Joulukuussa 2024 julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama ohjeistus elintarvikkeiden markkinoinnista lapsille. Tavoitteena oli suojella lapsia markkinoinnin haitallisilta vaikutuksilta. Ohjeistuksen mukaan lapsille ei tulisi markkinoida makeisia, suklaata, sokerituotteita eikä energiajuomia.

Mitä on tapahtunut seuranneiden parin vuoden aikana? Näiden tuotteiden näkyvyys lasten ja nuorten arjessa on levähtänyt . Marketteihin on tullut pitkiä itsepoimintakarkkihyllyjä, ”karkkitaivaita”, huoltoasemille ”karkkihoveja”, ja houkuttelevat energiajuomapakkaukset täyttävät kauppojen ja huoltoasemien myymälät.

Tässä on yksi konkreettinen nuorten lihomista edistävä tekijä, jonka edessä vanhemmat ovat usein voimattomia. Opetus on, että ministeriön tai muiden tahojen suositukset eivät vaikuta. Tarvitaan sitovaa lainsäädäntöä, kuten esimerkiksi tupakkapolitiikassa.

Pekka Puska
professori, Terve Painon ry:n puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 4.10.2026:
Kauppojen karkkitaivaat osoittavat tiukemman sääntelyn tarpeen | HS.fi

Lainsäädännössä on määritelty epäterveelliset elintarvikkeet 13 kategoriassa. Lainsäädäntö koskee yleisiä elintarvikemyymälöitä, joissa on kaikkiaan yli 50 työntekijää.

Lain mukaan vuodesta 2022 epäterveellisiä tuotteita ei saa sijoittaa lähelle kassoja, sisäänkäyntiä ja hyllyjen päihin.

Vuodesta 2025 alkaen kaupat eivät saa myydä näitä tuotteita paljousalennuksilla (esim. “kaksi yhden hinnalla” tai “osta kaksi, kolmas ilmaiseksi”).

Vuodesta 2026 alkaen näitä tuotteita ei saa mainostaa TV:ssä klo 5.30-21.00 välisenä aikana.

Vuodesta 2027 alkaen on energiajuomien myynti alle 16-vuotiaille kielletty.

Lainsäädännön tarkoituksena on hillitä lasten ja nuorten lihomista. Kun ongelma koskee mitä suurimmassa määrin myös Suomea, tulisi Britannian lainsäädännöstä ottaa meilläkin oppia.

Pekka Puska
professori, Terve Paino ry:n puh.joht.

On selvää, että lihavuutta täytyy eri tavoin hoitaa pätevästi. Mutta yhtä selvää on, että kun meillä on yli 1,2 miljoonaa lihavaa ja sen lisäksi kaksinkertainen määrä muuten ylipainoisia, väestön lihavuusepidemiaa ei voida ratkaista lääkkeillä. Se ei voi olla taloudellisesti mahdollista eikä muutenkaan järkevää.

Kansallisen ohjelman ja yhteiskunnallisten päätösten tulisi suuntautua lihavuuden ehkäisyyn ja torjuntaan, kuten muidenkin isojen kansanterveysongelmien ratkaisussa. Esimerkiksi tupakoinnin valtava vähentyminen ei ole olennaisesti perustunut vieroituslääkehoitoon vaan tupakkapolitiikkaan, lainsäädäntöön ja sitä tukevaan valistukseen.

Lihavuusepidemian torjunta on mahdollista, koska ongelman syy tunnistetaan: muuttunut ruokaympäristö, joka on johtanut monien epäterveellisten elintarvikkeiden kulutuksen lisääntymiseen. Geenimme eivät ole muuttuneet. Esimerkiksi makeisten, perunalastujen, keksien ja muiden lihottavien tuotteiden kulutusta voidaan vähentää nostamalla hintaa verottamalla ja rajoittamalla markkinointia.

Tehtävä voi tuntua vaikealta, kuten tupakoinnin torjunta tuntui 50 vuotta sitten. Mutta työ lihavuuden torjumiseksi on monessa maassa jo aloitettu, ja ensimmäisiä tuloksiakin alkaa tulla. Englantilainen The Guardian -lehti kirjoitti 13.5.: ”Lihavuus lisääntyy vakaasti Suomessa; lisäys on tasaantunut Saksassa ja saattanut ruveta vähenemään Ranskassa.” Lihavuuden lisääntymisen pysähtymistä ja jopa laskua nähdään useassa maassa.

Monissa Euroopan maissa, kuten Britanniassa, on päätetty erilaisista tiukoistakin lainsäädännöllisistä toimista lihavuusepidemian pysäyttämiseksi. Niitä tarvittaisiin myös Suomessa, jossa maa- ja metsätalousministeriön lakiluonnos energiajuomien myyntikiellosta lapsille ja nuorille on ensimmäinen positiivinen avaus.

Pekka Puska
Pertti Mustajoki

Terve Painoi ry on jo pitkään esittänyt tätä. Itse tein vuonna 2017 eduskuntakyselyn asiasta. Silloin maatalousministeri Jari Leppä ja terveysministeri Annika Saarikko totesivat, että parasta olisi kaupan ketjujen oma sitoumus asiassa. Muuten tarvitaan laki. Kun kauppaketjut eivät vastuullisuuspuheistaan huolimatta ole reagoineet, nyt on lain vuoro.

Viime vuosina kovin monet muutkin tahot, kuten Vanhempainliitto ja THL, ovat esittäneet asiaa, ja myös uusia eduskuntakyselyitä on tehty. Erityisesti vanhemmat ja koulujen edustajat ovat toivoneet yhteiskunnan toimenpiteitä. Terve Paino ry:n ja Soste ry:n väestökyselyssä peräti 83 % aikuisista suomalaisista kannatti energiajuomien myyntikieltoa nuorille.

Tällainen uudistus on myös jo toteutettu useassa Euroopan maassa. Viimeksi on Norja säätänyt tällaisen lain.

Energiajuomat aiheuttavat paljon terveyshaittoja varsinkin lapsille ja nuorille. Kun nämä tosiasiat liitetään energiajuomien aggressiiviseen markkinointiin ja sen siivittämään runsaaseen kulutukseen nuorilla, ovat lainsäädännölliset toimenpiteet hyvin perusteltuja.

Energiajuomat aiheuttavat mm. unihäiriöitä, sydämentykytystä, rauhattomuutta ja niiden sisältämän sokerin myötä vaikuttavat nuorten lihomiseen. Ne aiheuttavat myös riippuvuutta ja korvaavat usein ateriat, myös kouluaterioita. Sokerin lisäksi haitat tulevat suurista kofeiinipitoisuuksista sekä useista muista piristävistä aineista.

Vanhempien ja koulujen toiveista monet yksittäiset kaupat ovat jo tehneet oman päätöksen rajoittaa energiajuomien myyntiä lapsille ja nuorille, mutta on selvää, että tasapuolisen kilpailutilanteen kannalta tarvitaan yhtenäinen valtakunnallinen sääntely.

Energiajuomien myyntikielto ei tietenkään yksin ratkaise nuorten lihomista tai muitakaan ongelmia, mutta on selvästi konkreettinen ja tärkeä toimenpide nuorten terveyden suojelussa. Terve Paino ry toivookin laajaa tukea nyt valmistellulle lakiesitykselle, jotta se saataisiin eduskunnassa hyväksytyksi ja edistämään suomalaisten nuorten terveyttä.

Pekka Puska
Professori
Terve Paino ry:n puheenjohtaja

Nykyinen virvoitusjuomavero koskee sokeripitoisia juomia, jotka kattavat vain noin viidenneksen suomalaisten sokerin saannista. Vero tulisikin laajentaa myös muihin runsaasti sokeria sisältäviin tuotteisiin, kuten makeisiin. Kun nykyinen virvoitusjuomavero tuottaa noin 250 miljoonaa euroa vuodessa, samoilla kriteereillä sokerivero toisi valtiolle 500-1000 miljoonan euron vuotuiset lisätulot.

– Tutkimuksen mukaan hallituksella olisi väestön tuki tällaiselle haittaverolle. Se toisi valtiolle todella merkittävän summan nykyisessä taloustilanteessa ja samalla auttaisi kansanterveyttä. Veron voi välttää, jos ei käytä runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita, ja sen porrastus sokeripitoisuuden mukaan edistäisi tuotteiden sokeripitoisuuden vähentämistä, toteaa Terve Paino ry:n puheenjohtaja professori Pekka Puska.

– Sokerivero auttaisi erityisesti lasten ylipainon torjunnassa. Suomessa ylipainoa lapsilla ja nuorilla on kolme kertaa enemmän kuin 40 vuotta sitten. Se näkyy jo nyt lasten rasvamaksan, diabeteksen ja muiden sairauksien yleistymisenä, puhumattakaan vaikutuksista aikuisiässä, sanoo professori Pertti Mustajoki, Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja.

Suomessa on 1,2 miljoonaa aikuista, joilla painoindeksi 30 ylittyy. Lihavuus sotkee aineenvaihduntaa ja aiheuttaa kymmeniä sairauksia. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi väestön lihavuus aiheuttaa monen miljardin kustannukset terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle.

– Suomalaisen väestön ja erityisesti lasten ja nuorten nopea lihominen on seurausta ruokaympäristön muutoksesta ja sen mukana liian runsaasta kalorien saannista. Sokeriveron avulla voidaan vähentää haitallista sokerin kulutusta ja siten edistää ylipainon torjuntaa, toteaa Puska.

Suomalaisten suhtautuminen sokeriveroon 17.4.2026 (pdf)

Enemmistö suomalaisista kannattaa sokeriveroa 30.1.2024

Hinta vaikuttaa kiistattomasti kulutukseen, ja sillä voi vähentää haitallista kulutusta. Fogelholmin yksi huoli on, että korotus siirtää kulutukseen toiseen haitalliseen tuotteeseen. Virvoitusjuomaveron kohdalla tätä ei ole kansainvälisissä tutkimuksissa merkittävästi osoitettu. Myönteisiä vaikutuksia on havaittu.

Kotona keitetyt perunat tai kaurapuuro eivät ole ultraprosessoituja. Sen sijaan kauppojen elintarvikehyllyillä on paljon teollisesti tuotettuja ultraprosessoituja elintarvikkeita: makeiset, suklaa, keksit, perunalastut, juustonaksut jne. Nämä kaikki ovat erittäin energiatiheitä ja sen vuoksi päävastuussa suomalaisten lihomiselle.

Aterioiden puolella pitkälle prosessoituja ovat hampurilaistuotteet ja ranskalaiset perunat, joista kaloreita tulee 2-3 kertaa enemmän kuin perinteisistä suomalaisista aterioista.

Hedelmät ja marjat ovat hyvät esimerkit siitä, miten prosessointi muuttaa elintarvikkeen epäterveelliseksi. Syötyinä erittäin terveellisiä, koska kaloreita ei tule liikaa ja vitamiineja on runsaasti. Mutta tehtaassa ne muuttuvat epäterveelliseksi nesteeksi.

Juotu hedelmämehu siirtyy mahalaukusta niin nopeasti suoleen, ettei se ehdi lisätä lainkaan kylläisyyttä. Niistä huolimatta muuta ruokaa syödään yhtä paljon kuin syötäisiin ilman mehua. Jos juo puoli litraa täysmehua päivässä, viikossa kertyy 1400 ylimääräistä kilokaloria, mikä voi nostaa painoa kilon verran kuukaudessa.

Nykyaikana suuri osa syömistämme elintarvikkeista on jollakin tavalla teollisuudessa prosessoitua. Se ei tee niitä vielä epäterveellisiksi, jos ravintokoostumus on hyvä. Mutta monet ultraprosessoidut elintarvikkeet ovat koostumukseltaan hyvin epäterveellisiä.

Wikipedia ilmoittaa, että ”ultraprosessoitu ruoka tarkoittaa teollisesti pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Niitä ovat esimerkiksi teolliset valmisruuat, pikaruuat, makeiset ja virvoitusjuomat”.

Selkeä määritelmä, mutta sana ”jalostettu” on aivan väärä. Ruuat eivät muutu jalommiksi vaan sen vastakohdiksi, joiksi Wikipedia tarjoaa sanoja rappeutunut ja turmeltunut.

Viisainta olisi, jos ruuan yhteydessä sanasta ultraprosessoitu luovuttaisiin kokonaan. Sitä ei tarvita ja se on muutenkin hankala. Kaksi vierasperäistä sanaa ultra ja prosessoitu.  Tekoälykin on niiden kanssa hieman ymmällään, koska ”ultra” voi viitata useisiin eri asioihin. Etuliitteenä se tarkoittaa äärimmäisen tai ’tuolla puolen’, kuten sanassa ultraääni.

Ultraprosessoitu-sanan sijasta olisi selkeämpää käyttää esimerkiksi ilmaisua ”teollisesti tuotetut haitalliset” elintarvikkeet.

Pertti Mustajoki, lääkäri, professori

Makeiset luokitellaan elintarvikkeiksi, joiden arvonlisävero on 14 %, selvästi alhaisempi kuin muiden kulutustavaroiden 25,5 %. Nykyinen hallitus päätti 2024 kevään riihessä nostaa makeisten arvonlisäveron muiden kulutustavaroiden tasolle. Täysin perusteltu päätös, sillä eiväthän makeiset ole oikeita elintarvikkeita. Ne ovat tarpeettomia ja kaiken lisäksi haitallisia. Lihottavat ja sairastuttavat hampaita. Makeisten arvonlisäveron nosto olisi vähentänyt haitallisten tuotteiden kulutusta ja tuonut valtion kassaan kipeästi kaivattuja lisätuloja.

Arvonlisäveron korotusta seuranneet tapahtumat jäävät häpeällisenä episodina Suomen poliittiseen historiaan.

Helsingin Sanomien kirjoitus 18.9.25 paljasti, miten laajalla rintamalla Fazer lobbasi hallitusta kaataakseen jo kertaalleen päätetyn makeisten arvonlisäveron nostamisen. Hallituksen edustajiin kohdistui yli sata lobbausyhteydenottoa. Lobbauksen seurauksena hallitus perui päätöksensä. Sen sinettinä pääministeri muurasi henkilökohtaisesti Fazerin uuden tehtaan peruskiven.

Fazer-tapahtumat kertoo erittäin huolestuttavasta kehitysestä. Jopa Suomessa – kun käytettävissä on runsaasti rahaa – voidaan palkata suuri lobbarijoukko, joka saa maan hallituksen peruuttamaan jo tehtyjä päätöksiä.

Lobbauksen seuraamukset tahraavat maamme mainetta. Kansalaisjärjestö Transparency Internationalin helmikuussa julkaistussa raportissa Suomi oli saanut maailman maista toiseksi parhaat pisteet vuosittaisessa korruptioindeksissä. Mitenkä Suomi pärjää seuraavassa raportissa?

Makeiset ovat vain yksi haitallisten elintarvikkeiden ryhmä. Ylimääräisiä kaloreita tulee sipseistä, perunalastuista, hampurilaistuotteista, pizzoista jne. Sokerivero ei tietenkään vähennä näiden kulutusta, siihen tarvitaan muita toimia. Niissäkin Suomi on aivan jälkijunassa.

Useat Euroopan maat ovat jo kieltäneet epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin lapsille TV:ssä ja internetissä. Muita keinoja vähentää haitallista kulutusta on kieltää epäterveellisten tuotteiden ”kaksi yhden hinnalla” tarjoukset ja myynti kauppojen kassojen tuntumassa. Mitään näistä ei olla suunnittelemassa Suomessa.

Istuva hallitus on jatkanut linjaa, jonka se niittasi hallitusohjelmassa. Siinä ei todellakaan ole sanaakaan lihavuudesta, vaikka se on kansanterveytemme suurin ja kallein ongelma. Lihavuuden aiheuttamat sairaudet lisäävät joka vuosi terveydenhuoltomme kuluja 3,5 miljardilla eurolla.

Fazerin tapauksen jälkeen ei ole odotettavissa, että nykyisen hallituskauden aikana tehtäisiin mitään epäterveellisten elintarvikkeiden vähentämiseksi. Se merkitsee yhä nousevia terveydenhuollon miljardiluokan kuluja. Ja melkein puolet suomalaisista joutuvat kärsimään lihavuuden aiheuttamista jokapäiväisistä haitoista.

Suomen kaksi miljoonaa aikuista ja 170 000 lasta joutuvat edelleen pärjäämään liikapainoon liittyvien lukuisten ongelmien kanssa. Ajatelkaa millaista puolielämää joutuvat elämään ne 1,2 miljoonaa lihavaa kansalaista, joilla ylimääräisiä kiloja on keskimäärin 25 kiloa. Heikot mahdollisuudet liikkumiseen. Huono yöuni. Melkein kaikilla useita lihavuuden aiheuttamia sairauksia.

Tämä kaikki jatkuu, koska hallituksen ajatusmaailmassa on tärkeämpää huolehtia liikeyritysten voitoista kuin kansalaisten terveydestä. Viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmaan tulisi ottaa vaikuttavia ja asiantuntijoiden esittämiä toimia tuhoisan lihavuusepidemian torjumiseksi.

Pertti Mustajoki, lääkäri, professori
Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja

Jo lähes kolmannes suomalaisista on lihavia, ja tilanne on hälyttävä. Kolmannes aikuisista täyttää painoindeksin yli 30 kriteerit. Kyse ei ole vain yksilöllisestä elämäntapavalinnasta, vaan kansanterveydellisestä kriisistä.

Lihavuus altistaa diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille ja monille muille sairauksille, jotka jo nyt maksavat Suomelle suorat ja epäsuorat kustannukset yhteen laskettuna yli kolme miljardia euroa vuodessa.

Ongelma on synnyttänyt uuden lihavuuslääkkeiden markkinan. Novo Nordiskin Ozempic ja Wegovy sekä amerikkalaisen Lillyn Mounjaro ovat lihavuuden ansiosta lääketeollisuuden todellisia kultasuonia.

Mutta lihavuus ei ole yksilön epäonnistumista, vaan poliittisten ja taloudellisten rakenteiden seuraus ruokajärjestelmän suunnitelmallisesta muutoksesta.

1970–80-luvuilla Yhdysvalloissa halvan maissin ylituotanto toi markkinoille korkea-fruktoosipitoisen maissisiirapin, jota alettiin lisätä virvoitusjuomiin, jogurtteihin, leipiin ja jopa kastikkeisiin.

Suomessa virvoitusjuomien kulutus yli kaksinkertaistui 1980–2000-luvuilla. Rasvattomia jogurtteja, snackeja ja keksejä myydään terveellisinä, vaikka ne sisältävät enemmän sokeria kuin alkuperäiset tuotteet.

Hampurilaisaterioita saa valtavina annoksina, ranskalaisia paistetaan halvassa kasviöljyssä. Virvoitusjuomia myydään 1,5 litran pulloissa. Kauppojen herkkuhyllyt ovat kymmenien metrien pituisia. Isot pakkaukset tuntuvat edullisilta ja kassojen vieressä olevat karkit päättyvät herätteinä ostoskoriin.

Kun paljon energiaa sisältävät tuotteet ja ruoka ovat tulleet kaikkialle ympärillemme, keho tekee sen mihin se on geneettisesti ohjelmoitu. Varastoi ylimäärän rasvaksi.

Kun näin rakennettu ympäristö tarjoaa joka paikassa halpoja, energiapitoisia valintoja, lihavuus tulee itsestään. Seuraukset näkyvät kaikissa tilastoissa. 1,2 miljoonaan kliinisesti lihavan suomalaisen sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, kasvattavat terveydenhuollon kustannuksia miljardeilla.

Yksilön syyllistäminen on helppoa, mutta rakenteet tekevät lihavuudesta väistämättömän. On poliittisesti kestämätöntä, että yksi ala lihottaa väestön ja toinen rahastaa sen seuraukset.

Jos ei tehdä mitään, korvattavat lihavuuslääkkeet yhdessä lihavuuden muiden kustannusten kanssa lisäävät muutenkin heikossa hapessa olevan valtiontalouden alijäämää pysyvästi.

Lääkeyhtiöt pystyvät pitämään hinnat korkeina patenttisuojien vuoksi. Näin maksamme laskun kahdesti, ensin elintarvike-, sitten lääketeollisuudelle.

Lihavuuslääkkeistä on tulossa pysyvä ja kallis laastari, jonka kustannukset jäävät veronmaksajille ja lihavuuslääkkeistä tulee pysyvä tulonsiirto julkisista varoista yksityisiin voittoihin.

Sokerivero, epäterveellisten tuotteiden mainonnan kielto, kouluruokailun ja liikunnan tukeminen olisivat yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, jotka vähentäisivät lihavuutta ja säästäisivät miljardeja pitkällä aikavälillä.

Teppo Turkki

Kirjoitus on julkaistu aiemmin (10.10.2025) Apu-lehden kolumnina
Halpa ruoka ja kalliit lääkkeet | Näin lihavuudesta tuli bisnes | Apu

Kotona tuoteselostetta lukiessa totuus paljastui. Kauraa oli vain 33 % tuotteen painosta. Kauran lisäksi siitä löytyi 25 grammaa sokeria ja runsaasti rasvaa. Siksi tuote on erittäin lihottava, energiaa peräti 440 kilokaloria sataa grammaa kohden.

Fineli-elintarviketietokanta luettelee 50 keksilaatua, joiden kaikkien energiatiheys on selvästi yli 400 ja monien yli 500 kilokaloria sadassa grammassa. Tarkastelin kesäpaikassani Juupajoella pienen lähikauppa Salen keksihyllyjä. Keksejä on myynnissä 30 hyllymetrillä. Yli 20 erilaista keksiä joiden energiatiheys vaihteli 410 – 540 kcal/100 g.

Suomessa lihavuus on suurin ravitsemukseemme liittyvä ongelma. Ruuasta tulee liikaa energiaa – kaloreita – jotka elimistömme siirtää rasvasoluihin. Syötyjen ruokien energiatiheys vaikuttaa ratkaisevasti siihen, paljonko kaloreita tulee elimistöön. Jos syödyn ruoan energiatiheys on keskimäärin alle 150 kilokaria sadassa grammassa, se ei johda lihomiseen. Kekseissä on kolme kertaa enemmän.

Keksit ovat lihottavampia kuin makeiset, joissa energiaa on Fineli-tietokannan mukaan ”vain” 355 kilokaria sadassa grammassa.

Suomeen on puuhattu makeisveroa, jolla nostetaan tuotteen hintaa ja vähennetään kulutusta. Makeisveron sijasta tarvitaan laajapohjainen sokerivero, joka kohdistuu kekseihin, makeisiin ja muihin runsaasti sokeria sisältäviin elintarvikkeisiin.

Pertti Mustajoki
Lääkäri, professori, Terve Paino ry:n varapuheenjohtaja