hyllyille, jossa ne helposti osuvat jääkaapin avaajan silmiin.

Onnistuneiden laihduttajien opetukset

Viime vuosikymmenellä Suomessa koottiin onnistuneiden laihduttajien tiedosto. Turun seudun lehdissä oli ilmoitus, jossa lukijoita pyydettiin ottamaan yhteyttä tutkijoihin, jos lihavuuden vuoksi oli laihduttanut yli 10 prosenttia painosta ja tulos oli säilynyt vähintään kaksi vuotta.

Mukaan ilmoittautui 180 suomalaista. Heiltä tiedusteltiin, minkälaisia muutoksia he olivat syömistottumuksissaan tehneet.

• Melkein kaikki olivat lisänneet kasvisten syömistä.
• Selvä enemmistö oli vähentänyt makeita leivonnaisia, makeisia ja pikaruokia.
• Selvästi yli puolet oli siirtynyt säännöllisempään ateriarytmiin, pienentänyt ateriakokoja ja vähentänyt virvoitusjuomien käyttöä.
• Kolmasosa oli vähentänyt alkoholijuomien, rasvaisten lihaleikkeleiden, makkaroiden ja rasvaisten juustojen käyttöä.

Merkittävää on, että onnistuneet laihduttajat eivät kertoneet olevansa millään dieetillä. He olivat tehneet syömistottumuksissaan järkeviä muutoksia, joiden avulla kaloreiden saanti väheni pysyvästi.

(Tutkimustulokset on julkaistu tieteellisessä lehdessä: Sirpa Soini, Pertti Mustajoki, Johan Eriksson: Weight loss methods and changes in eating habits among successful weight losers. Annals of Internal Medicine 2016; vol 48, nro 1-2, s. 76-82)

Liity Terve Paino ry:n jäseneksi

Terve Paino ry pyrkii vähentämään lihavuutta Suomessa. Etenkin lasten lihavuutta pitää ehkäistä. Se edellyttää, että lihottavimpien elintarvikkeiden markkinointia ja myyntiä rajoitetaan.

Jos kannatat näitä toimenpiteitä, liittymällä Terve Paino ry:n jäseneksi voit edistää niiden toteutumista.

Suositus ei ole kyennyt estämään lapsiemme lihomista. Viimeisin tilasto parin vuoden takaa kertoo, että kouluikäisistä pojista yli neljäsosa ja tytöistä joka viides on ylipainoisia.

Lihominen heikentää lapsen mahdollisuuksia hyvään elämään. Liikunnalliset taidot eivät pääse kehittymään normaalisti. Jo lapsuusiällä nähdään häiriöitä veren rasva-arvoissa. Jotkut sairastuvat teini-iässä tyypin 2 diabetekseen, jota aiemmin nimitettiin ”aikuistyypin diabetekseksi”. Kun lihava lapsi varttuu lihavaksi aikuiseksi, sairauksia alkaa kertyä lisää.

Lasten suojelemiseksi tarvitaan Vähemmän sairautta ja surua ruoasta projekti. Sen aiheena on lasten suojeleminen epäterveellisten elintarvikkeiden houkutuksilta ja markkinoinnilta.

Lähellä asuinpaikkaani Helsingissä on useita kouluja. Kun ruokatunnin aikana liikun niiden liepeillä, näen lähellä sijaitsevista ruokakaupoista palaavia koululaisia käsissään sokeripitoisia juomia, makeisia ja sipsipusseja. Kaikki epäterveellisiä ja erittäin lihottavia.

Tämä ongelma voidaan poistaa helposti. Palautetaan aikaisempi sääntö, ettei koulun alueelta saa poistua ruokatunnin ajaksi. Ei ole mitään näyttöä siitä, että tämä sääntö olisi jotenkin haitannut lasten kehitystä. Sen sijaan nykyinen käytäntö altistaa haitallisille elintarvikkeille ja lihomiselle.

Kouluruokailun vaihtuminen kauppojen epäterveellisiin tuotteisiin on merkittävä huononnus lasten ravitsemukseen. Mutta suurin ongelma on haitallisten elintarvikkeiden jatkuvasti kasvanut markkinointi ja myynti.

Vähemmän sairautta ja surua ruoasta -projektissa tarvitaan myös rajoituksia epäterveellisten tuotteiden markkinoinnille. Makeisten, sipsituotteiden, sokerijuomien, hampurilaisaterioiden ja muiden haitallisten tuotteiden markkinointi lapsille tulee kieltää.

Lisäksi on säädettävä rajoituksia niiden myynnille – kiellettävä alennustarjoukset ja myynti ruokakauppojen kassoilla

Pertti Mustajoki
Lääkäri, professori

Paavo Rautio kirjoitti kolumnissaan (HS 10.1.) siitä, miten ihmisten ongelmat ja vaivat usein koetaan yhteiskunnan ja ”rakenteiden” aiheuttamiksi. Monissa tilanteissa ongelmien ulkoistaminen ei ole järkevää. Mutta Raution esille tuoma ylipainon yleistyminen on tässä merkittävä poikkeus.

Ihmisten lihominen lähti kaikkialla maailmassa jyrkempään nousuun runsas neljäkymmentä vuotta sitten. Suomessa aikuisten lihavuus kaksinkertaistui ja lasten kolminkertaistui. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uudet tulokset osoittavat, että lihomiskäyrä nousee edelleen.

Suomalaiset yrittävät tosissaan päästä eroon liikakiloista. THL:n tuottaman tutkimustiedon mukaan joka vuosi kolmasosa naisista ja neljäsosa miehistä yrittää vakavissaan laihduttaa.

Eri maiden tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että väestöjen lihomisen on aiheuttanut epäterveellisten elintarvikkeiden voimakas runsastuminen ja tehostettu markkinointi. Tämä on näkynyt ruokakauppojen suurempina makeisten ja sipsi-tuotteiden osastoina, ”kaksi yhden hinnalla” -tarjouksina, kassamyyntinä, isompina pakkaus- ja annoskokoina sekä levittäytymisenä rautakauppoihin ja muihin ei-elintarvikeliikkeisiin.

Suomalaisilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet suojautua epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnilta. Vähemmän koulutusta saaneilla on selvästi enemmän ylipainoa kuin korkeakoulutetuilla. Myös vanhemmilta perityt geenit vaikuttavat. Osalla meistä makeanhimo on voimakkaampi, kylläisyys syntyy hitaammin ja kyky hahmottaa annoskokoja on heikompi.

Yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttamaan ongelmaan tarvitaan yhteiskunnan ratkaisuja. Epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta voidaan vähentää sokerituotteiden laaja-alaisella verolla, kieltämällä markkinointi lapsille ja myyminen alennetuilla tarjoushinnoilla.

Pertti Mustajoki
Lääkäri, Terve paino ry:n puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastolla 14.1.2024.

Väestön lihavuus on selvästi lisääntynyt THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan. Jo 1,2 miljoonaa suomalaista ylittää lihavuuden rajan, 30 kg/m2 painoindeksin. Ylipainoisia eli 25 painoindeksin  ylittäviä on jo enemmän kuin tervepainoisia.

– Nyt pitäisi päättäjien hälytyskellojen soida ja ryhtyä ripeästi toimiin lihavuusepidemian pysäyttämiseksi, vaatii Terve Paino ry:n puheenjohtaja, aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri, professori Pertti Mustajoki.

– Lihavuus sotkee aineenvaihduntaa ja aiheuttaa kymmeniä sairauksia, kuten diabetestä, syöpää, sydän- ja verisuonisairauksia, unihäiriöitä, astmaa, haima- ja maksasairauksia ja aivohalvausta. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi väestön lihavuus aiheuttaa miljardien kustannukset terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle, Mustajoki huomauttaa.

Pääsyy lihavuuden lisääntymiselle on kaikissa länsimaissa epäterveellisten ruokien ja juomien 1970-luvulta alkaen lisääntynyt markkinointi ja tarjonta.

– Tilanne ei muutu vain valistuksella tai palveluilla, vaan tarvitaan vaikuttavia politiikkatoimia elintarvikeympäristön muuttamiseksi. Näitä ovat muun muassa laaja sokerivero, epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin rajoittaminen ja energiajuomien myyntikielto lapsille, sanoo Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja professori Pekka Puska.

Enemmistö suomalaisista kannattaa näitä toimia pari vuotta sitten Taloustutkimuksella teetetyn tutkimuksen mukaan.

Lue myös: Lihavuus Suomessa – enemmän sairaita ja taantuvaa taloutta 

Kansallisen liikuntaraportin (2022) mukaan huolestuttavan suuri osa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta aivan liian vähän. Liikunta on vuoteen 2017 verrattuna vähentynyt. Asian korjaamiseksi hallitusohjelmassa on erityisenä kohtana ”Suomi liikkeelle” -ohjelman perustaminen.

On erinomaista, että tähän kansallisesti tärkeään terveysasiaan kiinnitetään huomiota. Monien kokemusten perusteella kriittinen kysymys kuuluu kuitenkin, ratkeavatko asiat hankkeilla. Hallitusohjelmassa on joukko ehdotuksia, joissa ”tuetaan, kannustetaan, vahvistetaan, edistetään, lisätään ja kokeillaan”. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunnanedistämiskampanjoiden vaikutukset ovat varsin niukkoja. Kun tässäkin tapauksessa varsinainen konkretia on vähäistä, herää kysymys, saadaanko todella vaikutuksia.

Hämmästyttävää on, että hallitusohjelmassa ei juurikaan puhuta liikkumattomuuden tärkeistä ja yhä yleistyvistä taustatekijöistä: ylipainosta ja lihavuudesta. Kuitenkin lihavuus ja siihen liittyvät vaivat ehkäisevät usein olennaisesti liikuntaa.

Suomalaisista suurin osa on ylipainoisia. 1,2 miljoonalla on liikapainoa yli 15 kiloa. Lapin jääkäripataljoonassa tehdyssä tutkimuksessa Cooperin testin juoksumatka jäi yli 15 kiloa liikapainoisilla keskimäärin 530 metriä lyhyemmäksi kuin muilla.

Vaikka liikuntaa lisäämällä voidaan toki vaikuttaa painoon, olennaiset panonhallinnan keinot liittyvät ravintoon. Suomalaisten nopean lihomisen taustalla onkin ruokaympäristömme suuri muutos. Sen vuoksi suomalaisten liikunnan edistämiseksi tarvitaan myös päätöksiä epäterveellisten ja lihottavien elintarvikkeiden kulutuksen rajoittamiseksi.

Keväällä säädetty, aiempaa tiukempi virvoitusjuomaverolaki on tällainen toimi. Veron tulisi kuitenkin koskea kaikkia runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita, jotka ovat vahvasti mukana lasten lihomisessa. Lisäksi tarvitaan muitakin toimenpiteitä, kuten lapsiin ja nuoriin suuntautuvan, yleensä epäterveellisten tuotteiden mainonnan rajoituksia. Elintarvikkeiden epäterveellisyys voidaan määritellä tuotteiden ravintosisällön perusteella.

Lihavuuden torjunnan ja liikunnan lisäämisen toimet tulee suunnata erityisesti lapsiin, mikä huomioidaan hallitusohjelmassa. Suomessa 55 000 esikouluikäisen lapsen paino ylittää suositukset. Heistä monilla on huomattavasti ylipainoa.

Liikunnalliset perustaidot hankitaan jo esikouluiässä ja ne kehittyvät edelleen alakoulun aikana. Jos lihavan lapsen motoriset taidot jäävät vajaiksi, aikuisiällä ei ole helppo omaksua aktiivista liikunnallista elämää. Vuosien kuluessa kuvaan tulevat monet lihavuuden aiheuttamat vaivat, jotka edelleen ehkäisevät liikuntaa.

Supermarketeissa nähdään, kuinka usein lähes puolet hyllytilasta on erilaisia epäterveellisiä ja lapsia houkuttelevia tuotteita, kuten makeisia, virvoitusjuomia, sokeroituja mehuja, sipsejä, keksejä ynnä muita. Näitä myydään myös esimerkiksi kioskeissa, halpamyyntiliikkeissä ja rautakaupoissa. Kaloripitoiset hampurilaisannokset ja pizzat ovat syrjäyttäneet perinteisiä suomalaisia ruokia, ja pakkauskoot ovat kasvaneet.

Neljän viime vuosikymmenen aikana ylipainoisten lasten määrä on kolminkertaistunut ja ylipainoisten aikuisten määrä kaksinkertaistunut. Väestön geneettinen tausta ei ole muuttunut, vaan kehitys on seurausta muuttuneesta ympäristöstä.

Tupakoinnin vastainen työ on osoittanut, kuinka merkittäviä muutoksia voidaan saada aikaan lainsäädännöllä ja siihen liittyvällä terveystyöllä. Tästä voitaisiin ottaa oppia nyt, kun lihavuus on noussut keskeiseksi kansanterveysongelmaksi. Hyvä tavoite olisi palauttaa ylipainoluvut samalle tasolle kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Tämä antaisi suurelle joukolle mahdollisuuden nykyistä liikkuvampaan ja terveempään elämään.

Pertti Mustajoki ja Pekka Puska

Pertti Mustajoki on sisätautilääkäri ja Terve paino ry:n puheenjohtaja. Pekka Puska on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen entinen pääjohtaja ja Terve paino ry:n varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 23.9.2023

HS:n kirjoituksessa epäillään, ettei terveysveroilla saavuteta toivottua tulosta. Sen mukaan epäterveellinen kulutus ei vähene, tai jos vähenee, ihmiset siirtyvät muihin epäterveellisiin tuotteisiin.

Miksi haastattelun asiantuntijat eivät lainkaan ota esille eurooppalaisia tutkimuksia, jotka vakuuttavalla tavalla osoittavat oikein suunnattujen terveysverojen hyödyt?

Vuonna 2011 Unkarissa tuli voimaan epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistuva vero. Kolme vuotta myöhemmin WHO toteutti laajan tutkimuksen, joka selvitti veron vaikutuksia. Sokerijuomien kulutus oli vähentynyt 20 prosenttia, makeisten ja suolaisten naposteltavien 15 prosenttia.

Haastattelujen perusteella verotettuja tuotteita vähentäneistä suurin osa oli siirtynyt terveellisempiin tuotteisiin kukin oman valintansa mukaan. Julkisen vallan tehtävänä ei ole määritellä, mikä on kuluttajalle parempi vaihtoehto.

Britanniassa tuli 2018 voimaan sokeripitoisten juomien verotus, jonka vaikutuksista tehtiin erittäin perusteellinen tutkimus. Sokerijuomien kulutus väheni kymmenen prosenttia, mutta virvoitusjuomien kokonaiskulutus ei vähentynyt lainkaan. Ihmiset olivat siirtyneet vähän sokeria sisältäviin terveellisempiin juomiin, joita teollisuus veron kannustamana oli kehittänyt runsaamman valikoiman.

Yksi terveysverojen hyödyllisistä vaikutuksista on, että ne aktivoivat elintarvikeyrityksiä kehittämään terveellisempiä tuotteita.

HS:n kirjoituksen mukaan terveysverot olisivat vastoin yhdenvertaisuusperiaatetta.

Suomessa vähän koulutetuilla ylipainoa ja sen aiheuttamia sairauksia on selvästi enemmän kuin korkeakoulutetuilla. Heillä on vähemmän tietoa ravinnosta ja heikommat mahdollisuudet torjua epäterveellisten ruokien ja juomien markkinoinnin houkutuksia.

Unkarin tutkimuksessa perusasteen koulutuksen suorittaneet muuttivat tottumuksiaan terveellisemmiksi kaksi kertaa useammin kuin korkeakoulutetut.

Terveysverot eivät ole vastoin yhdenvertaisuusperiaatetta vaan auttavat sen toteutumista. Sen sijaan voidaan kysyä, kuinka rankasti tämän päivän epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi – etenkin lapsille – sotii tätä periaatetta vastaan.

HS:n kirjoituksessa nostetaan esille EU:n oikeudellisia vaatimuksia. Siinä väitetään, että jos Suomi säätäisi terveysveroja, joutuisimme vastaamaan siitä Euroopan unionin tuomioistuimessa.

Unkari on ja myös Britannia sokeriveron säätämisen aikaan oli EU:n jäsenmaa.

Lopuksi on syytä painottaa, ettei epäterveellisten elintarvikkeiden verottamisessa ole kyse mistään terveysvouhotuksesta. Suomessa väestön ylipaino on jyrkästi yleistynyt, ja lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat lisääntyneet samaa tahtia.

Nimensä mukaisesti terveysverot antaisivat suomalaisille paremmat mahdollisuudet välttää ylipainon aiheuttamia sairauksia.

Pertti Mustajoki

Lääkäri, professori

Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 4.5.2023

Finnkinon Helsingin Tennispalatsin ja Kinopalatsin teattereiden aulassa on noin viiden metrin leveydeltä popcorn-kaappeja, jokaisessa neljä kerrosta hyllyjä.

Kevyitä popcorneja syödessä saattaa tuntua, että niissä on vähän kaloreita. Se on harhaa, sillä popcornit ovat erittäin energiatiheitä. Sadassa grammassa on 480 kilokaloria, mikä on   3 – 4 kertaa enemmän kuin suomalaisissa perusaterioissa.

Kun teini-ikäinen on rouskuttanut keskikoon laatikollisen (M-koko) sisäänsä, popcorn on muuttunut lietteeksi, jota mahalaukussa on vain 138 grammaa. Pienestä määrästä huolimatta kaloreita on 685 kcal, mikä on selvästi enemmän kuin kokonaisissa lihapulla-perunamuusi-, makaronilaatikko- jne. aterioissa.

Pieni määrä mahassa ei riitä tuottamaan saman tason kylläisyyttä kuin oikeat ateriat.  Popcornin jälkeen nälkä palaa nopeammin, minkä vuoksi tulee syötyä pian uudestaan.

Epäterveelliset popcornit ja nachot ovat iso suolaisten ryhmä, mutta elokuvateatterien aulaa hallitsee sokeri.

Kummassakin elokuvateatterissa myydään erilaisia karkkipusseja 12 – 13 hyllymetrillä.

Karkkipussien lisäksi ovat makeislokerikot, joista voi kerätä itselleen sopivan kimaran. Kinopalatsissa myydään makeisia kilotavarana 9 – 10 metrin pituisesta hyllyköistä, jossa on useita kerroksia. Tennispalatsissa irtokarkkihyllyjä on 21 metrin pituudelta, niissä on yhteensä 304 erillistä lokeroa.

Molemmissa teattereissa liput ostetaan tiskiltä, jossa asiakkaan ja myyjän väliin on sijoitettu suklaapatukoita, useita eri merkkejä.

Makeisten painosta puolet on sokeria, mukana on myös muita hiilihydraatteja sidosaineina pitämässä massaa kasassa. Ei mitään hyödyllistä – ei proteiinia, ei kuitua, ei vitamiineja, ei hivenaineita. Pelkkiä tyhjiä kaloreita noin 400 kilokaloria sataa grammaa kohden.

Juomia saa hanoista neljää laatua, sokerin kanssa tai ilman.

Siinä kaikki. Elokuvateatterin aulassa myytävissä tuotteissa – sokerittomia juomia lukuun ottamatta – ei ole mitään, jota voisi kutsua edes kohtalaisen terveelliseksi.

Kun lapsi popcornin tai karkkipussin tai molempien kanssa on istuutunut elokuvateatterin istuimelle, hän altistuu vielä muille epäterveellisyyksille. Alkumainoksissa voi esiintyä jaksoja, joissa piirroshahmot tai muut influensserit houkuttelevat lapsia pikaruokien tai muun epäterveellisen ystäviksi.

Lapsi ei ole turvassa vielä silloinkaan, kun vihdoin päästään itse elokuvaan. Hän todennäköisesti altistuu epäterveellisten ruokien ja juomien piilomainonnalle.

Itävaltalaiset tutkijat selvittivät yhteensä 250 lasten elokuvasta (1), kuinka usein näytettiin kuvia tai puhuttiin ruuista tai juomista.

Yhteensä löytyi yli kuusi tuhatta tilannetta, joissa ruoka tai juoma olivat esillä. Näistä kerroista melkein puolet (41 %) koski selvästi epäterveellisiä ruokia. Tähän ryhmään kuuluivat pitkälle prosessoidut elintarvikkeet, joissa on paljon sokeria, rasvaa ja suolaa mutta vähän vitamiineja ja muuta hyödyllistä: pikaruuat, makeiset, suolaiset naposteltavat, sokerilimonadit, energiajuomat.

Epäterveellisten ryhmä oli selvästi suurin. Selvästi terveellisiä oli vain 26 % ja välimaastossa olevia 33 %.

Elokuvissa epäterveelliset elintarvikkeet olivat muutenkin näkyvämmin esillä, koska niitä näytettiin muita ruokia useammin lähellä kuvaruudun keskustaa. Terveellisempiä näkyi tavallisesti vain laitaosissa.

Tämä ei ole aivan viatonta. Lasten filmeissä näkyvien epäterveellisten syömisten ja juomisten on todettu vaikuttavan pienten katsojien ruokavalintoihin (1).

Tämän päivän Suomessa on ylipainoisia lapsia kolme kertaa enemmän kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Ylimääräisiä kaloreita on tullut ruokamarkettien sokerijuomista, makeishyllyistä, sipseistä, sokerimuroista ja hampurilaisravintoloista.

Tässä epäterveellisten syömisten markkinointibuumissa myös elokuvateatterit ovat vahvoja vaikuttajia

PS: Tampereella käydessä kävin tarkastamassa kaksi Finnkinon elokuvateatteria. Pienemmissä paikossa on hyllymetrejä vähemmän, mutta niillä myydään täsmälleen samoja tuotteita kuin Helsingissä. Ilmeisesti sama epäterveellisyys vallitsee kaikissa Suomen elokuvateattereissa.

Pertti Mustajoki

professori, Terve Paino ry:n puheenjohtaja

1. Matthes J, Naderer B. Sugary, fatty, and prominent: food and beverages appearances in children´s movies from 1991 to 2015. Pediatric Obesity 2019; 14:e12488

Tulevalta hallitukselta odotetaan konkreettisia toimia lihavuusepidemian torjuntaan. Suomen tulee ottaa käyttöön laaja-alainen sokerivero, joka on niin tuntuva, että epäterveellisten elintarvikkeiden kulutus saadaan selvästi vähenemään.

Elintarviketeollisuus on vastustanut veroa ”ruokaan kohdistuvana lisäverona”. Haittavero ei kuitenkaan kohdistu ruokaan yleensä, vaan ainoastaan virvoitusjuomien, makeisten, keksien ja sokerimurojen tapaisiin runsaasti sokeria sisältäviin epäterveellisiin tuotteisiin.

Perusteellinen tutkimus Britannian sokeripitoisiin virvoitusjuomiin kohdistuvasta verosta osoitti, että väestön sokerin kulutus väheni ilman että virvoitusjuomateollisuuden liiketoiminta häiriintyi lainkaan. Veron vuoksi teollisuus siirtyi kehittämään vähemmän sokeria sisältäviä tuotteita, joita ihmiset ryhtyivät lisääntyvästi käyttämään.

Mitään erityistä raskasta järjestelmää ei verotusmenettelyyn tarvita. Elintarvikkeiden pakkauksissa pitää EU-direktiivin mukaan ilmoittaa ravintotiedot, joihin kuuluu sokerin määrä. Sen perusteella voidaan helposti määritellä rajat, joiden perusteella tuote on veron alainen.

Sokerivero voidaan säätää kansallisesti, eikä valmistelua ei tarvitse tehdä yhdessä EU:n kanssa, kuten on väitetty. EU:n kilpailusäännöt eivät estä jäsenmaiden omaa verotuskäytäntöä, jonka perusteena on kansanterveyden parantaminen. Asiaa on sivuttu myös Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuonna 2021, jolloin on todettu, ettei makeisveroa koskevien säännösten osalta yhteyttä veron ja valtiontuen välillä ole.

Lihavuus ja sen aiheuttamat sairaudet ovat voimakkaasti lisääntyneet, ja asialle on korkea aika tehdä jotain. Suomessa on ylipainoisia lapsia kolme kertaa ja aikuisia kaksi kertaa enemmän kuin 40 vuotta sitten. Yli miljoonalla suomalaisella liikapainoa on vähintään 15 kiloa. Useilla on lihavuuden aiheuttamia sairauksia, jotka heikentävät mahdollisuuksia hyvään elämään ja aiheuttavat joka vuosi tuhansia ennenaikaisia kuolemia.

Sokeriveron säätämisestä hyötyvät niin kansalaisten terveys kuin valtion talouskin. Alustavien laskelmien mukaan runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden verotus toisi velkaantuneen valtion kassaan yli 500 miljardia.

1980-luvulta lähtien Suomessa ja muissa rikkaissa maissa lihavuus alkoi yleistyä aiempaa jyrkemmin. Muutos liittyy ajankohtaan, jolloin supermarketit alkoivat yleistyä ja niissä ruvettiin myymään yhä enemmän teollisesti tuotettuja epäterveellisiä elintarvikkeita (1-4).

Neljässäkymmenessä vuodessa ylipainoisten aikuisten määrä kaksinkertaistui ja lasten kolminkertaistui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 Finterveys-tutkimuksen viimeisten tilastojen mukaan yli 30 ikäisistä ylipainoisia on (5)

• miehistä 72 prosenttia
• naisista 64 prosenttia.

Lasten ylipainosta on tehtyjen tutkimusten mukaan 2 – 18-vuotiaista ylipainoisia (6)

• pojista 29 prosenttia
• tytöistä 19 prosenttia.

Näiden lukujen perusteella voidaan laskea, että Suomessa on 2 950 000 ylipainoista kansalaista. Heistä yli miljoonalla painoindeksi on yli 30, mikä merkitsee vähintään 15 kilon liikapainoa.

Mikä lihavuudessa maksaa?

Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, kuinka paljon enemmän lihavilla ilmenee sairauksia normaalipainoisiin verrattuna, kun painoindeksi 30 ylittyy (7):

• Riski 10-kertainen:
  – Tyypin 2 diabetes
• Riski 3 – 5 -kertainen:
  – Rasvamaksa, uniapnea
• Riski 2 – 3 -kertainen:
  – Eteisvärinä, sydäninfarkti, kohtusyöpä, maksasyöpä, lapsettomuus, sappikivet, maksakirroosi, verenpaine koholla, psoriaasi
• Riski 1,5 – 2 -kertainen:
  – Astma, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus, keskenmeno, haimasyöpä, paksusuolisyöpä, rintasyöpä, sappirakon syöpä.

Monet näistä sairauksista ovat hyvin yleisiä. Suomessa on melkein puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa, joilla melkein kaikilla sairaus on lihavuuden aiheuttama (8). Uniapneaa sairastaa useampi kuin joka kymmenes 30 – 70-vuotias (9). Lihavuuden aiheuttamaa (alkoholista johtumatonta) rasvamaksaa todetaan joka viidennellä suomalaisella (10). Kohonnut verenpaine, sydäninfarkti, sydämen eteisvärinä ja astma ovat yleisiä, ja lihavuus lisää sairastumista yli kymmeneen syöpätyyppiin (11).

Lihavuus tulee Suomelle kalliiksi siksi, että sen aiheuttamat sairaudet

• kuormittavat raskaasti terveydenhuoltoa, hoivapalveluja, sosiaaliturvaa ja elinkeinoelämää,
• vähentävät työn tuottavuutta ja
• vähentävät verotuloja.

Vaikka tässä kirjoituksessa keskitytään lihavuuden aiheuttamiin kustannuksiin yhteiskunnalle, on tärkeää korostaa, että lihavuutta pitää ehkäistä myös siksi, että siitä johtuvat vaivat ja sairaudet aiheuttavat valtavasti inhimillistä kärsimystä ja joka vuosi tuhansia ennenaikaisia kuolemia (12).

Lihavuuden aiheuttama lisäkustannus terveydenhuollolle

Vuonna 2018 OECD julkaisi raportin The heavy burden of obesity (13). Lihavuuden yleisyys Suomessa vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa.

Raportin mukaan OECD-maissa sairauksien hoitokustannuksista on lihavuudesta johtuvia

• diabeteksessa 70 %
• sydän ja verisuonitaudeissa 23 %
• syöpätaudeissa 9 %.

Kun lihavuuden yleisyys maassamme vastaa suunnilleen OECD-maiden keskitasoa, lukuja voidaan soveltaa Suomeen. Esitettyjä yleisluontoisia lukuja voidaan täydentää suomalaisten tutkimusten avulla.

Tyypin 2 diabetes on selvästi yleistynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Muutoksen selittää väestön lihominen, joka oli jyrkintä vuosisadan vaihteen tienoilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä 15 % ja naisista 10 % eli 430 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta (14). Kaikkien tyypin 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät kuitenkaan ole rekisterissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää FinDM tietokantaa, johon on kerätty tietoja tiedossa olevien diabetespotilaiden hoidosta Suomessa usealta vuosikymmeneltä (15).

Äskettäin ilmestyi tietokantaan perustuva tutkimus, jonka perusteella tyypin 2 diabeteksen hoitokustannuksiksi vuonna 2017 laskettiin 2,5 miljardia euroa (16). Kustannuksissa otettiin huomioon perusterveydenhuollon avohoitokäynnit, erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynnit ja vähintään yhden yön kestäneet hoitojaksot. Etenkin diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet nostivat kustannuksia. Täysin kattavia luvut eivät ole, koska kaikkien tyyppi 2 diabetesta sairastavien tiedot eivät ole terveydenhuollon potilasrekisterissä.

Lihavuuden aiheuttamista sairauksista tyypin 2 diabetes aiheuttaa selvästi suurimmat kustannukset, mutta luonnollisesti lisäkustannuksia aiheutuu myös muista lihavuuteen liittyvistä sairauksista.

Viime vuonna ilmestyi tutkimus, joka selvitti lihavuuden aiheuttamia kokonaiskustannuksia terveydenhuollolle. Tutkimus hyödynsi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 väestötutkimukseen osallistuneiden 5587 suomalaisen tuloksia (17). Tutkittavista 27 % oli lihavia eli painoindeksi oli yli 30. Näillä lihavilla henkilöillä julkisen terveydenhuollon kokonaiskulut olivat vuodessa keskimäärin 2665 euroa/henkilö, kun ne normaalipainoisilla (painoindeksi alle 25) olivat 1527 euroa/henkilö. Luvut merkitsevät, että lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät terveydenhuollon kustannuksia keskimäärin 75 % normaalipainoisiin verrattuna.

Edellä olevassa tutkimuksessa lihavat olivat muutaman vuoden iäkkäämpiä kuin normaalipainoiset, mikä voi hieman vääristää vertailua. Toisaalta laskelmissa on huomioitu vain yli 30 painoindeksin kustannukset. Myös lievemmin ylipainoisilla – painoindeksin 25 -30 välillä – esiintyy liikakilojen aiheuttamia sairauksia, varsikin jos liikarasva on kertynyt vatsaonteloon sisäelinten väliin ja maksaan. Sairauksien riski on pienempi kuin painoindeksi yli 30 -ryhmässä, mutta koska lievästi ylipainoisia on enemmän, ylimääräisiä hoitokustannuksia kertyy merkittävässä määrin. Tarkkaa lukua ei voida antaa, mutta se on joka tapauksessa satoja miljoonia euroja.

Edellisten lisäksi Suomessa on 750 000 kansalaista, joilla verensokeri on koholla (esidiabetes), mutta diabetesdiagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät täyty (5,18). Äskettäin ilmestyi tutkimus, jossa varsinaissuomalaisessa kuntayhtymässä verrattiin 2017 esidiabetesta sairastavien (veren glukoosi 6,1-6,9 millimoolia litrassa) kustannuksia normaalin verensokerin ryhmään (19). Esidiabetes-potilaiden hoitokulut olivat keskimäärin 530 euroa korkeammat. Lukujen perusteella voidaan laskea (750 000×530 e) pelkän esidiabeteksen hoitokuluiksi noin 400 miljoonaa euroa.

Kovin tarkkoja lukuja lihavuuden terveydenhuollolle aiheuttamista kuluista ei voida antaa, koska tarkastelun näkökulmasta riippuen tulokset jonkin verran poikkeavat toisistaan. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että lisäkulu on vähintään 2 miljardia euroa ja saattaa olla 3 miljardia euroa.

Lihavuus vie ikääntyneet aikaisemmin hoivapalvelujen piiriin

Professori Sari Stenholmin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin keskimäärin 53-vuotiaiden suomalaisten pärjäämistä yli 20 vuoden seurannan aikana (20).

Lihavuus vaikutti yllättävän vähän elinvuosiin. Elinajanodote keskimäärin:

• normaalipainoisilla > 24,5 vuotta
• lihavilla (painoindeksi 30-35) > 23,5 vuotta.
• vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40) > 22,8 vuotta

Sen sijaan lihavuus vähensi huomattavasti mahdollisuutta elää terveitä vanhuusvuosia, koska se aiheutti kroonisia sairauksia kiihtyvään tahtiin – diabetes, aivohalvaus, sydänsairaus, keuhkosairaus, syöpiä jne.

Terveitä seniorivuosia oli keskimäärin:

• normaalipainoisilla                                            14,4 vuotta
• lihavilla (painoindeksi 30-35)                             9,7 vuotta
• vaikeasti lihavilla (painoindeksi 35-40)              6,0 vuotta

Toinen Stenholmin johtama tutkimus osoitti, että lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet näkyivät ikääntyneillä erityisesti heikentyneenä kävelykykynä (21). Mitä pitempään lihavuus oli jatkunut sitä huonompaa oli liikkuminen. Jos lihavuus oli alkanut jo alle 30-vuotiaana, heikentynyt kävelykyky todettiin peräti 9 kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. Lihominen 30-50 vuoden iässä lisäsi heikon kävelykyvyn riskin 4-kertaiseksi.

Suomessa on tutkittu ikääntyneiden hoivakustannuksia kuudessa suurimmassa kaupungissa, joissa asukkaita on yhteensä 1,8 miljoonaa (22). Ympärivuotisen hoivan kokonaiskustannus oli näissä kaupungeissa 2,2 miljardia, mikä tekee 1236 euroa asukasta kohden laskettuna. Kun tämä suhteutetaan koko maahan, saadaan hoivakulujen summaksi 6,9 miljardia.

Kuuden kaupungin tutkimuksessa ei selvitetty, miten suuri osuus hoivakuluista liittyi lihavuuteen, mutta sitä voidaan arvioida olemassa olevien muiden tietojen perusteella. Taulukko kertoo kuinka monta 50 – 69 vuotiaista suomalaista sijoittuu eri painoluokkiin (5).

Kolmasosalla painoindeksi on yli 30, jolloin lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat yleisiä ja huomattavasti heikentävät liikkumista. On selvää, että nämä 460 000 suomalaista tarvitsevat hoivapalveluja tavallista aikaisemmin.

Tarkempia lukuja ei ole saatavissa, mutta lihavuuden aiheuttamien sairauksien yleisyyden ja heikon liikuntakyvyn perusteella voidaan arvioida, että puhutaan miljardiluokan hoivapalvelujen lisäkuluista.

Lihavuus vähentää työn tuottavuutta

Suomessa on tehty kaksi laajaa tutkimusta lihavuuden vaikutuksesta työkykyyn.

Vuonna 1990 julkaistussa tutkimuksessa yli 20 000 suomalaisen aineistossa todettiin, että lihavat suomalaiset (painoindeksi yli 30) olivat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoiset (23).

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 6542 keski-ikäisen Helsingin kaupungin työtekijän terveyttä keskimäärin 7,8 vuotta (24). Ylipaino vaikutti selvästi eläköitymiseen.

Normaalipainoisiin verrattuna eläkkeelle joutuivat

• ylipainoiset (painoindeksi 25-30) 1,6 kertaa useammin
• lihavat (painoindeksi 30-35)                       2,3 kertaa useammin
• vaikeasti lihavat (painoindeksi yli 35) 3,9 kertaa useammin

Painoindeksin 30 ylittyessä eläkkeelle jouduttiin 2-3 kertaa useammin kuin normaalipainossa. Painoindeksi 30 ylittyy suomessa yli miljoonalla kansalaisella.

Työkyvyttömyys on tavallisesti seuraus pitkään jatkuneesta sairastelusta. Jo ennen työkyvyn menetystä lihavuuteen liittyvät sairaudet vaikuttavat työelämään.

THL:n Finterveys-tutkimukseen 2017 osallistuneilta 20–64-vuotiailta suomalaisilta kysyttiin heidän elämänlaadustaan ja työkyvystään edeltäneen vuoden aikana (5). Ylipainoisten (painoindeksi 25-30) ja lihavien (painoindeksi yli 30) elämänlaatu oli merkitsevästi heikompi kuin normaalipainoisten. Lihavilla oli yli 14 sairauspoissaolopäivää kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoisilla. He myös arvioivat fyysisen ja psyykkisen työkykynsä heikommaksi kuin normaalipainoiset (25).

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käytetty termiä absenteeism kuvaamaan toistuvia poissaoloja lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi. Sen rinnalla käytetään termiä presenteeism kuvaamaan sitä, että lihavuudesta johtuvat sairaudet, huonompi yöuni, liikkumisvaikeudet ja alentunut vireystila heikentävät työpanosta työpaikalla. Lihavuuden työelämälle aiheutuneita kustannuksia selvittäneen systemaattisen katsauksen mukaan presenteeism aiheuttaa enemmän kuluja kuin absenteeism (26).

Työn tuottavuuteen vaikuttavat myös työikäisten varhaiset kuolemat. Terveeseen painoon verrattuna painoindeksi yli 30 (vähintään 15 kiloa liikapainoa) lisää alle 55-vuotiailla kuolemanriskin 1,7-kertaiseksi ja 55–64-vuotiailla kaksinkertaiseksi (27).

Kansainvälisissä tutkimuksissa lihavuuden elinkeinoelämälle aiheuttamat kustannukset arvioidaan suuremmiksi kuin vaikutukset terveydenhuollon kustannuksiin. Puhutaan siis yli 2 miljardin euron kustannuksista.

Tärkeä huomautus

Tämän artikkelin tarkoituksena on käsitellä neutraalilla tavalla eri tutkimusten antamia tietoja lihavuuden kustannuksista. Kirjoittajat haluavat korostaa, ettei ylipainoisia suomalaisia saa syyttää ylipainon aiheuttamista kustannuksista tai heikommasta työtehosta. Eikä kenenkään ylipainoisen pidä tuntea syyllisyyttä asiasta.

Kukaan ei ole halunnut tulla lihavaksi tai olla lihava. Päinvastoin, suomalaiset haluavat eroon liikakiloistaan. THL:n Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan naisista kolmasosa ja miehistä neljäsosa – yhteensä 950 000 suomalaista – yrittää joka vuosi vakavissaan laihduttaa (28). Valitettavasti harvoin saadaan pysyviä tuloksia, koska monilla on perinnöllisistä syistä heikommat mahdollisuudet nykyisessä epäterveellisessä ruokaympäristössä pysyä terveessä painossa (29).

Lopuksi

Edellä esitetyn perusteella voidaan laskea, että Suomessa väestön lihominen aiheuttaa joka vuosi yhteiskunnalle ainakin 5 miljardin euron lisäkustannuksen.

OECD-maiden raportissa (12) ennustetaan, että lihavuuden vuoksi OECD-maissa bruttokansantuote laskee tulevina vuosikymmeninä keskimäärin 3,2 %. Suomelle laskettu luku on 2,8 %. Viime vuonna maamme bruttokansantuote oli 234 miljardia euroa. Siitä 2,8 %:n alenema on 6,5 miljardia.

Tämä kirjoitus kuvaa tätä hetkeä ja OECD:n raportti tulevaisuutta, ja tutkimusmenetelmät olivat erilaisia. Siitä huolimatta on päädytty saman hintaluokan tuloksiin, mikä lisää tutkimustulosten luotettavuutta. Väestöjen lihominen on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävällä tavalla valtioiden talouteen.

Väestöjen nopean lihomisen on pääasiassa aiheuttanut epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt tarjonta ja niiden aktiivinen markkinointi (2,30,31). Lihavuuden ja sen aiheuttamien kustannusten torjunta on keskeinen kansanterveyden ja kansantalouden haaste.

Viime vuosien kansainvälisissä raporteissa lihavuuden asiantuntijat ovat esittäneet varsin yhteneväisiä suosituksia siitä, millä keinoilla yhteiskunta voi vähentää epäterveellisten ruokien ja juomien kulutusta ja sen avulla kääntää ylipainoluvut laskuun.

Maailman mittakaavassa yleisimmin käytetty on haitallisten elintarvikkeiden hinnan nostaminen verottamalla. Tämä vähentää niiden kulutusta ja veronporrastus saa teollisuuden kehittämään tuotteita terveellisempään suuntaan. Valtiontalouden kannalta tärkeää on myös veron tuomat lisätulot.

Tänä syksynä valtiovarainministeriö on ottanut ensi askeleen tähän suuntaan ehdottamalla virvoitusjuomaveron porrastamista sokeripitoisuuden perusteella (32). Virvoitusjuomavero ei kuitenkaan yksinään riitä, koska suomalaisten sokerin saannista vain viidesosa tulee juomista. Sen rinnalle tarvitaan laaja-alainen sokerivero, jolla nostetaan makeisten, keksien, sokerimurojen ja muiden runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hintaa. Terve Paino ry:n arvion mukaan laajennetulla sokeriverolla olisi mahdollista saada valtiolle verotuloja ainakin 500 miljoonaa.

Verotuksen lisäksi haitallisten elintarvikkeiden kulutuksen vähentämiseksi tarvitaan myös muita säädöksiä ja toimia. Ne kohdistuisivat pääasiassa makeisiin ja suklaaseen, sokerijuomiin, perunalastuihin ja muihin suolaisiin naposteltaviin, sokerimuroihin, kekseihin ja pikaruokiin.

Tärkeitä toimia olisivat ainakin seuraavat:

• Kielletään epäterveellisten tuotteiden markkinointi lapsille. Aiheesta on valtion rahoittaman asiantuntijaryhmän raportti, joka suosittelee mainonnan rajoittamista alle 18-vuotiaille (33).
• Kielletään epäterveellisten tuotteiden paljousalennukset, kuten alkoholin kohdalla on alkoholilaissa:
  • Haitallisten elintarvikkeiden isoissa pakkauksissa kilo- ja litrahinta ei saa olla alempi kuin pienimmässä pakkauksessa
  • Kielletään epäterveellisten elintarvikkeiden tarjousalennukset, esim. ”kaksi yhden hinnalla”.
• Kielletään lasten lelut hampurilaisaterioiden sekä muiden epäterveellisten ruokien ja juomien yhteydessä.

Tavoitteeksi tulisi asettaa, että vuoteen 2033 mennessä Suomeen palautetaan 40 vuotta sitten vallinnut tilanne. Silloin maassamme oli lihavia aikuisia vain puolet ja lihavia lapsia kolmasosa nykyisistä luvuista.

Terve Paino ry:n tuottama artikkeli

Kirjoittajat:

Pertti Mustajoki
Professori, sisätautilääkäri
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Pekka Puska
Professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja

Kirsi Pietiläinen
Kliinisen aineenvaihdunnan Gyllenberg professori
Lihavuuden tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto

Käytettyjä lähteitä

1. WHO Europe regional obesity report 2022. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/353747/9789289057738-eng.pdf
2. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 151:1345-52. https://www.duodecimlehti.fi/duo12373
3. Chandon P, Wansink B. Does food marketing need to make us fat? A review and solutions. Nutr Rev 2012;70(10):571-93.
4. Mattes RD, Tan SY. Obesity: the influence of the food environment on ingestive behaviors. Kirjassa: Bray GA, Bouchard C, toim. Handbook of obesity: volume 1. Boca Raton: CRC Press 2014, s. 317 – 25.
5. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. Finterveys 2017 tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018
6. Mäki P, Lehtinen-Jacks S, Vuorela Nina ym. Tilastotietoja lasten ylipainoisuuden yleisyydestä saatavilla yhä useammasta kunnasta. Suom Lääklehti 2018; 73: 2336-41.
7. Lihavuus ja 31 sairautta. Linkki https://www.perttimustajoki.fi/lihavuus-ja-31-sairautta/
8. Schnurr TS, Jakupovic H, Carrasquilla GD ym. Obesity, unfavourable lifestyle and genetic risk of type 2 diabetes: a case-cohort study. Diabetologia 2020.
9. Käypä hoito. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla). Duodecim 2010;126:2633-5. The obesity-cancer link: of increasing concern. Lancet Diab Endocrin 2020;8: March.
10. Käypä hoito -suositus. Duodecim 2020.
11. Kivimäki M, Strandberg T, Pentti J ym. Body-mass index and risk of obesity-related complex multimorbidity: an observational multicohort study . Lancet Diab Endocrin 2022; March 3: 1-11.
12. Mustajoki P. Kaksi pandemiaa, toinenkin saatava näkyväksi. https://www.perttimustajoki.fi/kaksi-pandemiaa-toinenkin-on-saatava-nakyvaksi/
13. OECD Health Policy Studies 2019. The Heavy Burden of Obesity. https://www.oecd.org/health/the-heavy-burden-of-obesity-67450d67-en.htm
14. THL kansantaudit. Diabeteksen yleisyys. Päivitetty 12.4.2022 https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys .
15. Arffman M, Ilanne-Parikka P, Keskimäki P ym. FinDM database on diabetes in Finland. THL 2020.
16. Kurkela O, Raitanen J, Tuovinen M ym. Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaiden terveydenhuollon kustannukset. Suom Lääkl 2022; 78: e32697
17. Vesikansa A, Mehtälä J, Mutanen ym. Obesity and metabolic state are associated with increased healthcare resource and mediaction use and costs: a Finnish population-based study. Eur J Health Econ 2022. Tietoja täydennetty pian julkaistavan artikkelin tiedoilla
18. Martikainen J, Heiskanen J, Jalkanen K. Kansallisen säästöpotentiaalinmallintaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Suomessa. Itä-Suomen yliopisto 2020. https://www.uef.fi/documents/1529015/1538329/T2D_Raportti/b94f9d09-d636-44a0-a847-18a65f21388a
19. Laine M, Järveläinen H, Vielma M ym. Esidiabetes lisää valtimotaudin riskiä – entä hoidon kustannuksia. Suom Lääkl 2021;76:1410-5.
20. Stenholm S, Head J, Aalto V ym. Body mass index as a predictor of healthy and disease-free life expectancy between ages 50 and 75: a multicohorts study. Int J Obes 2017;41:769-76.
21. Stenholm S, Rantanen T, Alanen E ym. Obesity history as a predictor of walking limitation at old age. Obesity 2007;15:929-38.
22. Ahtiainen H. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2018. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 4/2019.
23. Rissanen Aila, Heliövaara Markku, Knekt Paul ym. (1990). Risk of disability and mortality due to overweight in a Finnish population. Brit J Med 301: 835-7.
24. Roos E, Laaksonen M, Rahkonen O ym. Relative weight and disability retirement: a prospective cohort study. Scand J Work Environ Health 2013
25. Vesikansa A, Jokelainen J, Mehtälä J ym. Lihavuuden yhteys elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Suom. Lääkl 2020;75: 2377-82.
26. Dee A, Kearns K, O´Neil C ym. The direct and indirect costs of both overweight and obesity: a systematic review. BMC Res Notes 2014;7:242.
27. Greenberg JA. Obesity and early mortality in the United States. Obesity 2013;21: 405-412.
28. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2013/18
29. Mustajoki P. Erilaiset mahdollisuudet terveeseen painoon. Internetissä. https://www.perttimustajoki.fi/erilaiset-mahdollisuudet-terveeseen-painoon/
30. Neve KL, Isaacs A. How does the food environment influence people engaged in weight management? A systematic review and thematic synthesis of the qualitative literature. Obesity Rev 2021; e13398
31. Zobel EH, Hansen TW, Rossing P ym. Global changes in food supply and the obesity epidemic. Curr Obes Rep 2016;5:449-55.
32. Valtiovarainministeriön esitys virvoitusjuomaveron uudistamiseksi lausunnolle 5.10.2022 https://vm.fi/-/esitys-virvoitusjuomaveron-uudistamiseksi-lausuntokierrokselle
33. Fogelholm M, Närvänen E,, Erkkola M ym. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi lapsille ja nuorille. Tilanne Suomessa ja pelisääntöjä markkinoinnin sääntelyyn. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:57 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163546

Ylipainoa ajatellaan usein yksilöiden motivaatiokysymyksenä. Ylipainoiset eivät vain viitsi riittävästi huolehtia painostaan. Normaalipainoiset ihmettelevät, mikseivät lihavat ”ota itseään niskasta kiinni” ja tee painolleen jotain.

Motivaation puutteesta ei voi olla kyse. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa osallistujille esitettiin kysymys ”Oletteko vakavissanne laihduttanut viimeisen vuoden aikana?” Vastanneista 15–64-vuotiaista naisista joka kolmas ja miehistä joka neljäs vastasi kyllä. Tuloksen perusteella voidaan laskea, että joka vuosi 950 000 suomalaista yrittää vakavissaan laihduttaa. Motivaatiota painonhallintaan löytyy, mutta ongelmana on laihdutusyritysten heikko teho.

Vanhemmiltaan saadun geeniperimän ja lapsuudessa opittujen tottumusten vuoksi yksilöillä on erilaiset mahdollisuudet säilyttää terve paino. Kuten kaikissa geeneissä, myös syömistä ja ruokahalua säätelevissä geeneissä on yksilöiden välistä muuntelua, polymorfiaa (Albuquerque ym. 2015).

Kukaan ei halua olla lihava, mutta tämän päivän ruokamaailmassa suurin osa suomalaisista saa ravinnosta liikaa kaloreita. Terveessä painossa pysyvät enää ne onnekkaat, jotka ovat vanhemmiltaan saaneet edulliset geenit ja lapsuuden.

Lihavuutta pitää ehkäistä, koska sen aiheuttamat aineenvaihdunnan muutokset lisäävät sairastumista 30 sairauteen (Pietilänen ym. 2015). Monet niistä ovat yleisiä kansantauteja.

Suomessa on puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa (THL 2020), joilla melkein kaikilla tauti johtuu vyötärölihavuudesta (Perola ym. 2019). Se on yleisin syy rasvamaksaan ja ohittanut alkoholin maksakirroosin aiheuttajana (Sarwar ym. 2018). Muita seuraamuksia vyötärölihavuudesta ovat verenpaineen nousu ja veren rasva-arvojen häiriöt. Painoindeksi yli 30 kaksinkertaistaa sairastumisriskin sydämen eteisvärinään ja sydäninfarktiin, ja riski aivohalvaukseen ja sydämen vajaatoimintaan on 1,5–2kertainen (Mustajoki 2019).

Väestön lihomisen pääasiallinen aiheuttaja on epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt markkinointi ja kulutus. Tämän päivän ruokaympäristössä valtaosa suomalaisista ei enää kykene pysymään terveessä painossa. Heidän kohdallaan terveellisen syömisen ohjeet toimivat huonosti, koska taipumus lihomiseen on kirjoitettu geeneihin. Tarvitaan yhteiskunnan säätämiä lakeja ja muita säädöksiä, joilla ruokaympäristö voidaan muuttaa terveellisemmäksi.

Suomalaisen yhteiskunnan tehokkaasta toiminnasta hyvä esimerkki on tupakoinnin vähentäminen (THL 2021). Valistus ja ohjeet terveemmän elämän puolesta eivät johtaneet tuloksiin. Sen sijaan maamme päättäjät ovat onnistuneet eduskunnan päätöksillä vähentämään tupakointia. Tulos on saavutettu vaikuttamalla useisiin tupakointiin liittyviin kohtiin: tupakanpoltto kiellettiin julkisissa tiloissa, hintaa nostettiin verottamalla, mainostaminen kiellettiin, myyntiä rajoitettiin ja pakkausmerkinnöistä annettiin tiukkoja määräyksiä.

Lihavuuden vähentämisessäkin tarvitaan useita samaan suuntaan vaikuttavia toimia. Ei ole odotettavissa, että sokeripitoisiin juomiin kohdistuva vero yksinään saisi ylipainoluvut riittävään laskuun. Suomessa pitää ryhtyä toteuttamaan kaikkia mainittuja keinoja, jotta epäterveellisten elintarvikkeiden tarjonta ja kulutus saadaan riittävästi vähenemään.

Hyvä tavoite on pyrkiä siihen, että vuoteen 2030 mennessä Suomen lihavuusluvut palautuvat 1970-luvun tasolle. Ylipainoisten aikuisten määrä vähenee puoleen ja lasten kolmasosaan tämän päivän luvuista.

Lue koko Pertti Mustajoen artikkeli Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä 3/2022